Masennus,syömishäiriöt,itsetunto-ongelmat..

Masennus,syömishäiriöt,itsetunto-ongelmat..

Käyttäjä Angelah aloittanut aikaan 20.06.2004 klo 15:17 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Angelah kirjoittanut 20.06.2004 klo 15:17

Oma tarinani on varmaankin monelle tuttu..Mutta kerron näin tiivistetysti ja olis kiva kuulla muidenkin ajatuksia..

Kuudennella luokalla kehitin itselleni syömishäiriön,anoreksian..ja samoihin aikoihin menetin kaikki ystäväni ja koulukiusaus alkoi.Olin yksin,ongelmieni kanssa.

Vuotta myöhemmin asiat tuntuivat hetkeksi paranevan,mutta sitten koulukiusaus alkoi uudelleen.. 😭 Sen jälkeen olen aina vihannut omaa kuvaani ja itseäni.

Kasilla panostin täysillä kouluun..Halusin olla kaikessa paras,myös laihduttamisessa.Uskoin olevani onnellinen.Olihan minulla kaikki mitä onneen mielestäni tarvittiin.Koulu sujui hyvin,olin laiha,seurustelin ja oli peräti yksi kaverikin.Mutta sitten tilanne romahti.Oma rakas poikäystäväni raiskasi minut ja siitä alkoi usein toistuva lyöminen.Maailma romahti.Ainut jonka olisi ainakin pitänyt välittää,näytti teoillaan,että kaikki oli rakentunut valheelle. 🤕

Ysiluokan alkaessa en enää välittänyt mistään.Istuin koulussa jos sattui huvittamaan,viiltelin käsiäni,vedin viinaa ja lääkkeitä sekaisin.Millään ei yksinkertaisesti ollut väliä.Halusin vain hitaasti tuhota itseni..Pikku hiljaa maailma alkoi muuttua täysin mustaksi.Tuntui,ettei tilanteeseen ollut mitään ratkaisua tai mahdollisuutta parempaan.Menetin myös ainoan kaverini.

Sain uusia,joista yksi muodostui erittäin tärkeäksi.Sonjan kanssa suunniteltiin yhdessä itsaria ja tuhottiin itseämme.

Yritinkin tappaa itseni mutta epäonnistuin.Jouduin hoitoon,kerran viikossa psykologilla.Ja se jatkuu edelleen.Lukiossa ensimmäinen vuosi on takana.Todistusta vihaan katsoa, epäonnistuin täysin,olisin pystynyt parempaankin.Käteni ovat arpiset,mutta sisälläni on paljon isommat arvet.

Elämä tuntuu vieläkin niin tuskaiselta.Ja toivottomalta.En halua enää elää syksyyn asti.En halua kokea enää yhtäkään painajaismaista vuotta.Haluan herätä tästä painajaisesta,paeta sitä oman käden kautta.Ennen syksyä.Vielä en tiedä koska,mutta en vain jaksa enää taistella.Joskus ne voimat vain loppuvat kesken. ☹️

Käyttäjä Elmi kirjoittanut 14.07.2005 klo 11:27

Kyllä Ujom minä ainakin olen kirjoituksesi huomannut, täällä eivät vain vastaukset tule kovin nopeasti, johtuu moderoinnista. Samasta syystä varmasti niin moni ehti sanoa Murkulle, että sopii kirjoitella mitä huvittaa. Ja eihän kertauksesta kai haittaakaan ole.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 14.07.2005 klo 11:55

aavaton kirjoitti 14.07.2005 klo 10:40:

Haloo vaan itsellesi Ujom86. Vastailet välillä, huom. ainostaan välillä, et aina, aika töykeasti meille muille kirjoittajille. Olet ottanut esiin kirjoitusvirheita, äiskä, iskä sanaa. Nyt otit sen, kun monet kirjoittavat Murkulle, että saa tänne mitä vaan kirjoittaa. Me muutkin halusimme Murkkua rohkaista kirjoittamaan. Olit sie sen jo tehnyt mutta mitä sitten, jos toisetkin sen sanomme.

Ei huvita sulle oikeastaan mitään vastata, kun saa jotain ivaa takaisin. Tai ei iva ole oikea sana. Voi olla, että et ole itse miettinyt miten meille vastailet. Tällä on niin paljon otsikoita ja eikä aina itselläkään ole niin hyvä olo, että jaksaisi kaikki kirjoittajat huomioida. Että, kun vastaat meille, niin ota huomioon, että me kaikki olemme samassa kunnossa kuin sie itse.

