Masennus,syömishäiriöt,itsetunto-ongelmat..

Masennus,syömishäiriöt,itsetunto-ongelmat..

Käyttäjä Angelah aloittanut aikaan 20.06.2004 klo 15:17 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Angelah kirjoittanut 20.06.2004 klo 15:17

Oma tarinani on varmaankin monelle tuttu..Mutta kerron näin tiivistetysti ja olis kiva kuulla muidenkin ajatuksia..

Kuudennella luokalla kehitin itselleni syömishäiriön,anoreksian..ja samoihin aikoihin menetin kaikki ystäväni ja koulukiusaus alkoi.Olin yksin,ongelmieni kanssa.

Vuotta myöhemmin asiat tuntuivat hetkeksi paranevan,mutta sitten koulukiusaus alkoi uudelleen.. 😭 Sen jälkeen olen aina vihannut omaa kuvaani ja itseäni.

Kasilla panostin täysillä kouluun..Halusin olla kaikessa paras,myös laihduttamisessa.Uskoin olevani onnellinen.Olihan minulla kaikki mitä onneen mielestäni tarvittiin.Koulu sujui hyvin,olin laiha,seurustelin ja oli peräti yksi kaverikin.Mutta sitten tilanne romahti.Oma rakas poikäystäväni raiskasi minut ja siitä alkoi usein toistuva lyöminen.Maailma romahti.Ainut jonka olisi ainakin pitänyt välittää,näytti teoillaan,että kaikki oli rakentunut valheelle. 🤕

Ysiluokan alkaessa en enää välittänyt mistään.Istuin koulussa jos sattui huvittamaan,viiltelin käsiäni,vedin viinaa ja lääkkeitä sekaisin.Millään ei yksinkertaisesti ollut väliä.Halusin vain hitaasti tuhota itseni..Pikku hiljaa maailma alkoi muuttua täysin mustaksi.Tuntui,ettei tilanteeseen ollut mitään ratkaisua tai mahdollisuutta parempaan.Menetin myös ainoan kaverini.

Sain uusia,joista yksi muodostui erittäin tärkeäksi.Sonjan kanssa suunniteltiin yhdessä itsaria ja tuhottiin itseämme.

Yritinkin tappaa itseni mutta epäonnistuin.Jouduin hoitoon,kerran viikossa psykologilla.Ja se jatkuu edelleen.Lukiossa ensimmäinen vuosi on takana.Todistusta vihaan katsoa, epäonnistuin täysin,olisin pystynyt parempaankin.Käteni ovat arpiset,mutta sisälläni on paljon isommat arvet.

Elämä tuntuu vieläkin niin tuskaiselta.Ja toivottomalta.En halua enää elää syksyyn asti.En halua kokea enää yhtäkään painajaismaista vuotta.Haluan herätä tästä painajaisesta,paeta sitä oman käden kautta.Ennen syksyä.Vielä en tiedä koska,mutta en vain jaksa enää taistella.Joskus ne voimat vain loppuvat kesken. ☹️

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 08.07.2005 klo 11:07

maanvaiva piäni!! *rutistaa* ymmärrän ettei tollane oo kivaa.. =/ mua ainki rupeis ahistaa tollane.. mut ei sekään oo helppoo elämää jos tekee kaikkensa et joutuis hautaa.. ja tota noin sainpa äiskältä postia, vastasin ihan sillee miten se on toiminu ja tehny mulle ja siskolle.. mua ei yhtään sureta mitä kirjotin eikä muutakaan... ja en todellakaan anna anteeks mitä on tehny!!!! ja tota noin onks Slayer tehny tahallaan vähä provosoivat sanat vai mikä idea on? ku tuntuu et on nii voimakkaat sanat piiseissä että.. iha ku joku huutais vihansena ihan täysii.. ja sanois mitä suutuksissaan tulee..

