Miten elämästä voi muka nauttia?
Lapsuus meni siinä ku joutu vahtiin pienempiä sisaruksia ku äiti oli töissä, isä ryyppäämässä ja isommat sisarukset josain muualla. Lapsena jouduin kärsimään isän alkoholismia, sen juoppokavereita ja koulukiusaamista. Pelkäsin.. Koska se ei riittäny nii näin vanhempana tajusin että mua on pienenä käytetty seksuaalisesti hyväks. Häpeän sitä ja en uskalla sanoo siitä kellekkää..
Liikaa traumoja, huonoja kokemuksia ja pettymistä. En vaa jaksa tätä enää.. Kaikki vaa pahenee mut erilailla.. Ei mulla enää oo ees kavereita jokka asuis 40km säteellä minusta… Musta vaa tuntuu et kaikki on hylänny mut. Ihan sama jos vaa katoisin, kaikki varmaa vaa hyppis riemusta ku en ois enää tukkimas niitten seuraan… Miten muka elämästä voi nauttia? Ei tää oo sen arvosta..
-Mitä sitte ku ei jaksa enää? Tarpeeks useesti ku pettyy, siihen tottuu. Lopulta ei jaksa itkee, kyyneleet loppuu.-