Annat kyllä välillä todella hyvää vertaistukea ja ainakin tätä otsikkoa loistavasti isännöit. Jaksat ottaa kaikki huomioon jollakin vastauksella.
Iso halaus perään. En sitten sua haukkunut.

okei ton vikan kyllä tsennasin, no anteeks jos sanon jostain. pitää kai sit olla puhumatta tääl mitään kerta jos oot tota miältä. miten nii isännöin? no en miäti mitä mä kirjotan, mut yritän sanoo jotain lohruttavaa. mut eihän näi tyhmä poika mitään keksi!!!! ja missä ihmeen muissa otsikoissa? eihän tääl oo muita ku jostain parisuhteista. ja ei tavata missän kasvotusten, ku asuu neiti nii pitkällä vaan ihan mesessä. ja mailas tänää ja sano ettei lemppaa mua, mut sanoin sille et sen pitäis sanoo äidille et oon asperger eli ei normaali ihminen. ja en aijo tappaa sitä ku jossain oli kuulemma käyny et muija tapas yhen miehen ja sit asu 2 kktta yhes ja sit murhas sen. =/ "elämässä on viäl paljo jotain sulle" tjn miten nii on? ku ei mikään tunnu miltään nii ja mitään ei oo mikä innostais. ja anteeks aavaton jos oon ollu ilkee sulle, joskus on vaa sellane tunne et keskittyy liikaa itteensä eikä voi auttaa muita..

Käyttäjä murkku 1 kirjoittanut 14.07.2005 klo 13:13

Eka juttu hävisi kun aloin sitä muokkaa, ei ole hauskaa kirjoittaa uudestaan. kirjoitin, että älkää kinasteko kun se ei ole hauskaa. kaikki te olette kivoja kivoin on tukihenkilö sen jälkeen te.

mulla menee nyt hyvin. tukihenkilö sano että voikin olla onni että äiti meni sairaalaan. sen iskälle luin. iskä sanoi että nyt loppuu sureminen. tai no käy se äiskän luona monta kertaa päivässä ja aina sen jälkeen on vähän aikaa surullinen. me ollaan käyty kokeilemassa kalavehkeitä, syöty pitsaa ja karkkia. jalat on pidetty sohvapöyvällä kun on katottu telkkaria. on ollut kiva kun ei äiti ole selän takana myrskyn merkkinä. on äiskää ikävä kuitenkin olen sille kortteja iskän mukana laittanut.

huomenna lähetään ollaan melkein kaksi viikkoa . tulen sitten teille kertoo kalajuttuja. moikka
enkä muokkaa juttua ettei hävi on virheitä varmaan

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 14.07.2005 klo 13:53

murkku ei ollu virheitä =) ja jos unohretaan ny tollaset pikku asiat? mut kyllä virheitä tulee itse kullekkin. ja sitähän sanotaan virheitten tekeminen on INHIMILLISTÄ =)

Käyttäjä aavaton kirjoittanut 14.07.2005 klo 13:54

Mun se pitää pyytää anteeksi Ujom86, ei sun. Mulla heitti yli, kun näin tuo haloo!. Olen sitä perhepiirissä tarpeeksi kuullut, on se nyt loppunut, kun jatkuvasti huomauttelin, että se kuullostaa samalta kuin idiootit. Mutta ei mun nyt sulle, olisi tarvinnut alkaa riehuu, anna anteeksi.

Isännöinnillä tarkoitin hyvää pelkästään eli juuri tuota, että keksit kaikille jotain lohduttavaa sanottavaa. Ihan oikein, kun välillä keskityt vaan itseesi, ei sinunkaan tarvitse aina muita jaksaa tukea.
Onhan täällä otsikoita vaikka kuinka. Mutta ole vaan tässä, mikä mie olen sua muihin otsikoihin käskee.

Asperger-ihminen on ihan normaali. Ei sun sitä heti aluksi kannata sanoa tyttöystävälle. Olet vaan oma itsesi. Jos et kelpaa semmoisena, se on tytön vika. Oletko muuten koskaan käynyt http://www.aspalsta.net, asperger-ihmisten sivut. (maanvaiva sai siellä jo tappelun aikaiseksi). Voisit vaikka sen jossain vaiheessa ystävällesi näyttää tai käsket hänen sitä lukea. Ja sitten sanot, että sulla on sellaisia piirteitä.

