Mitä jos en jaksakkaan?

Mitä jos en jaksakkaan?

Käyttäjä Surulapsi aloittanut aikaan 19.09.2015 klo 21:50 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Surulapsi kirjoittanut 19.09.2015 klo 21:50

Mä en enään tiedä, mitä mun pitäisi tehdä.
Päällisin puolin kaikki on kunnossa; rakastava perhe, läheinen ystäväpiiri, viimeinen vuosi opiskelua ammattiin joka tuntuu hyvältä jne..
Kuitenkin, mua kalvaa suru ja pelko siitä että romahdan, menetän täysin kontrollin ja ajaudun niin syviin vesiin etten pääse enää takaisin..
Asetan itse itselleni mahdottomia tavoitteita, olen muiden suorituksista kateellinen ja pyrin olemaan kaikessa paras.. Ja kun häviän, vihaan itseäni päivä päivältä enemmän. En usko kykyihini, en saa tehtyä asioita kun ajattelen että loppupeleissä en koskaan tule saamaan tehtyä asioista täydellisiä.
Lykkään asioiden tekemistä ja varsinkin sitä aloittamista siihen pisteeseen että stressin vallassa teen itku kurkussa kaiken ja alisuoriudun. opiskelijan painajainen > pelkään näyttäväni tyhmältä muiden ihmisten silmissä ja pelkään pettäväni odotukset. Vaikka tuskin kukaan multa mitään edes odottaa. Kunhan nyt valmistuisin niin kaikki olisivat varmasti tyytyväisiä..
Jotenkin tuntuu että pitää vaan olla täydellinen, koska muut odottavat niin. Muut odottavat että saan täydet tenteistä ja osaan tehdä kaikki asiat. Itse ne odotukset luon mutta en osaa kääntää sitä pois.
Asun tällähetkellä yksin kaukana perheestä ja kavereista (kamalan epäitsekkyyden ja virheen takia), jonka vuoksi vietän illat ja viikonloput yksin. Ei siinä että haluaisin uuden kaupungin ihmisiin tutustuakkaan mutta yllättävä paljon se vie voimia, kun ei ole niitä rakkaita lähellä..
Kaikki deadlinet stressaa ja oikeastaan on enään 4viikkoa aikaa tehdä kaikki tehtävät ennen syyslomaa. Kaikki on kesken, enkä tee mitään..
Laadin päässäni strategioita kuinka tekeydyn sairaaksi ennen viimeistä viikkoa, jotta ei tarvitse olla mukana ryhmätöissä ja esittää omia töitä.. Loppujenlopuksi en tiedä onko se mitenkään mahdollista, todennäköisesti täytyy vain kohdata se nöyryytys..
Suru kalvaa niin syvältä, että en edes itse itseäni enään tunnista. Huomaan toivovani usein että minulle sattuisi jokin onnettomuus tai sairastuisin vakavasti, jotta saisin keskeyttää koulun ja palata vanhempien luokse. Jopa itsemurha on käynyt mielessä monesti, ei nyt niin että tässä hetkessä olisin niin itsetuhoinen mutta mietin paljon että mitä jos tämä linja jatkuu, miten kauan jaksan tällaista? 😭
Miten jaksan läpi viimeisen vuoden jos jo kuukausi koulun alkamisesta olen loppuunpalamispisteessä..

Käyttäjä villikettu kirjoittanut 20.09.2015 klo 13:07

Moi Surulapsi,

Hienoa että kirjoitit tänne tuntemuksistasi. Tuo on ihan totta että elämän ulkoiset puitteet eivät tarkoita sitä, että mielessäkin olisi kaikki kunnossa. Jo se, että perhe on kaukana ja uudella paikkakunnalla ei ole kavereita, voi vaikuttaa voimakkaasti mielialoihin. Voin samaistua tuohon, että on ikään kuin "torjunta" päällä uutta kaupunkia ja sen meininkiä kohtaan. Samaten siihen, että ryhmätyöt ja esitykset eivät ole aina niitä omia juttuja.

Täydellisyyden tavoittelu on varmasti raskasta. Armollisuus itseä kohtaan voi olla haastavaa, mutta se on ihan opittavissa. Pystyisitkö ajattelemaan, että kaikessa ei tarvitse saada täysiä pisteitä? Opinnoissa voi monesti joutua keskittymään tiettyihin kursseihin enemmän ja toisiin vähemmän. Ihan jo siksikin, ettei omat voimat hupenisi kokonaan. 🙂

Odotukset voivat olla sekä omassa päässä että myös toisten asettamia. Mulla meni pitkään sen ymmärtämisessä, että loppujen lopuksi se olin minä, joka vaati niin paljon. Silti myös toiset voivat asettaa suuria odotuksia. Sä olet tärkeä ja arvokas ihminen, eikä sun arvoa voi ikinä mitata millään arvosanoilla tai mielipiteillä. Oot myös aivan liian tärkeä siihen, että päättäisit elämäsi tai vahingoittaisit itseäsi.

Sä voit tietenkin myös levätä ja olla vaan. Siitä saa monesti uutta energiaa myös tehtävien tekemiseen. Ei kannata antaa itsensä palaa loppuun, jos pystyy mitenkään sen välttämään. Pystyisitkö puhumaan täällä net-tuessa, käymään jonkun ammattihenkilön puheilla tai purkamaan ajatuksiasi tässä? Sä ansaitset saada levätä ja elää siten, ettei stressi ja suru varjosta koko ajan. Kaikesta ei tarvitse saada täysiä pisteitä ja elämässä täytyy olla tilaa myös vapaa-ajalle.

Tsemppiä ja halauksia. ☺️❤️

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (SOS-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 22.09.2015 klo 10:32

Hei nimimerkki surulapsi ja toki kaikki muutkin!

Oletteko huomanneet, että SPR järjestää Tukinetissä reaaliaikaisia chat-keskusteluja eli liveryhmiä joka viikko? Juuri tänään liveryhmässä on jaksamiseen liittyvä teema. Liveryhmä on siis tänään tiistaina 22.9. klo 18-20 ja sen teemana on: Kuinka jaksan?

Ryhmä on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille nuorille. Ryhmän ohjaajina toimivat Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen vapaaehtoiset ja työntekijät. Tervetuloa mukaan jakamaan ajatuksia jaksamisesta toisten nuorten kanssa!