Minusta tuntuu, että olisin masentunut. En kuitenkaan ole saanut millään aikaiseksi mentyä puhumaan esimerkiksi koulussa terkkarille.
Vanhempani saivat selville useampi kuukausi sitten erään todella ikävän tapahtuman, joka liittyy perjantai-illan viettoon. Tämän seurauksena he suorastaan pakottivat minut menemään juttelemaan kriisikeskukseen. Ei siitä mitään apua ollut, mutta eihän se huono juttukaan ollut. Asia vaivaa minua vieläkin, vaikka ajattelin, että aika kaiken parantaa. Tämä ehkä osana syynä kaikkeen. Jos nyt joku jää miettimään, että mitä tapahtui, niin sen voin kyllä kertoa, että tuttavalleni kävi tuona iltana huonosti..
Koulussa oikeastaan esitän vain iloista, etten karkottaisi uusia ystäviä läheltäni. Olen myös aika stressaantunut. Omistan hevosen, jonka kanssa en ole tehnyt juuri mitään viimeiseen puoleen vuoteen. Tästä minulla on todella huono omatunto. Tuntuisi paremmalle luopua siitä, mutta toisaalta pelkään mitä vanhempani ajattelevat. Olen omistanut sen kolme vuotta. Pakotan itseni menemään tallille, kun pakkohan se on hoitaa ja ajattelen aina, että ehkä tästä vielä innostun, kun piristyn muutenkin. Tätä on kuitenkin jatkunut aika pitkään ja en tosiaan enää tiedä mikä tässä olisi paras ratkaisu.
Erosin poikaystävästäni noin puoli vuotta sitten, jonka kanssa olin yhdessä vajaan vuoden. Siitä lähti päälle se aikamoinen ryyppääminen joka viikonloppu. Se jäi jotenkin päälle, vaikken häntä erityisemmin kaipaakaan takaisin enää. Sitä alkoi vaan juomaan aina, kun jokin vaivasi. Tästä kuitenkin tuloksena sitten se, että kaljaa voi vetää vaikka miten paljon vaan, eikä missään tunnu.Tästä voi vain kuvitella mihin tämä tie vei. Eli aloin ensin polttelemaan pilveä ja siitä ei mennyt kauaa kun kokeilin muutakin. Siitä sitten jatkui se, että joka viikonloppu vetelen mitä milloinkin, kunnes tajusin että ei siitä muutakuin jatku alamäki. Otin itseäni niskasta kiinni, että ei mun elämä voi jatkua näin. Olin sitten kuukauden tauolla, kunnes eräänä viikonloppuna oli pakko päästä ryyppäämään. Tosin tarkoitus oli vain juoda. Olin kuitenkin ollut ihan allapäin silloin, jonka seurauksena oikeastaan myös lähdin juomaan. No, ajatuksenihan olivat silloin lähinnä, että mitä väliä millään on. Ilta päättyi sitten niin, että olin siinä kunnossa että kaverini yritti herätellä minua, mutten tehnyt muuta kuin pyöritellyt silmiäni. Ei siinä kuitenkaan onneksi pahasti käynyt.
Olen tapaillut itseäni paljon vanhempaa miestä, johon olen todella ihastunut. Miehen ajatukset kuitenkin vaihtelevat aika usein minusta, sillä hän erosi tyttöystävänsä kanssa muutama kuukausi sitten. Tottakai hän tarvitsee aikaa. Enkä minäkään ole varma hänestä ikäeron takia, muuten hän tuntuu niin oikealle. Joten eikai tässä auta kuin jatkaa katselua, mitä tästä tulee.
Koulussa menee miten menee.. Eniten siinä stressaa nyt se, että minulla on paljon kursseja joista en ole päässyt läpi.
Kotona menee joskus paremmin ja joskus huonommin. Nyt on mennyt vähän paremmin, mutta ei siitä kauaa ole kun riitelin vanhempieni kanssa vähän väliä. Kerran riidan päätteeksi häivyin kotoa. Riideltiin parhaasta ystävästäni, kun äitini oli suorastaan haukkunut ystäväni sukulaisille. Riidat siis liittyvät usein minuun ja ystäviini. Toisaalta taas vanhempani tarvitsevat paljon apua, kun äitini on aika sairas eikä itse jaksa tehdä kauheasti. Minä taas väsyin, kun aina piti olla auttamassa. He ovat kuitenkin tilanteen tajunneet, että ei minulla sitä aikaa ole liikaa.
Riidat kuitenkin satutti minua niin paljon, kun olivat aika rajuja, että vieläkin tuntuu paremmalle, etten asuisi kotona.
Ajatukseni ovat tällä hetkellä lähinnä sellaiset, että en jaksa elämääni. Pitäisi pystyä mennä juttelemaan jollekin, mutta jotenkin se tuntuu niin vaikealta. Useimmiten olen aika allapäin. Kuitenkin ystäväni piristyttävät minua paljonkin, mutta kotona tai yksin ollessani olen sitten vähän muissa maailmoissa. Nukuttua en oikein saa. Koulun jälkeen en pahemmin jaksa tehdä mitään, lepäilen vain ja mietin että pitäisi tehdä sitä ja tätä muttei jaksa. Mikään ei innosta ja moitin itseäni jatkuvasti siitä, etten saa aikaiseksi mitään. Mietin jatkuvasti syitä miksi elän. Tällä hetkellä ainoat syyt tuntuu olevan paras kaverini ja tämä mies, johon olen ihastunut.
