Masennus,syömishäiriöt,itsetunto-ongelmat..

Masennus,syömishäiriöt,itsetunto-ongelmat..

Käyttäjä Angelah aloittanut aikaan 20.06.2004 klo 15:17 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Angelah kirjoittanut 20.06.2004 klo 15:17

Oma tarinani on varmaankin monelle tuttu..Mutta kerron näin tiivistetysti ja olis kiva kuulla muidenkin ajatuksia..

Kuudennella luokalla kehitin itselleni syömishäiriön,anoreksian..ja samoihin aikoihin menetin kaikki ystäväni ja koulukiusaus alkoi.Olin yksin,ongelmieni kanssa.

Vuotta myöhemmin asiat tuntuivat hetkeksi paranevan,mutta sitten koulukiusaus alkoi uudelleen.. 😭 Sen jälkeen olen aina vihannut omaa kuvaani ja itseäni.

Kasilla panostin täysillä kouluun..Halusin olla kaikessa paras,myös laihduttamisessa.Uskoin olevani onnellinen.Olihan minulla kaikki mitä onneen mielestäni tarvittiin.Koulu sujui hyvin,olin laiha,seurustelin ja oli peräti yksi kaverikin.Mutta sitten tilanne romahti.Oma rakas poikäystäväni raiskasi minut ja siitä alkoi usein toistuva lyöminen.Maailma romahti.Ainut jonka olisi ainakin pitänyt välittää,näytti teoillaan,että kaikki oli rakentunut valheelle. 🤕

Ysiluokan alkaessa en enää välittänyt mistään.Istuin koulussa jos sattui huvittamaan,viiltelin käsiäni,vedin viinaa ja lääkkeitä sekaisin.Millään ei yksinkertaisesti ollut väliä.Halusin vain hitaasti tuhota itseni..Pikku hiljaa maailma alkoi muuttua täysin mustaksi.Tuntui,ettei tilanteeseen ollut mitään ratkaisua tai mahdollisuutta parempaan.Menetin myös ainoan kaverini.

Sain uusia,joista yksi muodostui erittäin tärkeäksi.Sonjan kanssa suunniteltiin yhdessä itsaria ja tuhottiin itseämme.

Yritinkin tappaa itseni mutta epäonnistuin.Jouduin hoitoon,kerran viikossa psykologilla.Ja se jatkuu edelleen.Lukiossa ensimmäinen vuosi on takana.Todistusta vihaan katsoa, epäonnistuin täysin,olisin pystynyt parempaankin.Käteni ovat arpiset,mutta sisälläni on paljon isommat arvet.

Elämä tuntuu vieläkin niin tuskaiselta.Ja toivottomalta.En halua enää elää syksyyn asti.En halua kokea enää yhtäkään painajaismaista vuotta.Haluan herätä tästä painajaisesta,paeta sitä oman käden kautta.Ennen syksyä.Vielä en tiedä koska,mutta en vain jaksa enää taistella.Joskus ne voimat vain loppuvat kesken. ☹️

Käyttäjä kirjoittanut 17.06.2005 klo 14:00

Päivää Urpo, sainkin vielä toisen tunnin koneella, niin voin vastata. Kaikki muut saivat lähteä kotiin viikonlopuksi, mie odoatn vanhempia tänne kylään. Että mun tapauksessa on kyse siitä, että lääkärin mielestä mie olen siinä kunnossa, että mua pitää kaikin tavoin vahtia, että en tee itsemurhaa. ja, kun tunnen vähän epämääräisia tyyppejä jotka oisivat mulle pillereitä järjestäneet niin se ketju pantiin poikki ,kun sähkkärit luvetaan. Ei niitä mitkä mun omat vanhemmat tai muu perhe lähettää lueta mutta jo serkkujen luetaan. Siksi oonkin kokonaan luopunut sähköpostista. Oma möhläsy sekin taas oli. Olen siihen suostunut, että luetaan, koska toinen vaihtoehto oli suljettu osasto. Jos en anna lukea, niin sitten joudun täältä pois.

