Terve rusakko. Niin, että onnea, kun pääsit kouluun susta vissiin tulee biologi vai tuleeko? Mie sulle vastaan nyt. En pysty järkevästi mitään selittään, koska olen maanvaiva. jos mie yritän olla järkevä mun selvitys kestää kaksi päivää vähintäin.ja mun pitää tämä juttu hoitaa loppuun, olen niin sopinut. mutta, olen pääsytt eroon siitä huumehemmosta tai meidät on erotettu. mie kerron miten se tarina meni. kaikki alko siitä, kun käskettiin tutustua siihen ekana. mie sitten tutustuin ja kun se tarjosi pillereitä, niin otin, koska aattelin että ei ne ole huumeita kun ne ei näy testeissä. mie vaan saakeli soikoon halusin, että hoitajat näkkee, että tulen jonkun kaa toimeen ja että joku mun kaa haluaa olla. musta oli tosi makeeta, kun se pyysi mua mukaan, kun lähti yöreissulle. olin ylpeä itsestäni ja luulin, että kaikki muutkin on, paskat ollutkaan.
Sitten, kun pääsin kotiin lomalle, soitin Hesaan mun lääkärille ja kysyin, että mitä ne pillerit ja oli ne yhensortin huumeita. Mun loman aikana se hemmo olikin kärähtänyt ja joutui muualle. mutta mie olen huumenuorten paikassa, mie olen sopeutumisjutussa, mulle on tehty hoitosuunnitelma elokuuhun asti, sitten tehdää hoitosuunnitelma mikä jatkuu kotona. kun mulla on myös ruumissairaus niin siksi pitää olla sellaisessa paikassa että on myös sairaanhoitoa. eikä ollut muuta paikkaa kuin huumenuorten paikka. mutta ei musta enää tule huumeiden käyttäjä.
En pääse pois vaikka haluaisin olen täyttänyt lapun jossa lupaan olla . Kun te ette oikein vissiin kuitenkaan mua taida tajuta. mun sosiaaliset taidot on pelkkä 0, jos mua ei opeteta. pelkällä nollalla ei pärjää tässä yhteiskunnassa, sen miekin tajuun, siksi olen tähän suostunut, mie todella viihdyn yksin, mie en välittäisi kenestäkään ihmisistä, jos mua ei pakotettaisi oleen muiden kaa. mie en kävisi koulussa, tekisin etälukiota, en koskaan kelleen puhuisi, koirien kanssa vaan olisin. Silti saatan joskus sanoa, että oispa joku kaveri. vissiin kun niin on tapana sanoa. kun serkku sanoo, että mennään perjantaina kaljoille ja elokuviin, mie sitä ootan koko viikon eli suunnittelen mitä serkulle puhun. sitten, kun tulee perjantai on tosi hauskaa. mutta en kyllä sitä serkkua enää lauantaina jaksaisi. on musta kiva olla perheenkin kanssa vaikka kaksi tuntia päivässä, ei kyllä enempää. nää serkut ja perhekin on sellaisia juttuja mihin mut on oikein opetettu olemaan. mie niitä ihan hyvin pärjäisin. mutta nyt kun ne on, niin sekin tuntuu hyvältä. kun mun ukki kuoli noin 4v sitten, mie olin aina yksin, silloin oli yksi koira. mie menin aamulla kouluun jos huvitti, saatoin olla koko viikon mettäsä koiran kaa, jos huvitti, ketään kiinnostanut missä oli. väärensin äidin nimen koulun papereihin. aina silloin tällöin sossu puuttui mun juttuun, mut pantiin johonkin laitokseen, sitten tulin takaisin. mie olisin, jos saisin olla vapaasti, sellainen kuin tv;n Rölli-Peikko, juuri se olisi mulle ihanne elämää.
ei kai se olekaan vissiin tarkoitus, että mie alkaisin niitä rakastaan vaan tarkoitus on, että mie oppisin elään ryhmässä. nyt on 6 ihmistä ja hoitajat. sitten jos oppisi ottaan toiset ihmiset huomioon tässä ryhmässä voisi pärjätä koulussa. en mie opi, mie vaan aattelen, että tulisi nyt se avaruusalus ja hakisi mut pois. enkä mie edes lähe elokuussa kotiin, jos sen sinnekään kelpaa ilman mitään hoitosuunnitelmia. mie vietän loppuelämän jossain laitoksessa, jos en ala kelpaa muiden joukkoon omana itsenäni.
