Olen jo pidemmän aikaa (puhun vuosista) yrittänyt käsitellä ongelmiani jakamalla ne ammattilaisen kanssa, pelkkää puhetta ja papereita tähän asti. Hetki hetkeltä on vaan pahempi olla, ei se puhuminen enää auta.

Miten siis saisin ihmiset ymmärtämään, että terapiasta ei ole enää hyötyä? Että pitäisi päästä ”seuraavalle tasolle”? (lue: lääkitys tai ostastohoito)

Minulla ei ole aikaisempia kokemuksia osastohoidosta, kokisin sen hyödylliseksi, sillä nykyään minun on hyvin vaikeaa yrittää selviytyä edes helpoimmista askareista, saati sitten opiskella. Ihmisten kanssa toimiminen on mahdotonta, ei ole kuukaudessa monta hyvää päivää.

Sairastan siis tosiaan vakavaa masennusta, paniikki- ja ahdistushäiriöiden kera. En tiedä miten löytäisin tältä pieneltä paikkakunnalta oikeanlaista apua, eikä kukaan ota tosissaan jos menee suoraan lääkkeitä pyytämään (kokeiltu on).

En tiedä enää mitä tehdä, olen vuosia yrittänyt kertoa kuinka paha oloni on, olen itsetuhoinen jatkuvasti, eikä henkisestä läsnäolosta ole toivoakaan. Millä sanoilla saan ihmiset ymmärtämään, etten jaksa enää? Itsemurhalla uhkaaminenkaan ei auta, aina vain joku nauraa tai sanoo että ”et tekisi sitä kuitenkaan”.. No, sen näkee sitten kun aika tulee.