Toisaalta en kyllä ole ainut täällä, koska mie jälleen kerran olen huumenuorien paikassa,. tai nää on lopettaneet käytön ja yrittävät selvitä elämästä ilman niitä. Ei tämä ole mitenkään Asperger ihmisten paikka, ei sellaista olekaan. mie olen aina joko mielisairaalan nuorten osastolla, kehitysvammaisten kuntouspaikassa tai huumenuorten paikassa. Sama kai tuo mulle, haluaisin vaan olla rauhassa omissa oloissa.

ps Ujom86, siksi mun kuvauksessa ei lue nyt mitään, kun musta tuntuu, että en ole juuri nyt yhtään mitään. Aivan kuin mua ei olisi olemassakaan.

Nyt sitten halaan Mies Urpoa ja ujom86

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 17.06.2005 klo 19:12

hali takas =) nii joillekkin toisten ihmisten kanssa oleminen on hankalaa tai ainaki mulle joskus tuntuu ahistavalta etenki isossa festarila tai siis keikalla.

Käyttäjä Angelah kirjoittanut 18.06.2005 klo 10:05

moikka.
täällä taas.kelalta sain rahaa. 😀
auringossa oon makaillut.
muuten tuntuu,että kaikki romahtaa. 🤕 mutta mitäs teille kuuluu rakkaat ystävät?

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 20.06.2005 klo 14:51

"Ihmisen mieli on kuin perhosen siipi- jos siihen sattuu liian lujaa,on vaikea enää lentää.." kuka on noi sanonu? no mitäs meille.. samaa vanhaa.. (ihan ku se jotain kiinnostais) kuulostaa ehkä TOSI typerältä mutta mä oon vähä ku pikku poika ku saa jonku hianon kapistuksen. oli joku instrumentti tai kengät tai mikä lie. =) sitte oon vähä aikaa TOSI ilonen. mut sitte seki menee ohi =/ toista se on näillä nykynuarilla ku niillä on rikkaat vanhemmat ja saa kaikkee.. eniten ärsyttää ku ei jotkut oikeesti tajuu et mäkin ku oon asunu mummin luona nii en voi vaatia mitään hienoja juttuja, ku tiiän ettei oo varaa.. ja mialuummin sitä ostaa esim. uusia vaatteita tjn sen kaltasta ku jotain turhia radio-ohjattavia tjn. tai ainaki niin mä nään sen.. katoitteks sellasta ohjelmaa ku on tullu ku oli monesta eri aiheesta ihmisii kertomassa vähä ku dokkari tjn. siinä oli yks nuari likka ja sen kaveri soitti sille yks päivä ja jotain puhu ja sitte lopuks sano et rakastaa sitä ja sitte seuraavana päivänä oli tappanu ittensä. aattelin jos sanoisin saman jollekkin ihmiselle tai tekstaisin. tai no, toisaaltahan se ois väärin ja typerää ku ei tuu mitään.. =( eilenki yritin tyynyy vasten tukehduttaa itteni mutta ei tullu mitään =((((

Käyttäjä aavaton kirjoittanut 20.06.2005 klo 15:40

En katsonut ohjelmaa mutta tuntuisi todella julmalta, jos kaverini soittaisi, sanoisi rakastavansa ja sitten tappaisi itsensä. Mitä rakkautta sellainen on? Sellainen on oikeaa rakkautta, kun pystyy kaverilleen kertomaan miten paha olo on ja pyytää apua. Jää odottamaan sitä avun tulemista, eikä itseään tapa. Antaa kaverillekin mahdollisuuden osoittaa kuinka paljon rakastaa.

Äitini viimeiset sanat minulle ennen itsemurhaa olivat: ”ensi viikolla sitten aloitetaan mattojen pesu”.

