Heippa! Mä olen 18-vuotias omillani asuva tyttö. Ongelmani on nykyään masennus.
En osaa enää tehdä asioita samalla tavalla ja yhtä helposti, kun ennen. Arjen askareet tuntuvat mahdottomilta. Ennen siivoilin ja olin siistimpi nykyään tuntuu, että en jaksa välittää. Kun olen yksin vaikkapa kaksi tuntia tuntuu, että säälin vain itseäni ja itken.
En saa mitään aikaiseksi. Haluaisin mennä lenkille, mutta en pysty. Tämä alkoi kaikki ,kun aloin riitelemään vanhempieni kanssa kotona ja rakkaani kanssa ollessa. Lopulta riitelin joka päivä jostain. Sille ei näyttänyt tulevan loppua. Kun asuin kotona halusin olla ulkona pidempään sillä muutkin olivat. Minun piti tulla kotiin kahdeksaksi ja muut saivat tulla myöhempään. Moni asia tuntui epäreilulta ja olikin. Sitten yksin muutettuani asiat muuttuivat vanhempieni kanssa paremmaksi. Nyt meillä on pikkuhiljaa ihan hyvät välit.🙂
Asun rakkaani kanssa yhdessä ja kinastelemme lähes päivittäin. ☹️ Milloin riita alkaa siitä, että pyydän liikaa rakastani siivoamaan tai tiskaamaan. Siispä olen välttänyt riitoja sillä, että siivoan lähes tulkoon aina yksin. Haluaisin välillä lepuuttaa itseäni ja toivoa, että hän siivoaisi. Mutta minä siivoan usein. Olen ihan poikki en jaksa tehdä kaikkea itse. 😴
Mitä minun pitäisi tehdä riidellä asiasta aina vai jatkaa samalla tavalla siivota itse kokoajan? Lisäksi minua ei enää huvita olla kavereiden kanssa en vaan jaksa enkä halua. Tuntuu, että haluaisin vaan antaa elämälle periksi ja kuolla. Se tuntuisi helpommalta, kuin elää. Tuntuu, että olen vain kuollut ihminen. Joka näyttää päälle päin onnelliselta ja sisältä itkee. Mitä minä voin tehdä, että olen taas onnellinen ihminen ja tasapainoinen. Olen kadottanut itseni kokonaan ja ihan henkisesti poikki. Ja sori huono äidinkieli 😀