Masennusta ja huonot välit vanhempiensa kanssa

Masennusta ja huonot välit vanhempiensa kanssa

Käyttäjä joku123 aloittanut aikaan 11.10.2013 klo 00:03 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä joku123 kirjoittanut 11.10.2013 klo 00:03

Hei olen vasta 12 v kohta 13… Minulla on masennusta harrastukseni takia ja harrastan viulua(kohta 9vuotta). Viimevuonna minä muutin helsinkiin ja muutin sitä ennen suomeen ja vielä sitä ennen asuin toisessa maassa, mutta kun muutin helsinkiin täällä oli tasokkaampaa opetusta kuin toisessa paikassa missä minä ennen asuin. Tunsin olevani tosi alhaisella tsolla vaikka toiset olisinkin harrastanut 6 vuotta enemmän kuin he. Ne kuitenkin olivat useinmiten muuten jo muusikkojen tai oikeasti tunnettujen muusikkojen lapsia. Minä taas olen lapsi jonka sisko soittaa pianoa ja muut läheiset ei soita mitään. Opettajat kehuivat että olisin lahjakas mutta ne tuntuvat vain valehtelevan…

Ensiksi se ei vaikuttunut koulunkäyntiin kunnes viulun soitto alkoi tuntua ahdistavalta ja turhalta sitten kesäloman jälkeen kun olin yläasteella se vaikutti myös koulunkäyntiinkin. Ensimmäinen jakso alku sujui ihan hyvin mutta sitten nykyään alkoin myöhästellä koulusta ja motivaatio opiskelemiseen ka viulun soittoon on melkein mennyt jo pois. väliillä haluaiskn soittaa viulua mutta välillä en. Kotoakaan en saa kovin paljonkaan lohtua. Isäni ja äitini ovat välillä mikavia, muutta äitini osaa olla tosi ilkeä, tai kun mietin asiaa se on sama asia kuin koulukiusaaminen. Jos se sanoo jotain semmosta mikä saa minut itkemään surusta tai pelosta hän sanoo itkupilliksi mutta toisenakielenä se on hyvin loukkaava sana ja sitä voidaan ihan hyvin käyttää sitä koulukiusauksessakin, mutta jos isosiskoni itkee , hän puolustaa siskoani jota en vain ymmärrä miksi ja kun minun isosiskoni alkaa itkemään, kuules siitä alkaa katastrofi ja joudun kuunelemaan sitä ainakin puolituntia. Jos minä en vahingossa muista pestä hampaita äitini sanoo että kohta oon syrjitty kun minun suuni haisee, ja jos SEN mielestä vaatteeni on ”outo” niin hän alkaa valittaa nämä kolme asiaa ja tosi paljon muuta asiaa ärsyttävät tosi paljon ja kiroilen usen kotona isoon ääneen. Nämä myös ovat osa masennusta. (jos vietän kavereiteni kanssa kivan päivän äiti pilaa sen koko asian sanomalla jotakin sillä ääne sävyllään)

Ennen sentään minulla oli kaverit tukena mutta en ole varma enää niinkään, kun masennus tuli niin minä en ole kertonut siitä kavereilleni. Eli varmaan ihmettelee miksi olen niin… outo ??? ajattelen vain kokoajan että mitä minusta ajatellaan ja miettikää minä oon iha outsider kaikest ku ne eu ees kutsunu mua ryhmächattiin ******** tää koko *****… oon tytöksi aika kiivas tai mikä lie en jaksa enää selittää mutta olen joutunut tappeluun pojan kanssa ei tietenkään kuitenkin ihan tosissaan mutta silti ”voitin” sen me kyllä nauroimme lopuksi. Myös ongelma itsessäni on että olen yksinkertaisesti pelihullu tai ei ihan mutta silti.

Anteeksi ajatukset alkaa mennä sekaisin kun yritän nyt selitää ja miettia ja minä en todellakaan osaa selittää mitään. nyt kuitenkin pitää lopettaa.