Heippa!
Riitelin itsekkin murrosiässä paljon äitini kanssa, välillä jopa viikon mykkäkoulua... en kuunnellut/totellut jos huusi. Loppujen lopuksi jompikumpi tuli/meni aina pyytämään anteeksi. Sitten muutin 16v. silloisen poikaystäväni luo asuin siellä 2 vuotta jonka jälkeen 18v. muutin takaisin kotiin, en muuttanut 16v. äidin luvalla... karkasin. Hetken aikaa taas ilman riitoja jonka jälkeen ne jatkui. Riidat olivat sen aikaa poissa kun olin ns kuntoutuja exäni ja minun suhteesta, kävin terapiassa. Terapian ja ns kuntoutuksen jälkeen riidat siis alkoivat taas. Loppujen lopuksi noin vuosi (olen nyt 20)sitten riidat loppuivat melkein kuin seinään, luulen että johtuu vain siitä että äiti pikku hiljaa osasi olla huolehtimatta liikaa ja minä sain ikää ja ymmärrystä äitiäni kohtaan. Nyt on mennyt hyvin, välillä erimielisyyksiä jotka saa puhumalla selvitettyä.
En olisi varmastikkaan IKINÄ vielä vuosi sitten uskonut kertovani äidille tälläisestä tilanteesta missä nyt olen, vakavasti masentunut, paniikkihäiriöitä, itsetuhoisia ajatuksia. Kumminkin tilanne on siis se että kerroin äidilleni ja hän haluaa auttaa!
Kyllä saatte asiat sovittua, molemmilta vaaditaan paljon ymmärrystä toista kohtaan! 🙂👍
Rauhaisaa Joulua!☺️❤️