mää en ole paljon itkenyt, siskon hautajaisissa äiskä sano, että älä turhaan valuta kyyneliä kun oli mun syy se kuolema. kotona en viitti koskaan itkeä kun sanotaan että isot miehet ei itke. elävä tukihenkilö sanoi että voin itkeä sen luona. mää kysyin että voiko juuri nyt itkee. se lupas ja mää itkin tunnin kokonaan.
mulla on vähän paremmat olot ollut nyt, kun tuo tukihenkilö täällä aina ehdottaa kaikkii juttuja mää sitten ne kerron iskälle ja iskä kaikkiin suostuu. se vaan sanoo että jos musta tuntuu hyvältä niin ollaan sitten niin. en itte sille uskalla mitään yksin ehottaa.

Viikonloppuna kuin yhestä kirjasta tämmöisen jutun ” tunnen olevani kuin joulukuusi, joka ei ole tajunnut, että on jo juhannus tai sitten olen kuin juhannussalko joka ei tajua, että onkin jo joulu”.

tajuatteko tämän hienon sanoman? sopii just mulle ja vähän teille muillekin. mie selitän tuon lauseen itseni kohdalta näin; olen minä-maanvaiva, olen oikea ihminen mutta olen sitä väärässä paikassa, väärään aikaan. ei kun en osaa oiin selittää, menee hieno juttu pilalle jos alan selittään. (vähän kuin Einsteinistä on sanottu, että sen ei olisi koskaan pitänyt kirjoittaa yhtään kirjaa ja selittää niissä teoriiansa, kukaan ei sen selityksia tajunnut mutta sen teorian tajusi moni).
Hiton hieno kirja, sen nimi oli ”tästä pelistä pois”, romaani. luen 10 kertaa sen.
mun kirjan nimeksi tuleekin ”olin joulukuusena juhannustansseissa” eli siinä se selitys nyt tulikin, sellainen mie olen.

mulla on ollut hyvä viikonloppu, nyt lähen käymään liturgiassakin, en ole taas vähään aikaa mitään uskontoon liittyvää tehnytkään. nyt voisi taas ihan virallisessa paikassa käydä hieman Hänen kanssaan neuvotteluja, että miten sitä on tarkoitus mun jatkon mennä?
nopeasti lähestyy heinäkuun loppu, sitten on taas uuden paikan haku tai kotiin tulo. kun kaikilla näyttää menevän hyvin asiat kun mie olen poissa, sitten en tiijä onko mulla oikeus tulla tänne asioita pillaan.

eilen olen kanootilla melomassa äitini kanssa pitkän matkan. syötiin saarissa eväitä ja vähän puhuttiin. kysyin siltä että joko se katuu kun adoptoi ongelmajätteen. ei kuulemma.
ensi viikonloppuna saan taas tulla viikonlopuksi kotiin, jos asiat menee hyvin. kirjoitan silloin ja ujom86 ja Balafre, myös sulle, olen kirjoittanut perjantaina , ne jutut tulee jonnekin väliin. lukekaa ne kuitenkin kun muuten tuntuu aika hölmöltä kirjottaa jos kukaan ei huomaa, että moderoija laittaa välillä juttuja myöhässä esiin. mikä juttu sinänsä veinaa pilata koko hyvän palstan. yritän sen sietää, koska olen asiasta monet kerrat valittanut, tehnyt virallisenkin valituksen, mutta näillä nyt on joku valittu linja mistä ei suostu luopumaan vaikka joku muu linja olisi asiakasystävällisempi.

heippa ja halauksia monille ja Angelah mitä sulle kuuluu ja Xera?