Käyttäjä Angelah kirjoittanut 20.06.2005 klo 18:27

oon lukenut sen joskus jostain,en vaan muista mistä.
yks kaveri,sanotaan vaikka Minnaks,vaan pyörii mielessä.se on kanssa käynyt psykologilla,lopetti omasta aloitteestaan, masennusta ollut ja nyt sen äiti on alkanut ryyppäämään.kohta minna on taas ihan surkeessa kunnossa..ärsyttää kun ei voi oikein mitään tehdä asian hyväks.
sitten itsellä pyörii taas liikaa ajatuksia mielessä,en tahdo muistaa,en tahdo ajatella.
voimia ujom86. 🙂🌻

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 21.06.2005 klo 10:57

joo Angelah tiiän mistä puhut. muaki ärsytti ku yhtä mun kaverii joka on tyttö nii se kerto et sen äiti lyö sitä ku suuttuu.. ☹️ ja sano että luulee että se jotain auttaa.. jotenki tuntu typerältä ku ei voinu tehrä mitään, tai no tuskin ois voinukkaan.. ja nyt se likka sanoo ettei paljoo puhu enää äidille muuta ku sanoo hyvää yötä ja huomenta. niin en tiiä mitä rakkautta se on, varmaa oli nii ettei se halunnu huolestuttaa sen kaveria. ja samassa sarjassa oli oli yks poika en muista kuinka vanha mutta sen äitiki rupes itkee ku puhu siitä.. sano ettei ois voinu kuvitellakkaan että ois masentunu.. mut jotkut ihmiset osaa peittää sen hyvin, niinku mäki oisin voinu peittää ne mun viillot mitkä olin tehny mut menin näyttämään ne =( mutta nyt on uusia eikä kukaa oo huomannnu mitään.. tiiättekö miten paljon toisaalta ärsyttää ku ei saa olla rauhassa vaikka haluis? siis sillee et jos haluu olla YKSIN nii sitte musta pitäis antaa olla eikä ny väkisin aina tunkee soittaa tjn. ärsyttää aina prkle ku joku aina on huutamassa tai jotain ku ei oo sitä ja tätä. ja sehän vasta menee jo hiaman mun yksityiselämään ainaki musta jos prkle ny pitää sanoo et "ei kai niitten ikkunoitten ny tarvii olla nii puhtaat ku on aina verhot edessä" no ***** on mun kämppä ja mä elän niinku huvittaa, en mäkään niille valita niitten elämisistä. lauantaina tai pyhänä ku kuuntelin Slayerin yhtä levyy nii siinä jostain syystä tuli kyyneleet silmiin =( piisien nimet oli antichrist, Die by the Sword ja fight till death ja sitäkään en tajuu miks jostain syystä musa ja etenki jotkut pändit sotketaan palvonta juttuihin, koska niillä useimmiten EI oo MITÄÄN tekemistä asian kanssa. joskus ärsyttää etenki pändinki puolesta. joo voimia tässä tarvitaanki, kiitti vaa.. =/ se on vaa vähä hirveempää ku ei elämä kiinnosta eikä milläään näytä olevan mitään väliä. jostain oon ehkä säälittävä ku kaikki mitä ostan tai käytän rahat ainki suurimman osan on jotenki musa. joko tarvikkeisiin tai muute. mutta aattelkaapa ihan oikeesti kuinka helppoo ois jostaki ihmisestä vaa mennä tai hyppää metron eteen just ku tulee.. no miättikääpä tätä...

Käyttäjä Urpo kirjoittanut 21.06.2005 klo 13:42

aavaton kirjoitti 20.06.2005 klo 15:40:

.., jos kaverini soittaisi, sanoisi rakastavansa ja sitten tappaisi itsensä. Mitä rakkautta sellainen on?

Entä, jos saman sanoisi kuolinvuoteellaan. Ja sitten kuolisi. Olisiko se rakkautta?

Isäni kuoli jättämättä jäähyväisiä, kun olin yhdeksän. Tiesin, että hän oli sairas, mutta olin niin lapsellinen, etten tajunnut hänen olevan kuolemassa. Minulta ei ollut kukaan kuollut.

Muutaman vuoden päästä olen kuusikymppinen. Psykologi herätti minussa ajatuksen, ettei ollut kiva, että isä lähti hyvästelemättä. Kiukuttaa. Mitä hyödyttää?

Urpo

Käyttäjä aavaton kirjoittanut 21.06.2005 klo 14:30

Urpo, mie olen nyt siinä vaiheessa, että en hyväksy äitini itsemurhaa. On ollut aikoja, että olen sen hyväksynyt ja taas joskus sellainen aika tulee.