Käyttäjä kirjoittanut 08.07.2005 klo 11:36

Mistä asioista tappelet äitisi kanssa? mitä se on tehnyt? lähettääkö sun äiti sulla ihan oikean kirjeen ja sie sille takaisin? mie en ole koskaan muille kuin tukihenkilölle kirjoittanut pari kirjettä, en kellee muulle. mun kirjeistä tulisi niin pitkiä että ei ne mahu postilaatikosta.
tietenkin Slayer on tehnyt tahaltaan sellaiset sanat, vai ei kai se Angelah of.... ole ekana niiden biisi ollut vai onko? mie en pidä yhtään kun jostain keksitysleiri jutuista tehään lauluja. en kuuntele.
mulla on pää kippee ja oksettaa.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 08.07.2005 klo 12:20

keksitysleiri 😀 joo no en mä sen kans tappele, miätin vaa ku eipä se pitäny huolta musta tai siskosta ikuna. oli melkee ihan sama olinko olemassa vai en. toisaalta mä vihaan sitä ja toisaalta haluisin puhuu sen kanssa. ku muistan asioita jota rva ei ehkä. ja ei oo angelah vaan ANGEL höpsö tyttö 😋 suora lainaus "Slayer doesn't change the day they have born they always do they thing" tjn. =) Slayer rules. ja maanvaiva elä oo sarkastinen nou hyvä =(

Käyttäjä kirjoittanut 08.07.2005 klo 13:26

Niin kirjotin väärin kun päätä särkee ja sitten mietin, että mitä kuuluu Angelah-sulle. ja tiijän mie että mulla on tosi paljon vaikeuksia äidinkielen kanssa.
miksi ette voi tavata äitis kanssa, paljonko sun sisko on vanha? mie vaan aattelin, että kannattaisi äidin kanssa asiat sopia ennen ku se kuolee. menkää johonkin kriisikeskukseen ja otatte jonku tukihenkilön. niin mie yhteen väliin äidin kanssa asioita selvitin, jos ois oltu kahistaan, ois vaan tapeltu. meillä on täällä ensi viikolla rokkitapahtuma joen rannalla, hitsi kun saisi edes yhtenä päivänä käydä.
nyt pitää lähteä googlelle ja tarkastaa mitä tarkottaa sarkastinen.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 08.07.2005 klo 14:06

maanvaiva sarkastinen meinaa ivallista huomautusta tjn. mut joo ei me tarvita sellasta, mä tiiän ettei äiti voi tehä mitään asialle mikä on tapahtunu jo. mutta ei sitä voi parantaakkaan. ja tota noin ei me tapella, täs on vaa käsitys vähä toisenlainen. mä tiiän ettei äiti pystyny huolehtimaan meistä yksin, mutta monta yksinhuoltajaa on jotka pärjää ihan hyvin. ja se on ihmisestä kii.. eikä toi vanhempana olo oo helppoo, mut pakko on pärjää yksin kerta ei oo muijaakaan tai ketää muutakaan. voin kyllä puhuu äiskän kans, mut en rupee nualee sitä (ei kirjaimellisesti) voidaan puhuu asioista.. mut tota noin mäki joudun pärjää yksin vaikka ASPAn asunnos asunki. ja elämässä tulee päivä jollon pitää pärjää yksin. sillo ei ketää sua auta, ei saa tukee ei mitään!!! paitsi ehkä toiselta. mut joo ei kai täs enempää... mä en voi tehä tehtyä tekemättömäksi kuten ei äiskäkään. mutta ne tosiaan anna anteeks. ihminen on pakko pärjää oli lapsia tai ei. huolimatta onks miäs kuollu tai muusta. se on vaa pakko!!! jos ei muute nii lastensa tähen. =)

Käyttäjä kirjoittanut 08.07.2005 klo 14:15

En tee ivallisia huomatuksia, mie sanoon niin ku Urpo joskus sanoo; kaikki johtuu mun sairaudestani. mie en ivaa ihmisiä enkä pilkkaa. siinä se vika onkin, että ihmiset luulevat että ivailen niille tai olen muka hauska. mie olen tällainen.

olihan munkin äiti yksinhuoltaja, kävi töissä, itte se oli sairas, mie olin tällainen. kai se on raskasta. usein kyllä mietin, että mitenhän meillä nyt olisi jos äiti eläisi. mie eläisin mettässä varmaan. äiti pyörisi tuulen tahtiin. mitä sitten siinä kirjeessä sanoit? mun tekisi mieli kirjoittaa äidilleni tälle adoptioäidille kirje. varmaan 10 sivua pitkä. mie voisin sille itseni esitellä oikein kunnolla.

