Mikä mua oikein vaivaa...?
En o koskaan ollu koulussa mitenkä suosittu, mutta silti ala-asteella mulla oli muutama tosi hyvä ystävä…Sitten ne ei enää halunnukkaa yhtäkkii olla mun kaa😞 Ton riidan jälkee mun elämä on ollu yhtä p….a; ylä-asteen alussa mulla oli yks tosi hyvä kaveri,johon luotin ihan täysin…Sitten sekin ilmotti et se on löytäny yhen paremman kaverin ja et haluu mieluummin olla sen kaa…Pisti siis meiän ystävyys-välit poikki☹️
Sen jälkee alkokin si koulukiusaus,tuolta samaiselta ex-kaveriltani…Se jatku koko loppu lukukauden; yksin istuin kaikki päivät ja kun kotiin pääsin ni kyyneleet virtas poskia pitkin…😭 Kun kesäloma alko niin olin toivoo täynnä; olin ihan ihastunu yhteen poikaan ja mul oli ihan ok-välit yhen meiän kouluu käyvän tytön kaa…Jossain välissä si tää poikaki kerto mulle et on muhun tosi ihastunu ja ehdotti seurustelua…Mähän menin tyhmänä sanoon et joo…😑❓
No sitte kun koulu taas alko ni tilanne näytti vähän aikaa paremmalta, mutta en sit tiiä et onko se enää…☹️ Vieläkin syrjitään ja se yksin olo ei tosiaankaan tunnu kivalta… Sitten tää mun poikaystävä jätti mut…Sano ettei se enää rakasta mua…
En tiä kun en vaan pysty kertoon kuinka paljon mua sattuu…Kun joskus äitille raotin vähän sitä et miltä oikeesti tuntuu ni se sano vaa et tykkään enemmän siitä tytöstä mikä sä oikeesti oot,tai ainakin se siis luulee et oon, kun esitän sellasta ilosta ja pirteetä…rooli on jääny ehkä liikaakin jo päälle,mutta kun en haluu että kukaan suotta mun pahaa oloo näkis…☹️ Sattuu vaan niin paljon se ,että just kun olin pääsemäs ylöspäin sieltä synkästä yksinäisyydestä niin tullaan murskaan kaikki mitä pitkin olisin ylös sieltä noussut… Enää en uskalla varmaan edes yrittää…Itsemurhaakin aattelen usein,mut sit taas tulee mieleen et kuinka paljo se läheisii sattus…😞 Mut voipa kai sanoo et elän vaan koska en haluu satuttaa toisia sillä et lähtisin pois…
Oijjoi... Liiankin tutun kuuloista. Itselläni on joskus ollut myös kavereita, nykyään ei yhtään. Tyttöystävä jätti vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Nykyään mäkin elän vaan sen takia että sukulaisiin tms. sattuis liikaa jos mä kuolisin. Mut elämä on tosi tyhjää kun on ihan yksin ja elää vaan sen takia että tuntuu et eläminen on joku velvollisuus. mikään ei enää tunnu hyvältä kun kaikki sortuu alta eikä kukaan halua mua sellasena kun olen... Mä kaipaisin ystävää johon voisin luottaa ja joka vois luottaa muhun. Mut mä vaan olen huono ihminen. Sille ei voi kukaan kai tehä mitään. Ihmisiä ei korjata niin kuin koneita.
Vastailkaa pliis...🙂 lähinnä niinku sitä et mitä ootte vastaavis tilanteis tehny jne...? mistä mä saan voimia jaksaa eteenpäin,jos jo täs vaihees en haluu enää elää...? oon 14...