Hyvää kalamatkaa Murkulle.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 14.07.2005 klo 15:22

joo ymmärrän mitä tarkotat, saat anteeks. koulus oli kans yks naikkonen joka on kuullu liikaa E.V.V.K. sanaa nii ymmärrän jos alkaa keittää =/ kyl mä kävin kattoo sitä, jotenki vaa rupee ahistaa siällä. varmaa siks ku ne on samanlaisia, tai en tiiä. tuntuu kyl vähän samanlaiselta ku maanvaivalta, väärä paikka ja aika. mut sitä mä en oikeesti tajuu miks jotkut ihmiset tekee ittestään aina keskipisteen tai sillee. kouluski on yks likka ja sit aina tai joskus aina sanoo "mua masentaa" ja sit kaikkien pitäis sitä sit säälii.. must tollane on törkeetä, kyl muakin masentaa ja aika monia ihmisiä, mut silti ne tekee mitä on pakko. käy töissä hoitaa lapsia, tai perhettä ylipäätänsä ittensä sivussa. kun ihmisen on pakko jaksaa oli sitte jalka poikki tai mitä vaa. kylhän nää ihmiset jotka on pyörätuolissaki nii ei nekään sano "voi voi mua mä en pääse mihinkää" kun nekään ei haluu et pidettäis sitä sit jotenki avuttomana tai sillee. kai kässäätte ny mitä haen takaa? mua ainaki henk. koht. ärsyttää tollaset ihmiset. tekis miäli huutaa päin naamaa "no anna sitte olla jos kerta et pysty mihinkä, mut laiskuutta se on eikä mitää muuta!!!!" mut tiiän kyl et on sellasiiki päivii et ku ei mitään huvittais mut on pakko. no taisin mennä vähä liikaa tohon. sori.

Käyttäjä kirjoittanut 14.07.2005 klo 15:44

tulin just kotiin,saan taas olla koko viikonlopun. meni niin kauan kun toiseen otsikkoon kirjotin, että en ehi tähän enää. pittää koirien kanssa olla. kiitos Diane ja Rusakko vastauksista, mie teille illalla vastaan.

Ujom 86, joo elä menen sinne aspalsta juttuun ne on karseita pilkunviilajia. luit varmaan, kun se yksi sai hirveen raivarin kun mun tekstissä oli muka rivoa, kun oli tämä * merkki. halaan sua isosti oikein, on ollut ikävä, kirjotan illala lisää.

Käyttäjä Elmi kirjoittanut 14.07.2005 klo 15:47

On aika vaikea arvioida, että kuka on oikeasti niin rikki ettei jaksa, ja kuka vain on hyvä keksimään tekosyitä. Ärsyttää eniten ehkä sen vuoksi, että kaikkein eniten huomiota saavat tietysti kovaäänisimmät, mutta ne kaikkein sairaimmat eivät edes jaksa sanoa, että nyt en enää vaan pysty, ja saavat sitten laiskan maineen.

No, mutta yritetään nyt kaikki pysyä ainakin täällä sovussa, ja yritetään ymmärtää, että kovinkaan moni meistä ei jaksa ihan koko aikaa ajatella muita, kun on itsellä raskasta.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 14.07.2005 klo 17:25

maanvaiva kirjoitti 14.07.2005 klo 15:44:

Ujom 86, joo elä menen sinne aspalsta juttuun ne on karseita pilkunviilajia. luit varmaan, kun se yksi sai hirveen raivarin kun mun tekstissä oli muka rivoa, kun oli tämä * merkki. halaan sua isosti oikein, on ollut ikävä, kirjotan illala lisää.

no maanvaiva en tiiä ku en oo käyny siällä, ku rupee ahistaa kuten sanoin. jotenki tuntuu ku kirjottelis sykopaatti hullujen kanssa. eikä pahalla. mut sä et kuulu niihin, maanvaiva.

Käyttäjä kirjoittanut 14.07.2005 klo 20:40

vastaan ekana sulle Diana. on mulla paljon arkipäivänjuttuja mistä pidän tai en oikeastaan tiedä mitä on arkijutut. saako niitä tehdä myös pyhänä, jos saa sitten mulla on koirat, luonto, puut, vaellus, kesällä melomine, sitten on mun kaikki lähi-ihmiset. ne oikeastaan voisivat ollakin mun arkipäivän juttuja, pyhänä voisi piettää niistä vapaata. Kyllä mie jaksan niin miettiä, että on mulla hyvempi tulevaisuus, sitten, kun olen valmis metsäntutkija. en kyllä aatellu, että pitäsi niin kauan oottaa, että olisi ikivanha kolmekymminen, joku 25 olisi sellainen ikä, että nyt se on siinä, nyt vaan elän onnellisena.
Elä huolehdi en mie enää sotkeudu huumeisiin. ei sopinut mun tyyliini. kossua ja kahvia juon kun olen metsässä yksin.