Käyttäjä kirjoittanut 08.07.2005 klo 14:23

eikö muuten ole kumma juttu, että leski on jotenkin arvokkaampi juttu kuin puoliorpo. sen opin silloin kun isi kuoli, että lesken suru on vaikeampaa kuin lapsen suru. mulle sanottiin usein että mun pitää olla kiltisti, kun äidillä on vaikiaa, kun siitä on tullut leski. mulle jos tuli joskus kavereita kotiin ja ne möykkäsi, mie huusin, että olkaa hiljaa, leski nukkuu ja vaikeroi. mie sanoin mun äitiä monta vuotta pelkästään leskeksi.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 08.07.2005 klo 15:19

kuuleppas maanvaiva ei se sun äidin suru oo sen kovempaa ku sun. yhtä paljo varmaa suritte molemmat, vaikka se oliki sun äidin miäs nii ei se meinaa et ois jotenki enemmän oikeutta suruun. ja mitä mun äitii tulee nii sovitaanko näi et se on meiän välinen asia? oli hyvä ku tänää kävin tuol alhaalla ASPAn työntekijän luona nii siel oli sen tyttö nii sano tai kysy äidiltä puoliäänee "onks sillä uus äiti?" mäki kuulin sen. =) jotenki hauskalta kuulosti, sit sano ei ku se on sen oikee äiti. mut toisaalta on hassua ku ei täälläkää oo ketää nähny mun äiskää.. oisko se törkeetä pyytää äiskältä vähä fyrkkaa.. siis en tiätenkää painosta et äiti anna rahaa!!! vaa ihan nätisti, mut ymmärrän kyllä jos rouvalla on tiukkaa. esim. ei oo duunii, saa huonoo liksaa tjn. mut ei tarvis ku 65e on se aika paljo kyllä, mut toiv. joku ostais ton styrkkarin.. 15w passon styrkkari ilmotus on mut ei ketää oo vastannu. =( missä vika?

Käyttäjä kirjoittanut 08.07.2005 klo 15:29

Siekin sanot, että oli äidin mies, monet sanoi silloin niin. kukaan ei ottanut huomioon, että se oli mun isä. no sekin on jo vanha juttu, aina vaan tulee mieleen välillä. ei enää puhuta äideistä.

mie en tiedä voitko pyytää äidiltäsi rahaa kun olet täysikänne, varsinkin jos sillä on vähän rahaa. yleensä mun kanssa ei kannata rahasta puhua. mie saan 10 euroa viikossa, se riittää. 65 euroa on kyllä paljon. etkö voi jotain työtä tehdä. mun pitää tehdä esim ajaa nurmikko, siivota meidän liike tai jotain muuta normmalista poikkeavaa kotityötä, jos haluan lisää rahaa. miksi et mene mansikanpoimintaan vaikka?
nyt lopetan tältä päivältä netissä olemisen, serkku tulee kylään
halaus sulle ja muille

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 08.07.2005 klo 19:29

sitähän mä just sanoin etten tiiä onks rouva duunis mut kai siitä huolimatta ny voi antaa vähä. ees 30e enkä tiiä mistä sais sit nii paljo, paitsi pitää odottaa kaks kuukautta. =( mut joo..

Käyttäjä kirjoittanut 08.07.2005 klo 20:29

no sen verran miekin rahasta ymmärrän, että jos on työtön on 30 euroa silloin paljon. mie en kyllä kehtaisi pyytää, vissiin. mie en paljon koskaan mitään pyydä, on mulla silti kaikkee ihan tarpeeksi. arvaa mitä, niin, että kun meillä oli tulvat ja ukin mökki piti purkaa, niin nyt sitten mie ja veli rakennetaan rantaan meille oma mökki. voi olla, että pääsen sinne yksin asuun, ainakin välillä.

