Joskus tunsin olevani kuten muut.
Yläkouluaikana kaikki muuttui. Minulle tehtiin selväksi että olen outo.
Yläkouluaikana tutustuin useampaan ihmiseen, jotka olivat myös luokiteltu oudoiksi. He käyttäytyivät kaikki hieman erikoisesti – moni ei osannut ollenkaan käyttäytyä.
Miksiköhän he olivat sellaisia? Tekeekö yksinäisyys ihmisestä sellaisen?
Joka tapauksessa en voinut olla rehellisesti heidän seurassaan. En halunnut heitä. He olivat omastakin mielestä kamalia: herättivät aina myötähäpeää.
Mutta minutkin luokiteltiin sellaiseksi. Olenkohan minäkin samanlainen? Ovatko ihmiset kanssani vain säälistä? Mistä saan ikinä tietää?
Ihmiset eivät sano suoraan. Jos sinusta ei oikeasti pidetä, et ehkä saa tietää sitä. Minä haluan tietää kuka pitää minusta ja kuka ei. En halua olla niiden seurassa jotka eivät pidä, jotka ovat vain säälistä.
Olen yrittänyt muuttua. Olen aika erilainen nykyään. Omasta mielestäni. Mutta onkohan uusi rooli minua oikeasti? Olenko nyt viimein oma itseni, vai olinko sitä ennen? Muuttiko kiusaaminen minut erilaiseksi? Onko oikea IisaMari se, joka olin lapsena, se, joka olin kiusattuna vai se, joka yritän olla nyt?
Miksi tunnen itseni niin ulkopuoliseksi vielä kiusaamisen jälkeen? Miksi muihin otetaan yhteyttä, miksi muut ovat läheisempiä muiden koulussa olevien kanssa kuin minä olen?
Hei IisaMari!
Ei ihme, että kiusaaminen on muokannut itsetuntoasi negatiivisesti. Kun ihmistä tarpeeksi usein satutetaan, hän ei enää usko olevansa minkään arvoinen.
Todellisuudessa kiusaaminen on AINA osoitus kiusaajan epäempaattisuudesta, ymmärtämättömyydestä ja suvaitsemattomuudesta. Hän siis alentaa käytöksellään vain itseään. Toiset ehkä pelkäävät häntä, mutta harvat pitävät hänestä. Monet eivät kuitenkaan asetu kiusatun puolelle, koska eivät itse halua tulla kiusatuiksi. Onkin surullista, kuinka yksin koulukiusatut ovat.
Olitteko te kiusatut tosiaankin huonoja ihmisiä, vai vaikuttivatko pahat puheet näkemyksiisi? Uskon näin käyneen. Varmasti kysyt monta kertaa, miksi juuri sinä kärsit kiusaamisesta. Ehkä helpottaa, kun tiedostat, kuinka kiusaajat toimivat. He keskittyvät haukkumaan joitakuita sen sijaan, että tunnustaisivat näiden hyvät puolet. Mustavalkoinen ja väärä toimintamalli!
Todellinen ystävä ei arvioi toista ulkonäön perusteella, vaan sisäinen ihminen on hänelle tärkeä. 🙂