Koulukiusausta en enää aattele, kun hokasin että olen niin rasittava tyyppi, että aivan oikein kun kiusattiin. en vihaa oikeastaan ketään enää, jotkut hemmot ärsyttävät mutta koetan olla, että en ole niiden kans missään tekemisissä.
vihasta pääsee kai eroon, kun kasvattaa itseään ja tutkii syitä miksi vihaa ja huomaa että aika helpolla sitä alkaa jotain ihmistä vihaan.
vaikka tietenkin jos oikein rankasti koulussa on kiusattu, siitä on vaikia päästä yli. Mutta on kiusattu, sillä siisti, ei asia sillä lähe pois, että vihaa jotain elämänsä loppuun asti. Varsinkin, jos se toinen ei tiedä jonkun sitä vihaavan. Auttaisiko jos kävisi sille jollekin ketä vihaa sanomassa suorat sanat (saat itse valita sanasi).

Kiitti vastauksesta maanvaiva 🙂
Mäki hokasin yks päivä, että mussa se vika on ollu paljon... ☹️
Mut silleen mä en voi käyä niillä kylässäkään, ko niitten seuras mä en voi olla jotenki oma itteni...
siis, ko ne on lyöny jotenki lättään mut suoraan sanoen joskus... ja kaikkee sellast. mut lähenpä ny meneen. Hyvää syksyy kaikille!

mulla oli viime vuonna sama ongelma. Kaikki paska joka vuosien aikana kerty niskaan alko painaa liikaa. Siinä sitte olin tosi katkera niille mun kiusaajille. Mut en enää. Tajusin että niiden ansiosta oon nyt tämmönen, en ois näin symppis tyyppi jolle luotettas muiden asioita 🙂

en mä silti anteeksi oo antanu. En ikinä. Mut en mä noteeraa niitä ihmisiä enää, vaikka näänki ne joka päivä. Ja kovasta yrityksestä huolimatta ne ei enää mun itsetuntoa tallaa.😀