Masennus,syömishäiriöt,itsetunto-ongelmat..

Masennus,syömishäiriöt,itsetunto-ongelmat..

Käyttäjä Angelah aloittanut aikaan 20.06.2004 klo 15:17 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Angelah kirjoittanut 20.06.2004 klo 15:17

Oma tarinani on varmaankin monelle tuttu..Mutta kerron näin tiivistetysti ja olis kiva kuulla muidenkin ajatuksia..

Kuudennella luokalla kehitin itselleni syömishäiriön,anoreksian..ja samoihin aikoihin menetin kaikki ystäväni ja koulukiusaus alkoi.Olin yksin,ongelmieni kanssa.

Vuotta myöhemmin asiat tuntuivat hetkeksi paranevan,mutta sitten koulukiusaus alkoi uudelleen.. 😭 Sen jälkeen olen aina vihannut omaa kuvaani ja itseäni.

Kasilla panostin täysillä kouluun..Halusin olla kaikessa paras,myös laihduttamisessa.Uskoin olevani onnellinen.Olihan minulla kaikki mitä onneen mielestäni tarvittiin.Koulu sujui hyvin,olin laiha,seurustelin ja oli peräti yksi kaverikin.Mutta sitten tilanne romahti.Oma rakas poikäystäväni raiskasi minut ja siitä alkoi usein toistuva lyöminen.Maailma romahti.Ainut jonka olisi ainakin pitänyt välittää,näytti teoillaan,että kaikki oli rakentunut valheelle. 🤕

Ysiluokan alkaessa en enää välittänyt mistään.Istuin koulussa jos sattui huvittamaan,viiltelin käsiäni,vedin viinaa ja lääkkeitä sekaisin.Millään ei yksinkertaisesti ollut väliä.Halusin vain hitaasti tuhota itseni..Pikku hiljaa maailma alkoi muuttua täysin mustaksi.Tuntui,ettei tilanteeseen ollut mitään ratkaisua tai mahdollisuutta parempaan.Menetin myös ainoan kaverini.

Sain uusia,joista yksi muodostui erittäin tärkeäksi.Sonjan kanssa suunniteltiin yhdessä itsaria ja tuhottiin itseämme.

Yritinkin tappaa itseni mutta epäonnistuin.Jouduin hoitoon,kerran viikossa psykologilla.Ja se jatkuu edelleen.Lukiossa ensimmäinen vuosi on takana.Todistusta vihaan katsoa, epäonnistuin täysin,olisin pystynyt parempaankin.Käteni ovat arpiset,mutta sisälläni on paljon isommat arvet.

Elämä tuntuu vieläkin niin tuskaiselta.Ja toivottomalta.En halua enää elää syksyyn asti.En halua kokea enää yhtäkään painajaismaista vuotta.Haluan herätä tästä painajaisesta,paeta sitä oman käden kautta.Ennen syksyä.Vielä en tiedä koska,mutta en vain jaksa enää taistella.Joskus ne voimat vain loppuvat kesken. ☹️

Käyttäjä Xera kirjoittanut 13.05.2005 klo 15:48

Maanvaiva, ootko ollu siellä kuntoutuksessa? Miten teijän pennulla menee? Mä lähen tänää mökille 🙂 vaikka olo on kyllä vähemmän 🙂. Siellä voin onneks häipyy metsään koiran kanssa jos haluun. Vaikka tuskin mä silläkää pääsen tätä pakoon. Nyt oon ollu tallilla mahollisimman paljo, siellä on jos nyt ei hyvä, ni ainaki parempi olo. Välillä oikeen hyväki.

Aava, miten teijän ponihanke edistyy? Millasta ponia ootte hankkimassa?