Nyt, kun tulva huuhteli talomme ja mattoja piti pestä, niin tuli äitini sanat mieleen. Mulla ei ollut viimeisinä aikoina äitini kanssa mitenkään hyvät välit, sopi viimeisiksi sanoiksi nuo maton pesut. Jos äitini olisi minulle sanonut, että rakastan sinua, laittanut luurin kiinni ja tappanut itsensä, niin inhoaisin häntä todella paljon. En edes yrittäisi itsemurhaa hyväksyä enkä itseäni syyttelisi.

Nytkin usein mietin, että olisiko minun pitänyt tajuta, että se oli viimeinen puhelu. Jos äitini olisi sanonut, että rakastaa minua, silloin olisi pitänyt tajuta ja lähteä kiireellä apuun. Äiti oli niin kaukana saaressa, että en olisi ehtinyt. Siinäpä nyt miettisin, että ihminen sanoo minua rakastavansa enkä häntä auttanut.

En katso, että itsemurhan tekijä puhelee viimeisiään sanojaan kuolinvuoteella. Voi ollakin, että äitini puhui saunan lauteilla. Itse paikkansa valitsi missä hyvästeli lapsensa. Jos ihminen jonkun sairauden takia makaa kuolinvuoteellaan, niin tietenkin tuntuu hyvältä, jos hän sanoo, että rakastaa. Sille kuolemalle ei voi mitään.

Mie olen isäni ja ukkini hyvästellyt. Vaikka olinkin isän kuoltua monien satojen päässä, sain isälle sanottua ”hyvää yötä”, aamulla isä oli kuollut. Ukillekin sanoin hyvää yötä, mummoa en saanut hyvästellä. Tietenkin hänet hyvästelin, kun arkku oli auki hautajaisissa mutta olisin halunnut muistaa mitä puhuimme viimisinä sanoina.

Niin mitä hyövyttää kiukutella. Sitä olen tehnyt pari päivää ja olen kuin traktorin alle jäänyt.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 21.06.2005 klo 16:49

kyllä munki vaari on kuollu =/ itteeni ei surettany yhtän tai mitään... =/ et sillee..

Käyttäjä aavaton kirjoittanut 22.06.2005 klo 12:15

Älä viitsi Ujom, kyllä sua suretti, olen lukenut kaikki sun juttusi täällä. Oletko ihan varmaa, että et sure vaariasi, kun kirjoitat, että sulla valuu kyyneleet?

Etkö käy missään puhumassa olostasi? Joku nuorten poli olisi sulle todella hyvä paikka. Ne osaa kaivella susta asioita esiin ja ehkä siitä olisi apua. Enhän loukannut, ei todellakaan ole tarkoitus? Usein ihmiset eivät tajua sitä, että olo onkin surua.

Et ole varmaan tietoinen siitä, että olen maanvaivan sisko. Siksi katsoin oikeudeksini sinulle kirjoitella kuin olisin isosiskosi.
Ja lopuksi tietenkin halaan sua.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 22.06.2005 klo 13:33

aavaton 1 sä et tunne mua ja B. mun vaari on kuallu ennen ku oon itkeny. ja en ollu sen kanssa nii läheinen. enkä oo menny puhumaan mihinkää, ku on aina pitäny kaikki omana tiatona. ikuna en oo puhunu mitään "tärkeetä" kellekkään.. enkä tajuu miks pitäis mennä.. vai että ootte siskoksia? sepä mukavaa.. viiltelin taas eile rikkinäisellä levyllä kun oli sopivasti menny rikki.. ja halit takas. (vaikka et pystyis halimaan ku voit pahoin ku näät mut) ☹️