Tiedän että paluuta ei ole,ja parempi niin.
Jos tässä nyt vielä nämä neljä päivää jaksais,sitten taas kallonkutistajan luokse.
🙄

niin.. sellasta se on.. kuulostaa ehkä TOSI lapselliselta ja typerältä mut oikeestaan mua ei paljoo haittais jos joku muija käyttäis hyväks. kerta se on kuulemma mahollista, ku ei täs elämäs muutenkaa mitää tapahru. joten sillo ees jotain tapahtuis. =/ ja tää ei oo lupa mihinkää, tai no täällä nyt sitä pelkoo tuskin ois ku kaikki on nii hirveen masentuneita ym. mun elämä on p***eestä ja kaiken lisäks TOSI tylsää... ja ei sitä tappaakaan viittis itteään. noni taas hyvää tekstiä (nii varmaa) =(

Moi kaikki, erityisesti Angelah ja maanvaiva! Ootte nuoria ja teille kuuluu kaikki rakkaus ja lämpö mitä elämä voi antaa, vaikka kohtaattekin välillä surua, pahuutta ja kylmyyttä. Teissä on hyvyyttä ja kauneutta! Kukaan eikä mikään ei saa tuhota sitä!

Itse oon jo "vanha" mutta elän muistoissa välillä niitä vuosia, kun oli tosi vaikeeta. Asiat alkoi mennä jotenkin pieleen heti, kun menin kouluun. Kiusaamista kesti noin viis vuotta. Opettajat tiesi ja antoi kiusaajille täyden tukensa. Vanhemmilla oli omat ongelmansa. Sitten myöhemmin kaikki seukkaamiset meni pieleen. Mulla oli jokin inho itseeni kohtaan, häpeä (ei se ole kokonaan poissa vieläkään). Masennus on ollut tuttu juttu, mutta se on kurissa.

En mä osaa sanoo teille mitään viisasta, mutta se vanha sanonta pitää paikkansa, että tunnelin päässä on valo. Silloin kun on vaikeinta, pitäkää kii jostain ihan arkipäivän jutusta, edes yhdestä ja hoitakaa se hyvin, se auttaa, tiedän kokemuksesta. Ei toisten ikävät teot johdu meistä, vaan niiden toisten ihmisten oman elämän solmuista. Tää on kylmä maa, mutta maailma on suuri, ehkä joskus jostain valtamerien takaa löytyy oma tehtävä tai se on ihan vieressä täällä. Teillä on oikeus erehtyä ja etsiä, te ootte nuoria. Mä olin yli kolmekymppinen, kun sain elämäni järjestykseen, vielä ehtii! Mutta pysykää kaukana huumehemmoista, siltä tieltä on niin vaikea palata, että ei kannata lähtee.

Diane

maanvaiva kirjoitti 04.07.2005 klo 10:21:

Kiitos maanvaiva 🙂 Kyllä minusta nyt pitäisi tulla biologi.

Hyvä, että olet päässyt siitä huumetyypistä eroon. Olen kyllä ymmärtänyt, että tarvitset apua ihmisten kanssa olemiseen, mutta tuo paikka kuulostaa aika hurjalta. Sinua yritetään opettaa ottamaan muut ihmiset huomioon, mutta ottavatko ne muut sinut huomioon? Siis jos sinulle vinoillaan käytöksestäsi, niin eiväthän hekään oikein osaa. Minusta tuntuu, että huumevierotuksessa olevat nuoret eivät ole ehkä kärsivällisimmästä päästä, koska heillä on varmaan muutenkin pinna kireällä. Vai millaisia ne muut ryhmän jäsenet ovat?

Minulla on kirjeystävä, jolle voin kertoa melkein mitä vain kirjeissä. Oikeassa elämässä minun on vaikea olla hänen kanssaan, koska jokin meidän välisessä suullisessa ja kehollisessa (katseet yms.) eivät vain sovi yhteen. Saatan jopa mennä täysin lukkoon hänelle puhuessani. Hän on kuitenkin kärsivällinen ja tietää tilanteen olevan minulle vaikea. Kun tapasin hänet ensimmäisen kerran, sovimme että voimme olla vaikka koko ajan hiljaa, jos sanottavaa ei tule, tai jos sitä ei vain saa sanottua. Sinulla on sitten varmaankin monin verroin vaikeampaa ja vähän kaikkien ihmisten kanssa tällaista.