Käyttäjä Angelah kirjoittanut 13.05.2005 klo 19:48

Täällä taas.Mä raahustan päivä kerrallaan.Välillä näkyy niitä pieniä valonpilkahduksia,välillä tunnen olevani jossain mustassa aukossa.
Lenkillä oon yrittänyt käydä.Tänään olin ensimmäistä kertaa t-paita päällä,mikä on multa suuri saavutus.Yleensä oon vaan peitellyt käsiäni,arvet,joiden kertomaa ei tahdo kuuluttaa.Yritän niistäkin ajatella,että ne vaan kertoo eletystä elämästä. Siitä, että oon maannut pohjalla ja yrittänyt epätoivoisesti löytää jonkin tien ilmaista tuskaa.
Tällä hetkellä syöminen on hataralla pohjalla.Mitä vähemmän,sen parempi.
Voimahalaukset maanvaiva,ujom86 ja balefre. 🙂🌻

Käyttäjä Balafre kirjoittanut 14.05.2005 klo 10:43

ujom86, siksi kun en osaa olla ihmisten kanssa.. Tuntuu että vain satutan muita, olemalla itseni.. ☹️
Kävin lääkärissä puhumassa tästä väsymyksestä, jostain se oli kaivanut mun veljen paperit (Marko teki itsemurhan masennuksen takia) ja soitti koko suvun läpi, että nyt pitää saada tämä tyttö hoitoon ja äkkiä.

Sukulaisten kommentti oli vain että ei se mitään apua tartte, hakee vaan huomiota.
Terve tyttö, kunhan ajattelis vain muitakin kuin itseään.

Että mitäpä siihen lisäämään, kun diagnoosi on tehty puolin ja toisin.
Kai mä sitten jätän vaan menemättä sinne hoitoon.

Käyttäjä kirjoittanut 15.05.2005 klo 14:59

Mie yritin sulle laittaa viestiä että olen laittanu sulle loman ajaksi terkkuja omaan kuvaukseeni mutta et tainut hoksata. sitä mie vaan sillä, että voisi niitä omia juttuja muutella aina kun on jotain muutoksia elämässä.
Olin kattomassa pari päivää jääkiekkoa Itävallassa. arvaapa mitä sain lahjaksi yheltä ulkomaalaiselta, no et arvaa. mie sain banaanin kuljetusrasian.
mie voisin kuolla pois tai ainaki vaipua tajuunnotomuuteen. siekin multa kysyt, ujom86, aika henk.kohtaista välillä, niin mie nyt sitten kysyn sulta. et naura, kuiteskaan. ootkos ollu seksisuhteessa, mie en. mutta aattelin kyllä kesällä olla.

Käyttäjä aavaton kirjoittanut 16.05.2005 klo 13:37

Hei Xera. Me ei olla hankkimassa ponia, vaan lasten hurahtanut ukki. Millainen, no sellainen jolla on neljä jalkaa ja häntä ja sen pitää olla lapsiystävällinen, kestää talvipakkaset. Meidän lähellä on ratsastustalli ja sinne ukki on hommaamassa lapsille ponia. Kesäkuussa tulee, samalla tulee meidän pihalle myös kesälammas ja pari kanaa.

Mitäs itsellesi kuuluu?

Balafre, mene sinne hoitoon, äläkä välitä sukulaisista mitään. Itse tiedät tarvitsetko hoitoa vai et. Äitini oli samanlainen, mitään apua ei koskaan tarvittu, sitten menikin jo niin huonoon kuntoon, että toipuminen kesti vuosia.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 16.05.2005 klo 17:52

okei olipa ylläri et noi moni on kirjottanu =) mut ekaks halauksen balefrelle (nimi oikee) ja halit sullekkin. 😉 ja varmaa meet hoitoo!!! ja elä välitä niistä mitä sanoo kyl mullekkin sanottii et muka kaipaan huamioo ku viiltelin mut mitä huamioo nyt ruma poika kaipais? oliks muuta? nii maanvaiva en oo ollu minkäänlaisessa suhteessa, se oiski jotain jos pääsis tollasee suhteesee 😉 ois ees poikuus hualet unohrettu ☹️ mut ku ei kukaan anna nii minkäs sille voi. kerran aattelin iha oikeesti voisin viiltää kurkun auki. mut tänään oon yllätyksen onnellinen (johtuu kai niistä 2ta deeveedeestä jota ostin) RAMMSTEININ live keikat. itse en pändistä hirveesti tykkää mut on niillä iha joitain hyvii piisei.. ja miten nii satutat ihmisii? mä oon taas huamannu sen ettei kukaan mua huamaa.. siis vaikka oon mut sitte kukaa ei välitä mitä teen esim. kouluski aina vaa käsketää olla hiljaa =( joten meinasin kerran tehä nii etten puhu kellekkää mitään iha ku huapatossu tehtaalla. mut sitte aletaa utelee et mikä on? no mitä ****** se niitä liikuttaa? parasta lopettaa kirjotus tähä etten taas tee jotain tyhmää.. (anteeksi)

