Toi teksti kuulosti tosi paljon mun elämälle, eli voin fiilaa sua tosi paljon. Nyt kannaattaa vaan pitää kiinni niistä hyvistä asioista, se ei oo helppoo, mut yritä! Ja myös jos voisit puhuu tost jollekki, nii seki vois auttaa. Mut kuitenki tsemppii, paistaa se aurinko joskus risukasaanki ( tai niin ainaki väitetän..).☺️❤️

tiia_97 kirjoitti 20.6.2018 15:3

Musta tuntuu että mun elämä on koko ajan yhtä helvettiä. Tunnen mun olon yksinäiseks vaikka mulla olis kavereita keiden kanssa olla. Seurustelin 3,5vuotta mistä olin 1vuoden kihloissa. Mun silloinen poikaystävä jätti mut toisen takia ja oli pettänyt mua sen tytön kanssa kenen takia mut jätettiin. Mulla on vaikeeta luottaa parisuhteeseen enään pettämisen takia ja pelkään että kaikki jätkät on samanlaisia. Mulla on vuoden sisään mahtunu pelkkiä pahoja asioita. Mua on kiusattu koko mun kouluaika ja koulun ulkopuolella/jälkeenkin, se kiusaaminen ei koskaan loppunut kunnolla. Mulla on vaikeuksia hyväksyämun oma ulkonäkö koska mua on kiusattu siitäkin asiasta. Välillä kattelen yksin huoneen ikkunasta ulos ja mietin kuinka paljon helpompaa olis jos kuolisin pois. Joskus harvoin päädyn siihen tilanteeseen että viiltelen itteeni käteen. Kavereilla on poikaystävät ja omat juttunsa, tuntuu että en koskaan tuu enään löytään ketään. Vaikeeta oli päästä mun eksästä yli kun se kuitenkin tiesi musta kaiken ja tunsi niin hyvin. Mulla on paljon asioita mistä en pysty puhuun kellekkään tutulle en edes omille vanhemmilleni. Harva se päivä mulla on itsetuhoisia ajatuksia ja masentaa vähintään joka toinen päivä kaikki asiat ja en tiiä edes syytä siihen. Ainoo mikö mut jaksaa pitään kasassa on mun rakas koira ja rakas äiti vaikka se ei tiedä mun kaikkia asioita.

Moi tiia_97!
Sun elämässä tuntuu nyt olevan meneillään todella rankka kohta. Kun joku kohtelee meitä huonosti, se jättää jälkeensä syvät jäljet. Jätetyksi tulemisen surulle pitää olla oma aikansa, mutta jos tilanne kääntyy sellaiseksi, että ei siitä surusta ei millään meinaa päästä eroon tai se muuttuu ahdistukseksi, olisi asioita hyvä päästä purkamaan jonkun kanssa. Sanoit, että äitisi on sinulle rakas. Luulen että hän varmaan myös mielellään kuulisi sinun tuntemuksiasi. Jos se tuttu ihminen kuitenkin tuntuu ihan mahdottomalta, niin myös tuntematon ihminen voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Se, että kirjoitit tänne on jo mielestäni hyvä askel. Kuitenkin jos jatkuvasti masentaa ja on itsetuhoisia ajatuksia, se on merkki siitä, että mieli ei ole kunnossa ja silloin olisi syytä hakea asiaan apua. Näistä asioista voi käydä juttelemassa vaikka ihan terveyskeskuksessa varaamalla ajan.
Maailmassa on paljon hyviä ihmisiä, eivätkä kaikki jätkät ole samanlaisia, uskon että sinäkin vielä löydät elämääsi uusia kivoja ihmisiä, jotka auttavat sinua eteenpäin.

Sanna
NettiSaapas
Helsinki