Mitä seuraavaksi?

Mitä seuraavaksi?

Käyttäjä DepressionBabe aloittanut aikaan 04.03.2015 klo 23:24 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä DepressionBabe kirjoittanut 04.03.2015 klo 23:24

Oon 14 vuotiaa tyttö .Mul on niin paljon kerrottavaa että en tiiä mistä ees alottais ja olen muutenkin todi huono kirjoittamaan. Pakko päästä kuitenkin avautumaan jonnekkin.

Mua ei varsinaisesti kiusata mutta ei mua kyllä tulla hakee mukaankaa. Ja tiiän pitäs mennä ite sinne mut aina ku meen ni tunnen itteni silti tosi ulkopuoliseks,iha ku en olis siin. Kukaan ei vastaa tervehtimiseeni ei kysymyksiini. Saan aina vain pari hassua katsetta ja se siitä. Äiti sanoo että se johtuu siitä että en ole yhtä tyhmä kuin muut: juon joka viikonloppu ja poltan tupakkaa. Äii ei tiedäkkään koko totuutta . En nyt juo tai polta edes kertaa kahdessa kuukaudessa mutta kuitenkin olen joskus tehnyt niin, toisaalta olin silloinkin yksin. Jotenkin en vain halunnut kenenkään näkevän.

Oon muutenki tosi ujo ja mun ääni on tosi pieni tai en osaa puhuu kovaa. Aina joku kysyy: ai mitä?
Mulla oli kavereita kolmos luokasta kasin alkuun sitte kaikki vaa katos. Ajattelin että se olisi ohi menevää. Jäin paljon pois koulusta ja en puhunut kellekkään, se oli hirveintä en ikinä voinut avautua kenellekkään. Omalle äidillekin tuntui vakeilta puhua. Kun vihdoin kerroin äidille hän soitti heti Luokanvalvojalle. Jouduin puhumaan hänen kanssaan eikä se auttanut. En tiädä muista mutta oma mielipiteeni on että opettajat eivät voi auttaa mitenkään tilanteeseeni. Eivät he voi pakottaa kenenkään olla kanssani.
Kuitenkin kun tämä tilanne oli jatkunut jonkin aikaa aloin masentua ja viilellä itseäni. En silloin vielä tiennyt mitään masennuksen oireista tai ajatellut minulla sitä olevan. Kuitenkin,aloin syyttää itseäni siitä,olin sitä mieltä että olin liian läski. Yritin laihduttaa mutta sitten tajusin ettei siinä ole mitään järkeä! Jatkoin kuitenkin viiltelyä. Noh ymmärrän että en ole nähnyt vielä mitään mutta siis olen vieläkin kasilla eli kaikki tämä on tapahtunut lyhyessä ajassa. Olen taas alkanut laihduttamaan en viiltele enää itseäni niin paljon mutta itsemurha on päivityäin mielessä.Yritinkin kerran lääkeillä mutta se epäonnistui. En ole ihan varma mutta luule että äidillänikin olisi masennus koska hänellä on siihen lääkettä ja olen lukenut hänen joitain papereita. Niissä on myös lukenut että masennus saattaa olla periytyvää 😐

Kun olin pienenpi asuin siasperheissä sun muissa koska äitini alkoholi ongelma. Silloin kävin terapiassa. Vihasin sitä yli kaiken! Kuitenkin siellä minulle todettiin mutismi ja masennus. Vaikka olin niin pieni ja iloinen tyttö! Siitä ei kyllä seurannut mitään muuta kuin lisää terapiaa.
Vielä tänä iltana ajattelin vetää toisen ranteeni auki ihan vain kokeillakseni, olisin kyllä laittanut siihen siteen. Teen nykyään kaikkea tyhmää, leikin vain hengelläni kuin lelulla.

Nyt kun olen kirjoittanut tuon tiedän että sieltä puuttuu jotain mutta jäten sen noin.
Haluaisin vain puhua jollekin kysyä asioita ja kertoa tunteistani. Olen kyllä oppinut olemaan yksin koulussa.

Kiitos niin paljon jos jaksoit lukea ☺️❤️

Käyttäjä villikettu kirjoittanut 05.03.2015 klo 11:18

Moi DepressionBabe,

Hienoa kun avauduit tänne. Se on pelkästään järkevää, että et juo tai polta usein. Kuten sanoitkin, se ei tarkoita sitä että olisi välittömästi suosittu jos tekisi sellaista. Voi olla, että äänekkäät tyypit vievät huomion monilta rauhallisemmilta tyypeiltä. Sinussa ei todellakaan ole mitään vikaa, vaikka toiset eivät huomaisi sinua. Tiedätkö ketään, johon voisit yrittää tutustua paremmin tai onko sulla yhtään kaveria? Itsetuhoisuudesta voi ja kannattaa yrittää päästä eroon. Esim. terkkarille, kuraattorille tai psykologille voi hyvin käydä puhumassa tunteistaan ja kyselemässä asioista. Uskon, että voit hyvin löytää reiluja kavereita, jotka hyväksyvät sut sellaisena kuin olet.

Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️