Käyttäjä kirjoittanut 17.05.2005 klo 07:08

eilisen illan olen vaan huutanut metsässä ja kirjoittanu nettukeen v-alkuista sanaa, en mitään muuta. eilen mun omahoitaja sanoi mulle, että musta on tulossa syrjäytynyt nuori ja se on todella huolissaan. Voi V.......(anteeksi kaikki) mut on pantu koulusta pois vanhojen ihmisten seuraan, ikinä en ehi olemaan muiden nuorten kaa, nyt musta vielä tehää syrjäytynyt nuori. totta mut pannaan syrjäytynytnuorikuntouspaikkaan vanhainkotiin. mie tulen hulluksi, apuva. miten mie pääsen pois tästä jutusta.

siinä sulle Xera vastaus, mie käyn kuntoutuksessa mutta istun vaan, en tee mitään. mun pitäisi vissiin liimata silkkikukkia niinku muutkin tekevät, mie istun. perjantaina olen puukkokurssilla, multa varmaan otetaan terä pois, kun saan puukon valmiiksi.
koiranpentu on jo akilitikoulussa ja on tosi viisas. kesälä mennään jo näyttelyyn. iso koira haluaa kans mennä kaikkii pentujuttuihin, sittenkö ei pääse niin suuttuu ja mötköttää.
kohta tulee se poni, sitäkin sitten pitää hoitaa, shetlandin poni? kirjoitin varmaan väärin.

ujom86 käytkö sie ihan normaali lukiota? oletko hyvä? mie saan varmaan täyden 10 todistuksen, paitsi äidinkieli on varmaan 7, kun en viitti kirjoittaa oikeilla säännöillä. kirjoitanko ensi vuonna, mie kirjotan jo syksyllä matiikan, venäjän. mie muuten opiskelen myös saamea, jos mahollista senkin kirjotan. mutta ei musta tule ylioppilasta, kun en osaa äidinkieltä, siis suomee.

Osaako joku vastata, että voipiko päästä yliopistoon,jos ei ole kokonaan ylioppilas vaan joku aine puuttuu?

Ujom86, onko susta sellainen poika sukulainen joka on serkku adoption kautta? mie isken sen, oikeastaan on alkanu ottaa päähä, kun ei ole ollut seksijutuissa.

isoja halauksia Angelah, Xera, Belafare ja rakas Ujom86
tää nyt lähtee suorittaan rangaistusvankeutta

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 17.05.2005 klo 16:40

maanvaiva en oo lukiossa ja tuskin on sukulainen jos kerran on adoptiossa.. no iske pois. hyvä et sentään jotkut saa ☹️ pitänee jatkaa möksötystä ku ei muuta auta.. vai että rakas? 😉

Käyttäjä kirjoittanut 17.05.2005 klo 19:24

mitäs sitten teet päivät, oletko ammattikoulussa, mie olin ekana musta piti tulla kokki. nyt valmistuisin, mulla ja opella meni hermot, kun pullat paloivat pohjaan.
tiijänhän mie että ei se ole oikea sukulainen mutta.. silti. se sitä paitsi asuu Portugalissa nähhään kesällä taasen. mie en aattele että seksi on jotain saamista ja antamista. olkoon, lopetan sen aattelemisenki.