Rusakkolle sitten. olen mie aivan väärässä paikassa, mie en edes ymmärrä mitä mie teen palavereissa missä jokainen kertoo missä tilanteessa veinaavat käyttää huumeita ja miten sitten tekevät, että ei käytä. siitä ne puhuu, sitten kun tulee mun vuoro kertoa jotain niin kukaan ei viitsi kuunnella. ei tietenkään, kun mun pitäisi kertoa tilanteesta missä mulla menee hermot ja saan raivarin. paljon hienompaa on näköjään kertoa hienoista huumeista kun mun raivareista. mun omahoitaja, sanoo, että siinä juuri opin olemanaan sosiaalinen. mie opin, että huumehemmoja kuunnellaan, aspereg-ihmistä ei. mie en saa koskaan ede alottaa sitä palaveria, vähän on tunne, että mulle jätetään mahdollisimman vähän aikaa itsestäni kertoa. tämä on vaan näkemys asiasta, joku toinen varmaan on eri mieltä.

kaikkein paras juttuni on, kun tuo mun omahoitaja ei ole kauhean tietoinen aspergeristä, me ollaan nyt yhessä oltu tuolla aspalsta sivuilla. se niitä lukee ja se niiden tarinoista on kiinnostunut, kun on paljon oppinut as:sta niiltä sivuita. kun se lukee jonkun kirjoittajan as-piirteita, se muka heti hoksaa, että mie olen juuri ku se. vaikka mie en ole. sen kaa avattiin mulle sinne sivuille tunnukset ja sanoi, että käy itsesi esitteleen ja ala niijen kanssa kirjoitteleen tällai niinku teille kirjoitan. mie kirjoitin ja lopetin rähinän jälkeen hyvin äkkii. mie olen rivo, opin siellä palstalla.

mie en oikeastaan halua siksi kirjottaa kaikkia aineita, kun sitten varmaan kaikki ammattikorkeakoulussa sanoo, että miksi en mennyt yliopistoon, kun kuitenkin kirjoitan hyvät paperit paitsi äidinkieli. mie en varmaan sitä edes pääsisi läpi. mutta mie haluan rauhassa mennä amk;n olla ihan tavallinen oppilas, siellä on täällä meillä melkein kaikki miehiä, sitten on paljon ulkotöitä.
mie en halua mennä yliopistoon, koska haluan aina asua Lapissa, eikä tääkllä yliopistossa ole mitään ainetta mitä haluaisin opiskella. olen mie jo kaikille sanonut, että mitä teen. eno ainaski sanoo, että tee niinku haluat.

eikä mulla enää ole montaa päivää jäljellä, koska tulen joka viikonloppu kotiin. mie tiedän, että tänkin hoitojakson mähläsin, ei musta tullut kunnon ihmistä. Siperiaan mut pitäsi lähettää.
mulla on ollut paha olo tuon Hesarin jutun yhdestä kohtaa, mie en voi sitä kertoa, mie kerron sen net-tukeen.koko viikko meni huonosti.
ai niin Rusakko, vielä yksi juttu, mie kanssa aloin kirjeitä kirjottaan tälle mun uudelle äidille, kun en osaa sille oikein mittään puhua. kirjeessä osasin. mennään taas melomaan kahestaan.

Ujom mulla tuli mieleen kun luvin sun kirjoituksia, että etkö oikeesti ole huomannut että täällä nuorten puolella on paljon juttuja. jos sie painat siitä nuorten foorumista, siitä missä se lukee sinisellä niin ne jutut tulee esiin. mutta jos sie painat vaan tästä meidän otsikosta, niin tulee vaan nämä jutut esiin. mutta paina sininen nuorten foorumi. niihin kaikkiin juttuihin voi sitten kirjottaa niinku tähän otsikkoon. tietysti jos on asiaa. mie en ole paljoon musiikkia kuunnellut koko kesänä, soitankin vaan viikonloppusin. mie en ymmärrä, kun loma on raskaampaa kuin koulu.
nyt lähen uimaan. tiesitkö, että meillä on valoisaa koko yö. kello 2 ensi yönä aletaan pelaa pesäpalloa. kun on aina valoisaa sama millo nukkuu, mie laavulla nukun aina välillä, sitten taas nousen, aivan sama mitä kello on.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 15.07.2005 klo 11:03