Minä lähdin ylioppilaaksi kirjoitettuani evakkoon mökille, koska en halunnut mitään juhlia. Vanhemmat vähän kummeksuivat, mutta suostuivat kuitenkin. Typerän lakin ja mekon jouduin hankkimaan, mutta ei niitä tarvinnut pitää pitkään päällä. Minusta olisi ollut kiusallista olla juhlinnan kohteena. Jos muuten haluat tutkia luontoa ihan yksin, niin sinulle voisi sopia luontokartoittajakoulutuskin. Tekevät liito-oravakartoituksia ja muita. Toivon, että se minun biologianopiskeluni on aika käytännönläheistä metsissä liikkumista eikä niinkään luokassa istumista ja ryhmätöitä, vaikka ainakin ensimmäisenä vuotena siellä pitäisi tutustua ja pippaloida sekä opiskella kirjasta perusasioita.

Mun äiskä joutui eilen mielisaraalaan kun oli siskon kuolinpäivä. se sekosi päästä vielä kun mää ja iskä vaan suunnitellaan kalamatkaan niin se ei jaksa. nyt on paha olla kun olisi pitänyt olla vaan hiljaa kotona eikä innostua kalamatkasta. saako tänne tämmöisiä kirjoittaa?

murkku kyllä tänne saa tollasia kirjottaa tai mitä melkee vaan.. voi olla nyt ikävä olo, varmaa =( mun murehtemiset on murehdittu kerta ei näytä ketää liikuttavan enää mikään mitä kirjotan..

Murkku 1, kuolinpäivät ovat vaikeita kestää, se oli varmaan syy siihen, että äitisi hieman sekosi. Ei sun kalamatkasi. Nyt äitisi on sairaalassa ja saa varmaan apua itselleen. Lähde sie vaan rauhassa kalaan, äläkä itseäsi syyttele mistään.

Ujom86, miten niin ei taas huomata? Onhan sulle vastattu. Luen aina kaikki mitä kirjoitat mutta ei aina keksi mitä vastaisi. Halata nyt ainakin voin.

Rusakko, valitettavasti yliopistossa opiskelu ei ole kovin käytännön läheistä, mutta etköhän sinä pärjää, jos vaan päätät kestää ja ala kiinnostaa todella.

Murkku, kyllä tänne saa mitä tahansa kirjoittaa. Tuntuu aika hurjalta tuo sinun tarinasi, tulee taas itselle sellainen olo, että pitäisi olla kaikki hyvin, kun ei ole mitään tuollaista taustalla.

Moi murkku! Totta kai tänne saa kirjoittaa sellaista, mitä kirjoitit! Tuntuu niin pahalta Sun puolesta, kun joudut kokemaan sellaisia asioita, joita Sun ikäisen ei ikinä tulisi joutua kokemaan. Toi kaikki syyllistäminen, mistä kerrot Sun edellisistä viesteistä, on väärin. Sinulla on oikeus itkeä ja innostua kalamatkasta, oikeus kaikkiin tunteisiin.

Sun äiti on sairas eikä jaksa asioita sen takia ja se ei johdu Sinusta. Sanon tämän, vaikka uskon, että moni on sanonut sen Sulle ennenkin. Toisilla sairastuu selkä, toisilla mieli. Kun olin lapsi, ajattelin, että äitini masennus johtuu mun sanomisista tai tekemisistä, mut ei se niistä johtunut.

Tunnen iloa siitä, että Sinulla on tukena isä ja tukihenkilö. Toivon Sulle jaksamista, jaksathan harrastaa jotain, vaikka tuntuu vaikeelta, ja jatka kirjoittamista tänne palstalle aina kun siltä tuntuu.

Terv. Diane

lainaus]murkku 1 kirjoitti 12.07.2005 klo 13:09:

Mun äiskä joutui eilen mielisaraalaan kun oli siskon kuolinpäivä. se sekosi päästä vielä kun mää ja iskä vaan suunnitellaan kalamatkaan niin se ei jaksa. nyt on paha olla kun olisi pitänyt olla vaan hiljaa kotona eikä innostua kalamatkasta. saako tänne tämmöisiä kirjoittaa?