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 22.06.2005 klo 23:43

parempi kai ois sitte jos tappaisin itteni, kerta ei ketää muu tee muuta ku äksyilee ja ilkeilee =( ja moni ihminen ois tyytyväinen. Mutta kysymys lienee miten sen tekee ja millon. Ja vaihtoehtoja ois monia mutta yks ois varteen otettava eihän tarvika ku rikkinäin pullo.. =) joskus ihminen vihaa nii paljo itteensä ettei tajua miten joku voi nähä siinä jotain hyvää, enkä tarkota pelkästää ulkonäköö vaa muutakin.... joskus taidan olla liian kiltti =/ mut sitte taas esim. koulussa ärsytetää ihan tahallaan joka **** päivä. Huijataan ja valehdellaan ja sanotaan juttuja mitkä ei pidä paikkaansa ym. mitäköhän tapahtuis jos viiltelis naamaa ja jatkais elämää normaalisti? mutta lähetään käsivarsista. =)) 😭 vihaan elämääni ja itteeni yli kaiken. toiv. tää murhenäytelmä joskus loppuis. mitä pikemmin sen parempi.

Käyttäjä kirjoittanut 23.06.2005 klo 07:34

Mie oikein ruinasin, että saanki nyt tännään kirjottaa, ku pelkäsin että huomenna ei kukaan julkase mun tärkiää sanottavaa. siis mulla menee aika oudosti, olen pilleripöhnässä, kun täällä saakin rauhottavaa, kun vaan osaa pyytää ja näytellä rauhatonta. niin mie sitten nukun aika paljon.
kun olen hereillä, niin yritän olla sosiaaline, koska se mun kuntoutuksen tavoite on. lukee paperissa, että edistäää sos. käyttäytymistä ja selviintyä arkipäivän jutuista. arkipäivän jutut eivät mua hirveesti kiinnosta, koska mulla nyt tosiaan on hieman tärkeämpää tekemistä ku suihkussa käyminen tai huoneen siivoamine.

mulle on tehty ohjelma että tutustuisin aina yhteen ihmiseen parin päivän ajan. mie ekana otin mun kämppiksen. se on entinen huumehemmo. mie lainasin huumekirjoja ja sitten olen tutustunut miten huumeita voi ostaa, miten ne vaikuttaa aivoihin, paljonko maksaa ym mie näitä sille hemmolle puhelen pari päivää. se itte vaan on aika epäsos, yleensä huomaan, että itsekseni puhun. mulle aivan sama teen, niinku käsketään. seuraavaksi tutustun tyyppiin kellä on keliaakia ja finnejä karseesti.

täällä hälistään aivan karseesti, mie en tajua miksi ihmiset eivät voi hetkeäkään pitää turpaansa tukossa. ei vaikka kuinka sosiaalisesti yritän sanoa, että paa nyt hetkeksi turpasi tukkoon, mulla menee hermot. enkä ymmärrä mitä hyötyä tästä on. mulla kuitenkin on aina samat onkelmat edessa joka paikassa. kun on ihmisiä mie en niitä kestä, enkä tiedä mitä niille puhua. nyt opin näijen kaa puhumaan, mitä sitten. voi mun luokkakaverit hieman hämmästyä, jos alan niijen kaa huumeista puhuu tai keliaakiasta. tai kun tutustun tuohon haitarin soittajaan. mitä mie teen normaali ihmisten joukossa taidollani puhua haitarin soitosta, paljon siitäkin nyt on ihmiset kiinnostuneita. yhtä hyvin voisin puhu vaan mun joutsenista, silloinkin ihmset kyllästyvät minuun, niin käy ku alan puhuun vaikka keliaakiasta.

Tiesittekö että Einstein oli aika varmasti Asperger-heppu. Ainakin ulkonäön mukaan voisi ollakin, ei kansa tykänny käyvä suihkussa eikä kammata hiuksai. kuiteski se keksi jonkun suhteellisteorian, ihan viisaan jutun Jos silloin olisi ollut tiedossa, että on olemassa asperger-ihmisiä niin Einstein olisi istunut jossain kuntoutuksessa, eikä kukaan mitään sen puheita olisi viittinyt kuunnella. Sille sanottaisiin vaan, että et ole kauhean sosiaalinen tapaus. Hepulla kävi tuuri, kun ehti syntyä ennen, kun psyk. testit keksittiin.
on muuten sanottu tiede-lehdissä, että jossain voi olla jo joku uusi Einstein joka voikin mullistaa koko teorian. Voi olla vaikka mie, siksi en joudakaan suihkussa käymään, kun kehitellen teorioita. Varmaan sitten tämän paikan väki lehtiin kirjoittaa, että se keksintö on meijän ansiota, me se opetettiin suihkussa käymään.

