Mikä minussa on erityistä?

Mikä minussa on erityistä?

Käyttäjä kaizuli aloittanut aikaan 06.06.2012 klo 22:23 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä kaizuli kirjoittanut 06.06.2012 klo 22:23

Olen 18-vuotias, opiskelia alalla josta pidän, minulla on useamman vuoden kestänyt suhde, alamäkiä ja ylämäkiä löytyy. Normaali suhde siis. Ensi kuussa muutto yhteiseen asuntoon, ja kaikki muutenkin päälisin puolin hyvin. Minulla on kuitenkin pitkään jatkunut masennus, jota hoidetaan lääkkeillä, terapiassa yritin käydä mutten löytänyt henkilöä jonka kanssa asioista olisi ollut ok jutella. Poikaystäväni ei ymmärrä masennustani, hänestä en ole masentunut (?), mutta kun luki blogiani jota en lopulta jaksanut jatkaa, sanoi että olen kuin eri henkilö sielä. Masennuksestani ei puhuta, koska hän ei sitä ymmärrä. Muille läheisilleni en ole tästä puhunut, en näe sitä tarpeelliseksi, ja perhekoti jossa asun, ei lääkkeisiin eikä masennukseen uskota.

Pointti nyt kuitenkin on se, etten näe itsessäni mitään mikä tekisi juuri musta erityisen. Yritin tätä poikaystävältäni kysyä, mutta ei hänen mielestään tarvitse olla erityisiä syitä miksi juuri minä olen se ihana. Itsetuntoni on huono ollut pienestä pitäen, en ole saanut lapsuudessa turvallista ympäristöä ja kehuja ja rakkautta, ensimmäisen sain perhekotiin tullessani mutta viimeisiä en. Pidän itseäni rumana, minulla on iso nenä, liian paksut sormet, löysä vatsa, minulla ei ole vyötäröä ollenkaan, olen kamalan tylsä puhun tylsällä äänellä enkä osaa naurattaa muita, enkä nauraa silloin kuin pitäisi, ja nauruni on tylsää eikä kaunniisti raikuvaa. Tunnen itseni usein ulkopuoliseki porukassa kuin porukassa. En löydä itsestäni mitään erityistä, miksi esim poikaystäväni haluaa olla juuri minun kanssani, eikä vaikka naapurin kauniin hoikan ja mukavan maijan kanssa. Miten saisin kasvatettua itsetuntoani, jotta tulevaisuudessa mustakin tulin mukava ja tasapainoinen aikuinen. Tiedän että jos laihduttaisin hieman ja muutenkin urheilisin, se auttaisi asiaa huomattavasti, mutta kovan anoreksian ja bulimian jälkeen paranemista tekevänä en uskalla ottaa riskiä olla kohta taas huonommassa jamassa. Lisäykseksi vielä, olen normaali kokoinen (53/161), mutta kovan laihdutamisen jälkeen jäin kovin ”löysäksi”.

Toivottavasti jotkut jaksavat tämän lukea loppuun, ja jättää kommentin alle vaikka ”kyllä se siitä”, piristäisi kummasti tätä harmaan ankeata iltaa. Mä toivotan itse kaikille muille tukinettiläisille tsempit. <3

Käyttäjä raituli kirjoittanut 07.06.2012 klo 21:05

Ei ole helppoa sulla nyt, uskon kyllä :/
Ois hyvä varmasti, että löytäisit jonkun jolle puhua, se usein selvittää päätä.
Älä kuitenkaan ajattele tuollaista, että miksi poikaystäväsi haluaa olla juuri sinun eikä jonkun naapurin kanssa, se että se välittää susta ja sä siitä on tärkeintä!

En osaa oikein muuta tähän hätään sanoa, haleja ja jaksamista!☺️❤️

Käyttäjä sonrisa kirjoittanut 08.06.2012 klo 00:16

Moi kaizuli! 🙂

Ensinnäkin on sanottava, että minusta kuulostat varsin erityiseltä: sain viestistäsi käsityksen, että olet kokenut kovia - mutta selvinnyt niistä! 🙂🌻

Itsetunto on hassu juttu. Siihen voi vaikuttaa vain ja ainoastaan itse. Tiedän tunteen, kun haluaisi jonkun kehuvan tai vain sanovan, että kelpaa sellaisena kuin on. Ongelmana on, että vaikka joku vakuuttaisikin niin, ei sitä kuitenkaan uskoisi. 😀 Itsetunto riippuu loppujen lopuksi vain sinusta itsestäsi. Jos uskoo olevansa huono, huomaa vain ne asiat, jotka vahvistavat sitä uskomusta. Silloin myös viestittää muille, ettei ole minkään arvoinen, ja lopulta muutkin saattavat uskoa sen, ja siksi taas oma usko (ja negatiivinen minäkuva) vahvistuu.

Onneksi tämä noidankehä toimii myös toiseen suuntaan! 😋 Jos itse uskoo johonkin asiaan todella vahvasti, lopulta muutkin uskovat sen. Varsinkin kun kyse on siitä, millainen itse on, ja sehän meidän kaikkien tulisi tietää (ainakin muita paremmin). En itsekään aiemmin oikein tuntenut kuuluvani mihinkään porukkaan. Nyt olen jo käynyt monissa juhlissakin, joista olen tuntenut vain järjestäjän, ja pitänyt hauskaa tuntemattomien ihmisten kanssa. Jos itse uskot vakaasti olevasi vaikkapa sosiaalinen, voivat muut väittää aluksi vastaan, mutta kun uskosi takia alat käyttäytyä sosiaalisesti, muutkin lopulta uskovat sen. Näin sinusta tuleekin sosiaalinen.

