Masennusta, ahdistusta, eikä kukaan tajua

Masennusta, ahdistusta, eikä kukaan tajua

Käyttäjä KK02 aloittanut aikaan 27.02.2018 klo 13:47 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä KK02 kirjoittanut 27.02.2018 klo 13:47

Hei!

Olen uusi täällä, rekisteröidyin vasta, mutta olen jo jonkin aikaa seuraillut tätä foorumia ja ollut usein rekisteröitymässä, mutten ole pystynyt. En ole kyennyt siihen. Nyt kirjoitan tämän uskoen siihen, ettei ketään kiinnosta. Miksi kiinnostaisi? Toivon kyllä, että joku välittää tai jotain tai en tiedä. En tiedä, mitä toivoa, sillä ei ole toivoa.

Moni teistä tietää, miltä masennus tuntuu. Sen takia päätinkin rekisteröityä. Josko löytäisin tämän kanavan kautta muita oman ikäisiä, joiden kanssa voin vaihtaa ajatuksia ilman, että minua tuomitaan, ilman, että minua leimataan heti. Mutta taustojani hiukan. En taida nyt tähän vielä heti avata kovin paljoa, sillä en tiedä, lukeeko tätä edes kukaan. Miksi lukisi?

Olen 15-vuotias poika, täytän tänä vuonna 16, jos elän sinne asti, jos vaan jaksan. Asun pikkukunnassa. Alustavan diagnoosin perusteella minulla on kuulemma vakava masennus, lähes täydet pisteet ja vakava ahdistuneisuushäiriö. En ole varsinaisesti yrittänyt vielä itsemurhaa niin, että olisin joutunut minnekään sairaalaan tm. Viiltelen tai muuten satutan itseäni vain silloin tällöin, eikä minulla ole lääkitystä vielä, sillä prosessini polilla on aika alussa. Itse kuitenkin päätin apua hakea, sillä tahtoisin parantua.

Minua on koulukiusattu ainakin jollain tasolla ensimmäiseltä luokalta lähtien. Itse oppimisesta pidän ja luen paljon, mutta juuri tuo muu puoli sitten on tökkinyt aika lailla. Tunnen itseni paljolti ulkopuoliseksi, vihatuksi tai muuten huonoksi. Minua turhauttaa todella paljon. Kaikki. Minun vanhempani ovat eronneet. Asun toisen kanssa, toisen kanssa olen yhteyksissä harvoin. Ei häntä kiinnosta minun elämäni, mutta miksi kiinnostaisi, kun ei minuakaan kiinnosta. En kerro ihmisille ajatuksistani, tiedän, että minut vain tuomittaisiin, jos kertoisin. Toivottavasti te ette tuomitse.

Tuossa oli nyt todella tiivistetty versio. Tiedän, ettei se ole kovin paha. Miksi siis ulisen? Koska voin. En tosiaan tiedä, mitä odotan, mutta leikittelen ajatuksella, että joku vastaisi. Se olisi hienoa. Rakastan muiden auttamista, ovathan muut minua arvokkaampia, mutta silti toivon itsekin saavani tukea. Teksti on todella sekavaa, mutta toivottavasti joku ymmärtää jotain. Jos olet lukenut tätä tähän saakka, ansaitset aplodit.

Tsemppiä teille kaikille. Muistakaa, että merkitsette jotain. Vaikken tunne teitä, enkä ole puhunut teille, merkitsette minullekin jotain!

Käyttäjä MattiN_Saapas (Työntekijä) (Palveluoperaatio Saapas (Nuorikirkko ry)) kirjoittanut 07.03.2018 klo 12:03

KK02 kirjoitti 27.2.2018 13:47

En taida nyt tähän vielä heti avata kovin paljoa, sillä en tiedä, lukeeko tätä edes kukaan. Miksi lukisi?

Tottakai lukee. Ihan varmasti on kohtalokavereitakin. Itsellä on ollut lähipiirissä jotain samanlaista, ainakin samantapaista.
Helppoahan tuosta ei ole yli ja ohi päästä, sen toki tiedän. Ja rohkeutta ja yritystä ylipääseminen saattaa vaatia; sekään ei ole helppoa.
Minusta on upeaa, että olet päässyt asioittesi kanssa alkuun. Sitä toivon erityisesti, että kohtaat sellaisia auttajia ja ammattilaisia, jotka oikeasti sydämestään haluavat juuri sinua auttaa ja tukea elämässä eteenpäin. Tai ihan tavallisia ihmisiä, kanssakulkijoita, jotka haluavat olla kaverita, ystäviä, tukijoita.
Tsemppiä. Ja näytti tai tuntui välillä miten kurjalta tahansa: jokainen meistä on tärkeä ja arvokas osa tätä maailmaa ja elämää.