ja tulenhan mie täällä tukinetissä toimeen, kun ei tarvitse kiinnittää huomiota muuta kuin kirjaimiin, ei tarvitse miettiä ilmeitä eikä katsoa silmiin, voi rauhassa miettiä, jos ei muista jotain sanaa. sitten on moderoija, se ei julkase jos oikein suoraan sanon, eikä sitten julkaise jos joku mua pösilöksi sanoo.. vähän niinku pystyn myös nettukeen sanoo asioita, kun en sitä nähe. pystyy sellaisii sanoo mitä ei iänkuuna päivänä kehtaa keltään kysyä silmät vastakkain, koska ne on sellaisia asioita mitä jo kaikki normaali 18v jo tietävät. oikeassa elämässä mie koko ajan tappelen ja väittelen, tai sitten lähden pois. täälläkin tulee koko ajan sellaisia juttua, että mie suututan jonkun, sitten kaikki muut menee sen toisen puolelle, sitten mie jään yksin. vaikka millaisia sääntöjä luodaan, niin ei toimi. me palaverissa puhuttiin siitä, että saako sanoa tosiasian, sitten päätettiin että saa sanoa, jos on varma että se on totta kans. mie sanoin yhelle että se on aikamoinen hoitajien pyllyjen (siistimpi versio) nuolija, siitäpä sitten taas meteli nousi. aina ja joka paikassa mie olen paikan häirikkö.
sitten mussa on paljon sellaisia juttuja, että ihmiset muhun hermostuvat. musiikkia saa kuunnella aika lujaakin, mutta mulla on sellainen tapa, että saatan yhtä samaa kappaletta kuunnella monta päivää, vaikka viikon. sitten, jos on hyvä kirja, niin aloitan se uudestaan alusta, kun olen kuullut, kun Jörn Donner on sanonut, että hyvän kirjan voi lukea aina vaan uudelleen. mie sitten luen sen vaikka viisi kertaa uudestaan, jos se on hyvä. en viitsi aina vaihtaa vaatteita, mie ne pesen mutta sen aikaa olen yöpuvussa kun ne kuivuu, olen ollut koko ajan samoilla vaatteilla. koska kun pääsen täältä pois poltan ne, en halua tätä paikkaa muistaa. olisi tyhmää polttaa monia vaatteita.
pahin vika mussa on se, että kun puhutaan yhteen ääneen ja mie veinaan mennä sekaisin, niin alankin järjestelee asioita numeroilla ja vielä ääneen. puhun näin, että 1 asia jne. kaikki nämä asiat muita ottaa päähän ja näistä sitten koko ajan hattuillaan.
pääpointti mun kuntoutuksessa on, että selviäisin lukion loppuun. käyn sitä osittain yksityisesti, mutta on aineita mitkä haluan käydä muiden kanssa. haluan vaikka numeron liikunnasta, koska tarvin sitä, kun haen jatkoon.
mutta muapa ei pirukaan kato liikuntatunneilla,. mie osaan kaikki lajit, kun olen ne kirjasta lukenut, sitten meneekin aika siihen, kun väittelen open kaa miten tehdään liikkeet oikealla tavalla.
mie haluan lukion päästötodistuksen, haluan kirjottaa kaikki muut aineet mutta en kirjota äidinkieltä, en tarvitse sitä juttua. ja, jos mun aineet eivät opelle kelpaa ilman, että käyn tukiopetuksessa, niin saa olla kelpaamatta. kirjan mie kuitenkin joskus kirjoitan ja julkaisen. sen nimeksi tulee, että ufona ihmisten joukossa. enkä taatusti halua ylioppilaaksi, mie en siihen hommaan ala, että pitää hienot vaatteet ostaa ja suku tulee häiritseen koko päiväksi. mie jatkan ammattikorkeakouluun metsäpuolelle ja sitten eräoppaaksi, sitten alan rölli-peikoksi, kun olen valmistunut. tutkin ja kehittelen asioita yksin.piste.
anteeksi en ota mitenkään kantaa kenenkään asioihin en jaksa. mie vaan toivoisin että oikeesti olisi se ufo ja mut haettaisiin pois.
halaus kaikille