Käyttäjä Angelah kirjoittanut 08.07.2005 klo 21:05

moikka.
ruokailut jäänyt heikoille.ravitsemusterapeutin huutoja kuuntelin maanantaina.alamäki on menossa,tuntuu,että on ihan voimaton.viikkoon en oo nukkunut kuin maks.2 tuntia yössä ja lääkkeetkin on,mutta ei tehoo. 😝
voimia teille. 🙂🌻

Käyttäjä Balafre kirjoittanut 08.07.2005 klo 22:51

Tää vaan pahenee.Itkettää ihan tauotta,olis parempi jos pääsis lopullisesti pois.
Ei mua kukaan kaipais,olisivat vaan helpottuineita kun ei tarvitse auttaa ja katsoa vierestä tätä mun alamäkeä.Tää vaan jatkuu ja jatkuu.
Toistaalta haluaisin vain lopettaa tämän,mahdollisimman pian ja huomaamattomasti.
Kuitenkin jossain ojn pienen pieni halu elää,ja haluaisin hakea apua.
Puhua jollekulle.Käynhän minä terapiassa,muttei ne siellä mitään ymmärrä,syyttävät lapsuuden olemattomia traumoja,ja sanovat että syö tyttö hyvin ja muista liikkua ulkona paljon.
Mitä se auttaa,kulkea ihmisten tuijotettavana,silmät turvonneina itkusta.
Miksi tämän pitää olla näin hemmetin vaikeaa?
Luulisi että vuosiin mahtuisi valoisiakin päiviä,edes pieniä onnen hippusia.
Mutta ei.Ehkä ne on varattu muille,parempi osaisille kuin minä.
On vain niin raskasta kahlata päivästä toiseen,samalla rytmillä,samat asiat mielessä pyörien.
Tekisi mieli sulkea verhot,vetää kaikki johdot seinistä,vetää ovi takalukkoon ja käpertyä peiton alle.
Itkeä kerralla kaikki tämä paha ulos,jos saisi rauhan edes hetkeksi.
En vain osaa päättää mitä teen.Kaikki ratkaisut tuntuvat yhtä vaikeilta ja mahdottomilta.
Ehkäpä jo huomenna aurinko nousee minullekin. 😟

Käyttäjä kirjoittanut 08.07.2005 klo 22:57

balafre, mitä jos tulisit mun kanssani siihen avaruusalukseen. tai miksi et pyydä että pääset hoitoon jonnekin sairaalaan
halaus

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 09.07.2005 klo 10:39

Balefre, ihan samanlaista se on muillakin.. ja ei niitä aurinkoisii päivii oo tarkotettu kellekkää parempi osasille!!! *rutistaa kovaa* ja usko pois jos tappaisit ittes nii kyllä varmaa joku suris. ainaki sun kaverit, mulla taas kun ei niitä oo. koulus kyllä mut ei niitä liikuta =( ja mesekaveita on mut eihän nekään mua tunne. ai nii mun tai siis yks mesessä oleva likka ku sanoin et mitäs sit jos rupeen viiltelee nii sano et sit ottaa sen pois multa millä viiltelen ja sit tekee itelleen jotain, nii sanoin siihe sit mä otan veitsen tai jonku ja teen saman itelleni mitä se tekee.. ja sano muka et kiristän sitä =/ ihmeellistä tää nykynuoriso 🙄 no joo, tosi asiahan on et maailmassa täytyy pärjätä yksin. mutta kukaa ei oo sanonu mitään mitäs sitte jos yksin elämistä ei jaksa tai ylipäätänsä elämistä ☹️ ja itkeminen taas auttaa hetkellisesti, kerran oon mäki itkeny melkee lohduttomasti, mut ei oo ketää lohduttajaa ☹️ tai ai nii eihän näi isoo poikaa ketää enää lohrutakkaan 😭 mutta joo ketää ei voi auttaa väkisin, mutta oottekos huomannu et täällä on aika monta ihmistä joilla on samat aikomukset? mä oon huono auttaa ketää =( ainoo asia mitä osaan tehä hyvin on surkutella, ja sen nii hyvin että ketää ei tee sitä paremmin. tai no ehkä joku. =/ joskus elämää ei vaa jaksa, ja jos tekee sen mitä aikoo nii ei pääse enää takas. tiiät kai sen balefre? tjn. toiv. ees tää autto jotain... 😐