Luulen, että suurin ongelmasi on se, että ajattelet ja yrität liikaa. Ehkä yrität olla joku muu, sellainen, josta luulet muiden pitävän. Lähes poikkeuksetta ihmiset kuitenkin huomaavat, jos joku yrittää olla muuta kuin on ja haluaa miellyttää. Näin toimimalla ei ärsytä ketään, muttei myöskään löydä todennäköisesti mitään aitoakaan. Ainakin olen itse huomannut löytäväni samanhenkisiä ihmisiä paljon helpommin, jos esimerkiksi uskallan sanoa ääneen pitäväni jostain muiden nolona pitämästä bändistä (joku muukin voi pitää siitä, muttei ole kehdannut myöntää!). Pointtini on, että sinullakin aivan varmasti on persoonallisuus ja mielipiteitä, joita kannattaa joskus oikealla tavalla ja hetkellä tuoda esiinkin.

Ja on vielä muistutettava, että poikaystäväsi on kuitenkin juuri sinun kanssasi, joten miksi kyseenalaistaa sitä! Älä murehdi liikoja, koska jos jatkuvasti kyseenalaistat, miksi poikaystäväsi on kanssasi, voi hänkin jonain päivänä kyseenalaistaa sen.

Pääasia kirjoituksessasi oli, ettet tiedä, miksi olisit erityinen. Rehellisesti sanottuna en tiedä, miksi itsekään olisin erityinen. Itseasiassa uskon, ettei kukaan ole mitenkään erityinen, ainakaan verrattuna muihin. Muutenhan joku voisi pitää itseään muiden yläpuolella. Kaikki ovat kuitenkin omalla tavallaan erityisiä, eihän maailmassa ole kahta samanlaista ihmistä. Ja ihmiset voivat olla toisilleen erityisiä! He voivat ymmärtää toisiaan erityisen hyvin, tai vaikka vain onnistua aina saamaan toisen hyvälle tuulelle. Uskon, että poikaystäväsi tarkoitti, ettet sinä ole mitenkään erityinen maailmalle, mutta olet erityinen juuri hänelle ☺️❤️

Toivon, että viestistäni oli edes jotain apua. Taistelen itsekin vielä näiden samojen asioiden kanssa, mutta koen, että olen edes vähän edistynyt ja tajunnut asioita (toivossa on hyvä elää) 😀 Tsemppiä sinne! 🙂🌻

Käyttäjä kaizuli kirjoittanut 08.06.2012 klo 11:24

Kiitos vastauksista, näistä on kyllä hyötyä! : ) Mulla on juuri tuo, että yritän olla joku, jonka ajattelen olevan sellainen josta kaikki pitävät. Mutta tosiasiahan on se, että kaikki pitävät erilaisista ihmisistä. Auttaisikohan tuo myös samalla masennukseeni, että jos yritän olla esim sosiaalinen, jota oikeastikkin olen mutta pelkään että olen toisten mielestä ärsyttävä, mutta se et jos saisin itselleni kuvan että olen sosiaalinen ja ihan fiksu ja reilu kaveri, jota myös tiedän olevani, niin itsetunnon tsemppaaminen saattaisi auttaa masennukseenikin samalla? Kirjoitinpa tyhmästi, mutta pointti kai tulee selväksi 😀 Mutta mukava kuulla, että on muitakin jotka painivat saman asian kanssa, tuntuu että itsetunnosta puhutaan liian vähän missään, koulussa tai vaikkapa mediassa.

Elämässäni tosiaan on ollut paljon vastionkäymisiä, pienenä äitini alkoholismi, 11-vuotiaana sairastuin vakavaan masennukseen, jolloin yritin myös sairaalajakson jälkeen tappaa itseni, tietäen tosin että en mä siihen olisi välttämättä kuollut, huomion hakua ja tahdoin takaisin osastolle, jonne mua ei enään otettu, etten laitostuisi. pääsin kuitenkin takaisin, ja sieltä sitten perhekotiin. 14-vuotiaana minut raiskattiin, enkä tästä kertonut kellekkään. Poikasystäväni tästä tietää, kun ei seksi mun puolelta luonnistu laisinkaan. Mulla oli monta vuotta, että en edes halunnut parantua masennuksesta, mutta kun tapasin nykyisen poikaystäväni, kaikki helpottui huomattavasti. Äkkiä tosin huomasin taas että enpä olekkaan parantunut. Viimevuoden lopulla, väsyin yks kaks täysin, päivät meni kuin pilvessä, nukuin vain, en mennyt kouluun enkä käynyt edes suihkussa. Pari viikkoa myöhemmin tajusin, että mulla on murheita joita en ole käsitellyt ollenkaan valtameren verran, kunnes meri alkoi tulvimaan jo liikaa, otin ne yli tulevat vastaan ja jätin loput taas piiloon. kun tämän tajusin, hakeuduin saman tien lääkäriin. Tästä mä olen itsessäni ylpeä, että tajusin mennä lääkäriin. Mulla on kova usko, että jonain päivänä mä pystyn nauttimaan elämästä vielä täysillä, mut nyt ei vielä ole sen aika.

Aurinkoista kesää toivotan kaikille tasapuolisesti🌻🙂🌻 Asiat ei välttämättä ole niin huonosti kun näyttää, niitä täytyy katsoa vaan vähän aravemmilla silmillä😉