Mitä pitäs tehä?

Mitä pitäs tehä?

Käyttäjä 123… aloittanut aikaan 12.12.2012 klo 21:59 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä 123... kirjoittanut 12.12.2012 klo 21:59

Olen 13vee tyttö…. epäilen että minulla saattaa olla masennus yms. Oon tehnyt jotain masennustestejä netissä oon saanu niistä kaikista sen tuloksen että mulla on masennus, (tiiän että vaikka niistä tulis joku sellane tulos nii ei se suoraan sitä tarkota).

No mutta valaisen nut vähä teitäki, täs mun elämä ( ei mikää ihmeelline):

Vanhempani erosivat kun olin n.1v
Jäin äidin luo asumaan ja kävin isän luona aina kun oli pakko ( äiti sano aina että isä on ”paha” ihminen) ja uskoin tietysti äitiä, se oli ainut kehe luotin. isän luona käynti oli aina kamalaa muistan ne lukemattomat kerrat kun iskä tuli hakemaan mua, äiti ei päästänyt isää sisälle ja aika monesti tarvittii jotain viranomasii et saatiin mut isän luo.
Kun olin 5v. äiti joutui 1. kerran mielisairaalaan.. no mää jouduin lastenkotii ja sitte mut sijotettiin…
Äition joutunut sen jälkeenkin useita keroja mielisairaalaa, on nyttekki siellä ☹️… Iskä taas on yrittäny saaha asiat sillee että pääsisin asuu sen luo, se on ainut paikka jossa en pelkää mitään (musta tuntuu aina välillä siltä että joku seuraa tai vainoaa mua, on ihan hirveetä ja ainut paikka missä en tunne sitä on isän koti)☹️ No mut ei mua oo sinne päästetty asumaa…
Mulla on menny koulu aina hyvin ja menee vieläki, saan melkee joka kokeesta9 tai jotai sellasta. Kavereita ei oo ollu iha nii paljoo, mua syrjittii oikeestaakoko ala-aste..
No nyt ylä-asteella on ruvennu mennee kavereitten kaa hyvi mut muute mun elämä onmenny vaa alamäkee…

Äiti joutu sinne sairaalaa vähä sen jälkee kun olin ollu sen luona (ilmotin siitä ite).. Ajattelin et kaikki järkkääntys sillee mut ei…
Nyt n.2 viikkoo sitte mulle tuli iha kauheen paha olo.. no ei ollu viisasta mut muistin että mulla on puukko vaatekaapissa… tiiätte mitä tein☹️
Sitä enne yritin sanoo sijaisäitille että mulla on tosi paha olo, mut ei se kuunnellu (tai ymmärtäny)… No nyt oon siinä tilanteessa että tahtoisin vaa kuolla.. koulussa oon iha tavalline mut kotona vaa itken, en enää jaksa tehä mitään mitä ennen kaverit kysyy lenkille, vastaus on aina suunnillee tää:”en jaksa tai pitää tehä läksyt tai pitää lukee kokeisii”
En yksinkertasesti jaksa…
Lisäks pelkään et äiti tekee itsarin,sillä on velkoja, se on sairaalassa ja mun jälkeen tärkein asia sen kissat ollaa ottamassa pois…Seki on viillelly, (sillä on arpia kädessä) ja kerran se on meinannu jo tehä itsarin mut sitte se aatteli kissoja ja mua ja hengissä on vielä🙂

Mun mummoki on ollu mielisairaalassa…
Mut nyt en enää vaa jaksa elää, mikä tarkotus on elämällä jos kaikki tärkee otetaan pois? Äitin kissat on mulle iha yhtä tärkeitä, mun ei anneta alottaa uusia harrastuksia kun oon lopettanu vanhat eikä mulla oo mitään mikä mua tarviis, paitsi äiti mutnytkään en saa ees soitellasille…
😯🗯️

Käyttäjä degard kirjoittanut 13.12.2012 klo 11:08

Hei 123

Olet nuori, elämä vasta alkamassa. Kuitenkin kirjoitat että sinulla on todella paha olo ja ongelmia. Kaikki nuoret kohtaavat ongelmia nuoruudessa ja se kuuluu aikuseksi tulemiseen. Nuori on kuitenkin siitä erilainen että ajatusmallit eivät ole katkeria ja kärjistyneitä kuten aikuisella vaan nuorella on toivo/halu paremmasta. Nuoruus on itsensä löytämisen aikaa, identiteetti löytyy pikkuhiljaa. Joillekkin tämä on vaikeaa ja joillekkin helppoa. Omasta kokemuksesta se oli todella vaikeaa, mutta nyt tiedän kuka olen ja mitä haluan. Anna itsellesi aikaa kehittyä ja rikastu kaikesta kokemastasi. Masennus on yleinen ''ystävä'' murrosiässä. Olen varma että löydät paikkasi ja saat taas hymyn kasvoillesi.

Tiedän että 13 vuotiaan on vaikea löytää samanikäisistään tukea tälläisissa tilanteissa, joten suosittelisin menemään aikuisten puheelle. Itseäni hävetti/pelotti mennä mutta psykiatrini olikin todella mukava ja kannustava ihminen.
Aloita vaikka terveydenhoitajalta tai kuraattorilta.

Perhetilanteesi tuntuu olevan sekaisin ja et saa heiltä sitä tukea jota haluasit ☹️. Tämä on valitettavasti monen lapsen ongelma. Tässä tilanteessa kannattaa kääntyä muiden aikuisten puoleen, kuten kuraattori/opettaja/terveydenhoitaja/sosiaalityöntekijä. Olen varma että saat heiltä tukea ja kannustusta.

Itsemurha ajatuksia on ollut itselläni, mutta olen päässyt niistä voitolle. Katso ympärillesi, näet kauniin maailman, tuhansia asioita mitä haluta tehdä ja kokea. Kokemustan kanssa voit perustaa arvosi ja löytää itsellesi haluamasi elämän, tulla onnelliseksi sen kanssa. Pitää vain jaksaa yrittää, eikä koskaan luovuttaa. Muista että olet elämäsi tärkein henkilö.

Koita pakottaa itsesi hymyilemään joka päivä vaikka ei silti tuntuisi, kohta hymyilet jo aidosti. Ja koita jaksaa urheilla kunnolla, se parantaa mielialaa huomattavasti. Vaikutuksissa kuitenkin kestää pari viikkoa joten alku voi olla hyvin raskas.

Muista että sinusta välitetään aina ja olet arvokas osa yhteiskuntaa!