Ajattelin kertoa hieman itsestäni jotta saatte paremman kuvan tilanteestani.
Olen nuorehko mies (20v) asun pienessä kaupungissa. Vanhempani erosivat noin 3-4 vuotta sitten. Ainoa sisareni muutti opiskelemaan kolme vuotta sitten kauemmas täältä. Asun tällä hetkellä äitini luona, joka on melko työ-narkomaani (50+ tuntia viikkossa). Tapaan isääni ja sisartani jokunen kerta vuodessa. Minulla on paljon kavereita joiden kanssa vietän melko paljon aikaa. Olen tällä hetkellä töissä ja kaikki sujuu ihan ok siellä.
Viime vuonna tapahtui paljon muutoksia. Muutin opiskelijakämppääni, tapasin ensimmäsen oikean rakkauteni. Ennen tätä olin jo hieman masentunut. Kaikki muuttui, olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan todella onnellinen, kunnes lopetin menemään kouluun ja laitoin kaiken energiani tyttöystävään. Myöhemmin tämä petti minua yhden hyvä kaverin veljen kanssa, ja meidän välimme menivät poikki.
Tässä kohdassa asiat alkoivat luistaa. Sorruin alkoholiin ja humeisiin, yritin tappa itseni kolme kertaa yhden kuukauden sisällä. Kaikki minun kaverit alkoivat todella pelätä puolestani. Tammikuussa en ollut yhtäkään päivää selvinpäin, enkä muista paljon niistä päivistä.
Jouduin tappeluihiin kaupungilla tuntemattomien ihmisten kanssa enkä todellakaan voinut hyvin.
Asuin yksin opiskelijäkämppässäni, en syönyt en nukkunut. Pidin kotibileitä joissa makasin sängyssä, olin hiljaa ja join viinaa. Panttasin pullot ja ostin lisää alkoholia. Yksinäisyys alkoi olla liikaa.
Toukokuussa muutin kotiin äidin luo, ja sain kesätöitä. Kaikki vaikutti paljon paremmalta ja minä tunsin itseni paremmalta.
Nyt kesä on ohi, olen käyttänyt kaikki kesätyörahat bilettämiseen, huumeisiin ja olen melkeen samassa tilanteessa kuin alku vuodesta.
Velat painaa päälle, masennus, ahdistus poltaa ihoni alla.
Olen onnetomasti rakastunut tyttöön joka ei halua minua, enkä tee paljon muuta kuin ajattelen häntä ja elämääni. Maineeni täällä ei ole kovin hyvä ja ainoa mikää pitää minut vielä järjilläni ovat minun parhaat ystäväni.
Haluan parantaa elämäntilanettani mutta en tiedä miten. Mikään ei kiinnosta, ja kaikki tuntuu turhalta. Monesti toivon että olisin jäänyt siihen lumihankeen kuolemaan.
Toivoin että tämä auttaisi minua jotenkin kun en muutakaan keksinyt. 😯🗯️
Mukavaa, että olet avoimesti lähtenyt puhumaan itsestäsi. Kertomasi asiat vetävät minut aika hiljaiseksi. Toivon sinun nousevan pohjalta uuden kiinnostuksen kohteen löytämällä: uusi tyttöystävä tai jokin muu kiinnostava asia, jonka puolesta voit työskennellä eteenpäin. Huumeiden käytöstä kannattaa päästä kokonaan eroon, koska niiden kanssa et voi ikinä olla oma itsesi ja päästä eteenpäin elämässäsi. Toivon, että jokin muun saman tilanteen kokenut vastaa sinulle ja osaa auttaa paremmin kuin minä. Yritä jaksaa ja yritä löytää elämän kultainen tie.