nyt tämä onkin jo aika pitkä, olisin vielä voinut alkaa kirjoittamaa miksi muka on tärkeää käydä suihkussa kerran päivässä, en jouda, kun mun vuoro tehdä aamiainen, pitää heittää leipäpaketti pöytään.
Saan olla koko juhannuksen rauhassa, en lähe kotiin vaikka oisin saanu. kaikki muut lähtevät. mie haluan olla rauhassa kolme päivää. nukun, luen syksyn ylioppiskirjotuksiin, käyn kalassa. yksi hoitaja on aina vaan vuorossa, toivottavasti tajuaa olla hiljaa.

halauksia, ujom86 iso oikein, mulla on ihan sama ku sulla. ihmiset ihan tahaltaan äsryttävät mua joka paikassa. täälläkin ku tietävät, että haluaisin istua aina samassa paikassa, niin aivan varmasti joku mun paikkaan istuu vaikka ois muitakin paikkoja vapaana. jos sanon jonkun väärän sanan johonkin paikkaan, sitä sanaa jaksetaan jauhaa viikkoja. haluttaisi oikeesti vetää turpiin kaikkia, pääsisi vaikka vankilaan yksitysiselliin ku oikein todella lujaa löisi.

Hyvää Juhannusta kaikille

halaus aavaton, xera, Angelah, Urpo sitten kaikki muut joiden nimiä en muista

Käyttäjä kirjoittanut 23.06.2005 klo 10:12

vieläki saan olla konneella, tää on vissihi enneltaehkäisevää mielentervyustyötä, kun pijetään mut pois muijen kotia lähtevien joukosta.
äsken tuli radiosta joku Apulannan piisi, siinä sanottiin jotain ihmistä, nerokas havainto multa. mutta itselleni tuli siitä laulusta mielheen, että mie korkeintaan välitän ihmisistä sen verran, että voin niitä joskus pelätä, muuten en välitä yhtään mitään.

yleensä mie ku olen ihmisten kaa, niin odottelen mitä tuo musta kohta sanoo, vaikka en ees kysy sen mielipijettä itsestäni. mie sanon ihmisille suoraan mitä mieltä heistä olen, jos he kysyvät mielipiteeni. en kulje ympäri maailmaa samomassa ihmislle, että olet mielestäni pösilö. sanon sen, jos hän sitä on ja jos se multa sitä kysyy.

niinku täällä nettimaailmasa. mulla kaivelee vieläkin mielessä, kun yhellä toiselle palstalla kirjoitin mielipiteeni jostain asiasta, siis en ihmisistä, niin sitten joku ihminen, jolle en ollut yhtään mitään sanonut, tuli ja kirjoitti, että musta tuntuu, että tuo maanvaiva on edelleen pösilö. noin vaan joku omasta mielestään viksu ja sosiaalinen ihminen kävi mulle sen kirjoitaan. kaikki toiset sosiaaliset kirjoittajat jatkoivat kirjoittamista ihan kuin mie oisin ansainnut, että mua sanotiin pösilöksi.

nyt, kun on moderoija, mie oikein nautin, kun voi ihan rauhasa omia asioitani kirjoittaa. mietin usein, että mitähän sosiaaliset viksut ihmiset musta haluaisivat kirjoittaa ehkä kirjoittavatkin mutta niitä ei julkaista. mie tarvisin oikeaa elämään moderoijan, niin varmaan muutkin ihmiset tarvisivat mun sanomisia vastaan.

mie Ujom86 usein mietin kun sie sanot, että sie oot ruma ja siksi et vissiin saa kaveraita, onko niin? mulla voi sitten olla ruma kieli, siksi mun asiat on näin. mun ukki oli vissiin jonkun silmissä ruma, se sanoi, että sainpas silti kauniin vaimon vaikka naama on ku petolinnun perse.