Hei ! mulla itselläni ei ole tuollaisia kavereita kovin paljoa, mutta niitäkin löytyy
😞 Mutta itsekkin olen joskus ajatellut itsemurhaa, ja elän myös sen takia, etteivät läheiset ja ystävät joudu kärsii ja suree. 😑❓ Kunhan uskallat vaan ottaa ilon irti elämästä ja tutustua uusiin ihmisiin, niin, ehkä se sitten siitä lähtee, en osaa oikein muuta sanoa, toivottavasti auttaa 🙂🌻
No, mulle tuli tällanen ajatus, että eiks vois nauttia pienistä asioista elämässä. Käy vaikka kahvilassa lukemassa lehtiä ja kahvilla vaikkapa sen parhaimman kaverin. Ikävää että teille on sattunut tuollaista. Luottamushan on tärkein pointti sosiaalisissa suhteissa. En tiiä oliko tästä mitään apua😯🗯️
Kiitos vastauksista🙂 Mutta se tutustuminen toisiin on vaan tosi vaikeeta,kun tuntuu et kaikki ne jotka oikeesti on tuntenu mut niin on hylänny sit jälkeenpäin...😞 Ja eniten sattu se ,kun tajusin ettei tää mun ex-poikaystävä rakastanu mua sen takia kun en sitte suostunu sen kaa seksii...☹️ Siitä syyttää vaan itteensä...Ei kukaa kai tykkää musta sellasena kun oikeesti oon...☹️
Ja eniten sattu se ,kun tajusin ettei tää mun ex-poikaystävä rakastanu mua sen takia kun en sitte suostunu sen kaa seksii...☹️ Siitä syyttää vaan itteensä...Ei kukaa kai tykkää musta sellasena kun oikeesti oon...☹️
Ei hän oikeasti sua rakastanut, jos se siitä oli kiinni. Ei kukaan saa pakottaa mihinkään tuollaiseen ketään, josta välittää yhtään... Ja kyllä susta tykkää varmasti joku, ihan sellasena kun olet. Joku rakastaa sua kun tutustuu suhun. Ei ole sellaista ihmistä, jota ei joku rakastaisi. 🙂🌻
TinTTi kirjoitti 27.9.2007 18:2
Kiitos vastauksista🙂 Mutta se tutustuminen toisiin on vaan tosi vaikeeta,kun tuntuu et kaikki ne jotka oikeesti on tuntenu mut niin on hylänny sit jälkeenpäin...😞 Ja eniten sattu se ,kun tajusin ettei tää mun ex-poikaystävä rakastanu mua sen takia kun en sitte suostunu sen kaa seksii...☹️ Siitä syyttää vaan itteensä...Ei kukaa kai tykkää musta sellasena kun oikeesti oon...☹️
Moikka.=)
Kamalaa tuollainen käytös, ex-poikaystävältäsi ja kavereiltasi. Mutta muista että kaikki eivät ole samanlaisia ja itseään ei saa syyttää.. Pitää vain olla oma itsensä.
Itsestäni tuntui ala-asteen, yläasteen ja kauppiksen käynnin jälkeen etten varmasti enää tutustu tuleviin koulukavereihini, koska seläntakana mollaaminen ja päin naamaa haukkuminen on hirveätä. Mutta sitten myöhemmin totesin ettei kaikki ole samanlaisia. Tutustuin uusiin ihmisiin, joista tuli minulle tosi tärkeitä.. Ja vaikka poikaystäväni ovat olleet tosi törkeitä kohtaani, yksikin petti minua 5 kuukautta hyvän kaverini kanssa, niin olen vihdoin tajunnut että kaikki eivät petä, hauku tai hakkaa. on olemassa myös niitä hyviä ihmisiä jotka välittää, kuhan vain muistaa olla oma itsensä ja rehellinen, koska myös poikaystävää voi sattua jos tajuaa myöhemmin että eihän ollutkaan omaitsensä, ja hän voi ruveta miettimään että tykkäskö/rakastiko tyttö minua ollenkaan.
kyllä se elämä siitä vielä nousee ja hymy myös kasvoillesi, siis se aito hymy.=)
Toivottavasti löydät itsellesi oikeita ystäviä ja sen oikea ja ihanan poikaystävän ja yritä lujempaa jos "kaatuut" matkalla.=)