Olen elänyt toista vuotta yksin ja taloudelliset ongelmat on ollut rasitteena jo sellasen 5 vuotta.
Masennus riivaa ja itsetuhoisuuttakin ollut mut nyt on oikee lääkitys on auttanut paljon mutta edelleen mulla on joskus niin hyvin masennusta et se muuttuu vihaksi mulla ja sitten aina käy niin että mä taon nyrkin jonnekkin verille ja nyt voi olla sen takia sitten
murtuma kädessä en tiiä ku en oo viel jaksanu käydä kuvauttamassa kättä.
Rahat ei riitä ja työllistymään kun ei pääse kun ei oo ammattia toisaalta kouluunkin jos pääsee niin sekin on taas hirvee paine ja ressin aihe mulla et voi hittolainen vaikka mä jaksaisin olla positiivinen ja ahkera niin silti mulla on tuo toinen puoli siellä takana kummittelemassa.
Yhteyttä saa ottaa ihan sähköpostiinikin jos uskaltaa siemensrouter@hotmail.com
Väölillä on hallitsemattomia väkivalta kohtauksia ja raivo puuskia eikä ne oo mukavia ollenkaan vaikka mua sanotaankin taistelijaksi kun olen jo tähänkin asti selvinny niin miksi en jatkossakin. Mulla on itselläni viha kaikkea elävää kohtaan joskus päällä ja koskee ihan kaikkea mikä käyttää happea elämänsä aikana.
Vähä niitä sun näitä kavereita tulee välillä haukutuks raivopuuskissaan mut ei ne oo sillai loukkaantunu kun ovat ymmärtäneet muttas alan pitää itteeni jo skitsona koska mä olen kolmea erilaista ihmistä putkeen ja saman päivän sisällä joskus.
Terve hesperia.
me näköjään puhumme samasta asiasta kahdessa ketjussa. Minäkin aattelen usein raivoamisen jälkeen, että olen kyllä skitso. minulla ei nuo tilat ihan päivässä vaihdu vaan usein raivoan yhden kokonaisen päivän aivan totaalisen täysin. Sitten makaan ja itken, sitten mietin, että olenkin kaksisuuntainen kuten äitinikin oli.
Jotenkin kyllä haluaisin päästä raivareista eroon, minä käyn terapiaa ja syön piilereitä. Ja hämmästys onkin sitten suuri, kun huomaa taas raivonneensa. Minusta on kiva kun on ihmisiä jotka tulevat kertomaan ettei sulla ole mitään oikeutta raivota, aivan kun en sitä itse tietäisi. Mutta kenellä on oikeus sekoittaa mun pääni.
Noista raha-asiosta en osaa mitään sanoa, etkö voisi mennä sossuun puhumaan ja kysymään neuvoa.
Itse en ole pystynyt itkemään siis normaalisti kohta sellaseen 6 vuoteen ollenkaan joka taas olisi auttanut asioissa eteenpäin pääsemistä.
Mitä tuohon raivoamiseen sitten tulee niin mulla voi täydellinen viis minuttiinen useita kertoja päivässä kun raivoan ja sitten olen tyyni kuin kun ei olisi mitään tapahtunut.
Itselläni ei ole sukurasitteena ollenkaan näitä mielenterveysongelmia että olen niinkuin ensimmäinen suvusta jolla on tällästä ongelmaa oman kuupan kanssa.
Raha-asina osalta vois sanoa että olen ollut n. 6 vuotta sossun kanssa tekemisissä ja sen myötä on sitten työkyky romahtanu niin pohjalle et vain kuntouttavalla ja hyvin pitkä aikaisella projektilla musta vois kuulemma saada viel työntekijän tähän maailmaan.
Toisaalta mä itse tällä hetkellä koen itseni rasitteeksi elämässä ja sen myötä joko itse pitäiasi kuolla pois tai sitten jos tää kääntyy vihaksi niin mä oon valmis keskimäärin tekee mitä vaan et pääsen muista eroon.
Kuitenkin on 8 vuotisesta masennuksesta kyse ja 6 vuotisesta unettomuudesta kaiken lisäksi.