maanvaiva, ei siel ollu mitään mielenkiintosta. =/ paitsi ehkä viiltely, mut lupasin kultulle et yritän lopettaa sen. mut toisaalta mä en tajuu miks. koska se ainoo tapa jonka tiiän et auttaa jos ottaa daijuu!!! mä en puhu paljoo mistää kellekkään, etenkää tälläsistä asioista. koska mä nään et jotkut asiat on sellasii et ne pidetään omana tietona. esim. no en tiiä mitään mut asian ydin on se et ku elämä ei oo kovin mukavaa, ainakaan kovin monella täällä. ja uskokaa pois kovin moni ei mua jäis suree jos tekisin sillee.. =( nii paljo ihmiset välittää musta. ja koulukaverit viälä vähemmän.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 15.07.2005 klo 21:32

anteeks jos jatkan vaa itsesääliä =/ mut ei sitä voi lopettaakaan.. harmi ku en omista partaveistä =) tai no eihän se sillee kasva ku pitäis et tarvis. enivei, jos olis nii en enää kirjottelis tässä. jostain syystä ihmiset heittää aina jotain typeriä juttuja ku tiätää et otan kaiken tosissaan. mä en tajuu, saaks ne jotain sairasta tyydytystä siitä?

Käyttäjä Angelah kirjoittanut 22.07.2005 klo 21:32

minä täällä rustailemassa,
en tiedä oikein mitään mistään,
oon ihan pihalla,
elämäni suhteen ja muutenkin.
syöminen on tällä hetkellä hankalaa,
ihan liian vaikeaa.
ahmimista ja oksentamista,
paastoa. ☹️

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 23.07.2005 klo 16:01

Angelah =( haluisin lohruttaa sua mut en keksi miten.. halaus ei auta mut voisin ottaa sut sylii ja kietoo kädet ympäri ja rutistaa vähä..

Käyttäjä Rusakko kirjoittanut 27.07.2005 klo 12:31

Maanvaiva, vastaan näin pitkän ajan kuluttua, kun meillä on ollut mahatautia kotona ja kaikki sekaisin. Luin jostain toisesta viestiketjusta, että lähdet pois sieltä "kuntoutuksesta". Varmaan ihan hyvä asia, jos edes omahoitaja ei tiedä mistään mitään.

Minä vihasin lukiossa äidinkieltä lähinnä esseiden ja esiintymisten vuoksi. Osasin kyllä kirjoittaa hyvin, kun sain kirjoittaa jostakin mieleisestä aiheesta, mutta muuten se ei sujunut millään. Joskus kirjoitin tahallani huonoja aineita, etten joutuisi lukemaan niitä luokan eteen. Ylioppilaskirjoituksissa aikaa oli liian vähän ja aiheet mitä omituisempia. Eikö sinne ammattikorkeaan ole kuitenkin helpompi päästä, jos on valmistunut ylioppilaaksi? Äidinkielestäkin pääsee läpi melko helposti, jos osaa jonkin verran kirjoittaa, ja sinä kirjoitat minusta hyvin. Minäkin olen opiskellut jonkin aikaa ammattikorkeakoulussa. En puhunut siellä oikeastaan kenenkään kanssa eikä ketään kiinnostanut, miksi olin siellä 🙂 Tosin en yrittänytkään tutustua, kun tiesin etten sinne jää, ja ehkä tuollaisessa helsinkiläisessä suuressa koulussa on helppo olla yksin. Minuakin harmittaa, että yliopistossa opiskelu vaatii kaupungissa asumista. Jossain saisi olla sellainen korpiyliopisto, keskellä metsää. Sehän sopisi hyvin biologianopiskelijoille.

Minun elämässäni kirjoittaminen on ratkaissut hirveän monta ongelmaa. Jos en olisi pystynyt korvaamaan ns. normaalia kanssakäymistä kirjoittamisella, en seurustelisi enkä olisi oppinut olemaan nuorten mieshenkilöiden kanssa ollenkaan. Olin ehkä jostain syystä kasvanut hölmöön ajatukseen, että miehet ovat naisia fiksumpia, enkä siksi osaisi puhua heidän kanssaan mistään vaan minua pidettäisiin typeränä. En silti ole vielä ollenkaan tasapainoissa kirjottajaminäni ja muun minäni kanssa, koska kirjoittajana olen itsevarma ja sanavalmis. Oikeassa elämässä aivan päinvastoin.