Kyseessä on siis draama exäni, exän uuden tyttöystävän, minun ja minun uuden poikaystäväni välillä, mutta pääosin vain minun ja exäni ja oman päätöksenteon vaikeuteni kanssa.

Minulla oli exäni kanssa juttu siis noin vajaa vuosi sitten jonka jälkeen löysin uuden poikaystäväni. Ajattelin että hän olisi niin ihana ja upea ja rakastuin, mutta pienesti olen aina kaivannut exääni. Ne hetket kun en kaivannut olivat varmaan vain uuden suhteeni ensimmäiset pari kuukautta. Exä vain silloin tuntui niin oikealta ja tuntuu ehkä edelleen.. hän ilmestyi elämääni kuin tuulen viemä eikä enää koskaan lähtenyt.. hän on osoittanut selkeää kiinnostusta juttumme jatkamiseen eikä edes uuden tyttöystävän astuttua kuvioihin se loppunut. (ovat seurustelleet noin 5kk) Itse en ole ikinä pettänyt nykyistä poikaystävääni enkä sitä missään nimessä koskaan tekisikään. Mutta en voi sille mitään että aina välillä kaipaus exää kohtaan ilmestyy kuin tyhjästä vaikka hetkeksi sen unohtaisinkin. Omasta mielestäni häneltä todella tyhmää osoittaa kiinnostusta kun on uusi tyttöystävä (minun siis kannattaakin moralisoida:D) mutta itse en ole tehnyt mitään konkreettista toisinkuin hän, vain päässäni näitä miettinyt. Exä on osoittanut kiinnostuksensa muunmuassa tulemalla fyysisesti lähelle (jolloin olen kylläkin hänet torjunut) ja yrittämällä pitää yhteyttä somessa (esimerkiksi yritti kaksi ja puoli kuukautta laittaa minulle viestiä/snäppiä snapchat sovelluksessa vaikka en hänelle vastannut), muutakin on erittäin paljon mutta kaikkea en kuitenkaan nyt tähän kirjaile haha. Eikä uusi tyttöystävä ole menoa haitannut.