HALOO!!! mä vastasin jo murkulle et voi tänne kirjottaa tollasta. mut joo onhan toi aika ihmeellistä, ku ei varmaa ois voinu tehä mitään.. mut eipä näytä täälläkään ketää enää huomaavan mua. ☹️ oon ilmaa netissä ja tosi elämässä. 😭 tosi hyvin menee.. 😟 no tääki nyt oli taas pohjanoteeraus ku ei kukaa tätä ees huomaa.. pitäis kai sit työntää haarukka pistorasiaan. et tapahtuis jotain, ku ei kerta ikuna huomata mua. mut oon kyllä ihmetelly tätä maanvaivan kuntoutusta muutenki. eristetää ny ihmisistä sen takia et on yrittäny itsaria. mua tuskin ees ketää huomas vaikka en ois olemassa mutta kuten sanoin nii ei tätäkää viästiä ketää huomaa.. no yritimpä nyt kuitenki. pelkään vaan nyt sitäki ku eile likka lähetti mailin et puhutaan huomenna. ja kaikkihan tiätää et se meinaa sitä et aijotaan jättää =( näin sitte musta tulee erakko. onneks mua ei sentään oo enää 2 vuoden päästä, ihmiset pääsee eroon rumasta pojasta ikuisiks ajoiks. =))) Aavaton nii joskus sanotaan ny jotain iha ku oisin se 1 ihminen jengissä joka huomataan ku sitä ei oo.. tiiät kai mistä puhun? tai sit se huomataan jos tekee jotain radikaalia, hakkaa jonku tjn ei muuten.

Haloo vaan itsellesi Ujom86. Vastailet välillä, huom. ainostaan välillä, et aina, aika töykeasti meille muille kirjoittajille. Olet ottanut esiin kirjoitusvirheita, äiskä, iskä sanaa. Nyt otit sen, kun monet kirjoittavat Murkulle, että saa tänne mitä vaan kirjoittaa. Me muutkin halusimme Murkkua rohkaista kirjoittamaan. Olit sie sen jo tehnyt mutta mitä sitten, jos toisetkin sen sanomme.

Ei huvita sulle oikeastaan mitään vastata, kun saa jotain ivaa takaisin. Tai ei iva ole oikea sana. Voi olla, että et ole itse miettinyt miten meille vastailet. Tällä on niin paljon otsikoita ja eikä aina itselläkään ole niin hyvä olo, että jaksaisi kaikki kirjoittajat huomioida. Että, kun vastaat meille, niin ota huomioon, että me kaikki olemme samassa kunnossa kuin sie itse.

Annat kyllä välillä todella hyvää vertaistukea ja ainakin tätä otsikkoa loistavasti isännöit. Jaksat ottaa kaikki huomioon jollakin vastauksella. On tietenkin sääli, että sinulle itsellesi ei sitten aina jakseta vastata. Vieraile välillä muissakin otsikoissa

Iso halaus perään. En sitten sua haukkunut.

Eikä se nyt sitä merkitse, että likka sut meinaa jättää, jos huomenna lupaa puhua. Se voi olla ihan hyväkin merkki. Näettekö jossain? Ala nyt itseäsi valmistelemaan. Mietit hieman mitä sanot. Hellettä on piisännut, siitä nyt voit aluksi hieman jutella. Sitten siirryt vähitellen puhumaan jotain henkilökohtaista.

Älä sano sille tytölle "haloo". Se ottaa todella päähän. Sano vaikka "joopas joo". Se ei nyt mitään tarkoita, mieheni sanooo usein. Jos se mulle sanoisi "haloo", tulisi turpiin.

🙂kyllä mä sut ainakin huomaan 😋 etkä sä yksin oo ainakaan täälä netissä !!! tiedän, että on kamalaa ku tuntuu pahalta, nii mustaki tuntuu.Mutta kannattais silti harkita uudestaa sitä haarukan työntämistä pistorasiaan ! sä oot varmasti tosi ihana ihminen, joka vois kokee kaikkee uutta vielä elämässä !!!

koita jaksaa !!!