Tätä masennusta minut herätti miettimään paras kaverini, kun kännissä sanoin hänelle, että on mukava olla välillä siinä kunnossa, että on tavallaan ihan toisessa maailmassa. Hän vain sanoi, että tuo ei kovin terveeltä enää kuulosta.
Kannattaisiko minun mennä juttelemaan jollekin vai parantaako aika?
Otsikkosi kysymykseen "masennusta?", tuo kuulostaa ehdottomasti masennukselta, eikä ihan miltään lievältä sellaiselta. Eli sitä ei siis aika paranna vaan pahentaa vain, joten sinun kannattaisi mennä jollekkin puhumaan.
Minä tiedän kuinka vaikeaa se on,sillä itse pähkäilin ja pähkäilin monta kuukautta ennen kuin vihdoin uskalsin mennä terkkarille puhumaan.
Se oli ehkä vaikeinta mitä olen koskaan tehnyt, mutta se luultavasti pelasti elämäni.
Ajattelin että parhaan ystäväni ja pikkuveljieni vuoksi, mutta myös itseni vuoksi minun on pakko saada apua.
Ajattele sinä sinulle tärkeitä ihmisiä, ja kuinka monia hyviä hetkiä voit vielä viettää heidän kanssaan. 🙂
tsemppiä ja paljon voimia sinulle 🙂🌻
Kiitos Moony! 🙂 Kaippa sitä pitäisi vaan sitten uskaltaa mennä piakkoin juttelemaan sen terkkarin kanssa.. Vaikka jo maanantaina. Nyt se tuntuu aika helpolta, mutta se ei sitä ole silloin kun on juuri menossa sinne..
Niin, illalla varsinkin kun jotain päättää kaikki tuntuu niin helpolta.
Mutta sillä h-hetkellä meinaa tulla sellanen olo että pakko juosta karkuun, et emmä pysty.
Sit oon vaan väkisin raahattava ittensä sinne terkalle ja pakotettava ne sanat ulos suusta.
Sit kun sen on tehny niin helpottaa jo jonkin verran kun tietää et ei ainakaan tarvi enää murehtia et hakeeko sitä apua vai ei. 🙂
Erittäin paljon voimia sulle ja rohkeutta 🌻🙂🌻
Heippa
kuulostaa siltä että olet nuoruuden myrskyissä,sitä on niin hukassa vielä nuorena useimmiten ettei oikein osaa käsitellä omaa kasvua ja kehitystä,sillä 17 vuotiaskin on vielä nuori.tiiän tää kuulostaa varmasti ärsyttävältä paasaamiselta,mut tiedän mistä puhun,mulla oli niin myrskyisää tuonne 18 vuotiaaksi asti,nyt oon 21v ja enää en esimerkiksi ryyppää tai polta pilveä mitä harrastin joka päivä yhessä vaiheessa,käytin aineita ja elämäni meni hurjaa alamäkeä,meinasin menehtyä kolmiolääkkeiden väärinkäyttöön ollessani 17v.Kun löydät sen oikean miehen huom kunnollisen älä huoli mitään renttuja jotka leikkivät sun tunteilla äläkä ollenkaan anna kohdella itteesi huonosti,itelläni elämääni rauhotti kovasti kun menin naimisiin ollessani 18 vuotias,se tuli hian oikeeseen aikaan sillä olin päihteien kanssa jo lätränny 11 vuotiaasta asti,se sai riittää,nyt mulla on mies ja lapsi,lukuunottamatta vaikeaa masennusta mitä sairastan,masennus on niin vaikea ja raskas sairaus,ite en pääse aina edes pedistä ylös.Mut kyl elämä voittaa ja kyl se aurinko joskus risukasaanki paistaa.
tän ei kuulunu olla mikää paasaus mut tiiän mist puhun tää ei oo mitn sana helinää vaan puhun omast kokemuksesta,ite en esim sillon uskonu ketään vanhempia ihmisiä ketkä anto neuvoja koska pidin niitä kalkkiksina,mut nyt kuuntelen koska oon ite käyny aikas kovan elämän koulun.
Sun kantsii antaa se heppa pois,tai jos viel innostutki siitä?🙂
Mut näin sun kirjotusten perusteella käyt nuoruuden kovaa myrskyä,oikeesti en sano tätä pahalla.🙂🌻
ja kyl sä löydät sen oikean anna sille aikaa,oikea tulee sillon kun sitä vähiten odottaa,olet rakkauden nälänen kaipaat huomiota ja hyväksyntää..?eikö oo niin?tuntuuko sust ettei kukaa välitä mistää ei oo iloa ja kaipaat ihmistä joka sanois että rakastaa sua ja olet kaunis?
no moi.