Mieli ei pysy kasassa
Olen nuori,päälle 20 vuotias nainen jonka pää on aivan sekaisin. Mieli välillä sanoo että ei jaksa enää, kukaan ei ymmärrä tätä mun oloa vaikka kuinka kertoisin. Sanotaan että ku oon sosiaalinen ja otan kontaktia ihmisiin niin kyllä jaksan ja kestän.
Ahdistukset alkoi nyt äitienpäivästä. Jostain syystä ahdisti tosi paljon olla porukoilla ja odotin vaan kellon olevan niin paljon että pääsen junalla takas omaan kotiin. Ahdistus jäi päälle koko viikoks, sellanen tasainen ahdistus. Hain apua luontaistuotteista ja ne hieman autto.
Euroviisuviikonloppuna mies lähti mökkeilee kahdeks yöks, siitä tuli uus ahdistuspiikki mulle ja pyysin ekaks yöks kaverin tänne.
Sit siitä seuraavana viikonloppuna kävin tosi kaukana kampaajalla ja siel tuli ahdistuskohtauksia.
Sit alko pikkuhiljaa alamäki, kävin eka sairaalassa hakee opamoxia viikonlopuks, alkavalla viikolla 3 kertaa omalääkärillä, monta kertaa psykologilla, soitellu ympäriinsä mm. kriisikeskus hätänumero neuvonta , säädelly lääkkeitä miten sattuu (ei kuitenkaan yliannoksia), ettiny paikkoja jonne voisin mennä vaikka ei oo edes mahdollista mm kuntoutustalot ja paikat mistä oon tienny että en apua kuitenkaan saa.
Ahdistaa melkein koko ajan, kotona olo, odottaminen, aamut, ajan kuluminen, elämä. Vaikee pysyä lujana ja luottaa siihen mitä hoitajat/lääkärit sanoo. Olin tos paripäivää tarkkailussa osastolla ku nuoriso ohjaaja sai mut puhuttua sinne.
Olin sielä aivan eri ihminen, piristynyt,otin kontaktia muihin jne. koska uskoin että tää on nyt se mikä auttaa mua vihdoin eteenpäin. Ja siellä olo auttoi, mutta ne pisti sit pihalle ku ne oli sitä mieltä että pärjään kyllä kotona että sairaala on väärä paikka. Yritän uskoa siihen ja heidän ammattitaitoon mutta kaipaisin niin tsemppi viestejä, oma mieli ei koko ajan riitä siihen uskomiseen. Kotona pärjäämiseen.😭 Tiedän että osastolla olo ei veis mua yhtään eteenpäin vaan päinvastoin katkaisis ja kaikki ois kotona alussa ja kun sieltä kuitenkin pitäis jossain vaiheessa lähteä. Miten jaksan uskoa? Eilenki soitin sinne osastolle kolme vai neljä kertaa.
Ekan päivänä ku olin kotona juoksin mettään pelkän avaimen kans ja kävin tyhmänä vaatteet päällä järvessä. Eilen myös sammoilin tuolla mettässä, tosin puhelin ja avain mukana. Tänään oon ollu sitkee ja ollu vaan kotona.
Tosi vaikeeta jaksaa ku koko ajan ahdistaa, miten te muut selviitte oikeen… 😭
Osaan niin kuvitella itseni tilanteeseesi. Itselläni on ollut monesti pahoja ahdistuneisuus"kohtauksia" ja silloin tuntuu että mieli ei pysy kasassa, kun sellainen iskee, yritän aina keksiä itselleni jotain mielekästä tekemistä.
Mitä haittaa jos juoksentelet metsässä, minäkin ahdistuneena saatan lähteä metsään juoksemaan/kävelemään,joskus yksin, joskus koiran kanssa ja joskus valokuvaamaan. Jos se auttaa oloosi niin miksi et voisi jatkaa sitä?
Tsemppia ja jaksamista! <3
Hei Japa,
Ymmärrän sun tilannetta. Oon juuri nyt samassa tilanteessa siltä osin, että avopuoliso on ulkomailla ja kolme yötä poissa. Olisin halunnut pyytää jonkun kaverin seuraksi kotiin, mutta tällä hetkellä mulla ei ole sellaista sopivaa ihmistä ystäväpiirissä. Kesä on etäännyttänyt. Lähdin siis äitini luo, mutta en voi kovin hyvin täälläkään.
Itkettää jatkuvasti ja pelottaa kauheesti, että jotenkin vaan sekoon. En oikein pysty nukkumaan tai syömään ja se pahentaa oloa kamalasti.
Jos suinkin pystyt juoksentelemaan metsässä, tee niin! Jos se parantaa oloasi. Aina on hyvä käydä ulkona, vaikka ahdistaa.
Mulla on myös Opamoxia varalla, mutta en ole siihen vielä koskenut. En tiedä, miksi vieroksun sitä. Ei sekään tietenkään yksiselitteisesti auta ongelmaan, vaikka pitääkin rauhallisena. Ehkä otan sitä yön lähestyessä, etten herää mihinkään paniikkiin.
Toivottavasti saisit kunnollista apua ja iloa elämään! 🌻🙂🌻