En oikein tiedä mitä tälläisiin paikkoihin kuuluis kirjottaa. Mul ei oikeestaa oo ketään kelle puhua nii ehkä mä ajattelin et jos tää vois helpottaa mun oloo ees hetkellisesti.

Eka vähän musta, oon 20-vuotias transmies. Mulla on vaikea masennus, paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Oon eläny näiden kans 6vuotta, ja mulla alko lääkitys näihin tossa 10kk sitten.

Elämä on aika vuoristorataa kokoajan, ja nyt menny taas pidemmän aikaa huonosti. Mä oksentelen kokoajan koska mulla on henkisesti nii kamala olla, enkä pysty käymään töissä. Oon parisuhteessa, joka menee kans aika metsään, sen takia et mulla on näitä ongelmia, eikä hän oikein ymmärrä niitä ja painostaa yrittämään enemmän vaikka koitan oikeesti parhaani. Oon siedätyshoidolla päässy vähän yli sosiaalisten tilanteiden pelosta, käyn psykologilla vaikka sille puhuminen on tosi vaikeeta, ja syön mun lääkkeet säännöllisesti.

Miten mä nyt kuvailisin mun oloa… Tuntuu kun olis kokoajan jumissa ja ihmiset huutais vieressä käskee menee eteenpäi. Oon välillä koittanu kertoo ihmisille mun ajatuksia, mut ne saa mut tuntee itteni oudolta, joten en tee sitä enää. Tää maailma on jotenki niin paljon, ja niin vähän samaan aikaa. Ihmiset saa mut voimaa fyysisesti pahoin ja jos joku tuntematon koskee muhun, oksennan melkein heti. Tää on tosi sekava teksti, mut niin on mun olokin, joten ehkä se on okei. Mul on vaa jotenki niin ylikuormittunu olo täst maailmasta, ja kaikesta mitä mun elämäs tapahtuu. Tuntuu et mun voimavarat oikeesti loppuu.