Käyttäjä tawu kirjoittanut 17.05.2005 klo 20:10

Hei.
Minua taitaa kanssa vaivata masennus. Tai no en tiedä. Ehkä tää on jotain ohimenevää "kevätmasennusta" tai "teini-iän "kriisejä"", mutta en usko.
Mulla ei oikein ole edes syytä olla masentunut, mutta olen kuitenkin.
Olen kokeillut psykologia, joka totesi masennuksen ja samantien ajoi minut ulos luotaan ja jäin tavallaan "tyhjän päälle", mitä en muille näyttänyt. Esitin, että oli hyvä vain, kun en enää "tarvinnut" apua, vaikka kaikki oli toisin. Nyt masennus on tainnut vain pahentua, ei ole mahdollisuutta toiselle psykologille, enkä tiedä mitä tehdä.
Jos joku osaa neuvoa, otan ilomielin neuvot vastaan. <3

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 19.05.2005 klo 18:16

maanvaiva eiks ammattikoulus yleensä olla sen takii et sais jonku ammatin?! ja mun pitää saada vuakra rahatki joka kuukaus. musta se on iha **** koska omistusasunto ois kivempi nii ei ois vuakrasta hualta. eile aattelin koulus ihan tosissaan et hoidan päiviltä, ku ei oo kivaa ku ei tunnu mikään miltään. kuulostaa ehkä hölmöltä mut ei kai tollasesta s-suhteesta oo mitää haittaakaan?! koska sitä lähinnä aattelin et ku mua on kerta pussattukkin (ekaa kertaa) nii sitte jos ton asian viäl hoitais jonku kanssa nii sitte ois arkkuun valmis... nii ja luin kyllä mitä kirjotit siihe juttuu mistä voi klikkaa.. raivostuttavinta tässä on se et ihmiset ei oikeesti tajuu et miten hirveetä on ku ei tunne mitään ei ihastu, ei tykkää kestään tai mistään mikään ei tuo tyydytystä (ei tuhmas merkityksessä) mistään mitään iloo et on tehny jotain oikeesti. esim. jos no en ny tiiä mitään mut tulin iloseks ku ostin Rammsteinin deeveedeen. mut ei se kestäny ku pual päivää.. no minkäs sille voin jos oon tälläne musadikkari. ite ku soitanki nii se on aika tärkeetä uudet deeveedeet ja jotkut levyt. et sillee tänää.. *menee jatkaa itsesääliä* toiv. tää ei oo tappavaa... =)

Käyttäjä kirjoittanut 22.05.2005 klo 13:00

niin tietenkin käyvään ammattikoulua, että saisi ammatin. mie oisin halunnut kokiksi, iskä ja ukkikin oli. mie oisin varmaan saanut sen meijän ravintolankin perinnöksi. mutta kun mie jatkuvasti pyörryn niin se on liian vaarallinen ammatti mulle. musta oli kiva tehdä kaikkea just niinku reseptissä luki, sitten meni hermot, kun pullat eivät olleet sellaisii ku kuvassa ja kastikkeesa oli paakkuja vaikka tein ohjeen mukaan.

tää ei ole mitään huomion hakuu. mutta viime keskiviikkona yritin taa itteni tappaa, en kerro miten mutta piti olla takuuvarma juttu. taas epäonnistui. olen ollut sairaalasa, vielä olen ensi viikon, kävin vaan eilen erämessuilla ja tän päivän saan olla kotona.
mie en jaksa itteni kanssa. mulla ei ole oikeastaan paha olo mutta mie en jaksa olla erilainen ku muut nuoret. haluaisin vaan olla ihan tavallin, en mitään muuta.

halauksia ainakin Angelah, Ujom86, taas sitten loput nimet unohtui, mutta halaan kaikkia. kirjotan taas kun pääsen sairaalasta. kun te oikeastaan ootte nykysin ainuat nuoret kenen kaa olen.
heippa

Käyttäjä Angelah kirjoittanut 22.05.2005 klo 15:34

Rohkeasti vain hakemaan apua,harvemmin masennus itsellään paranee.Aina sen eteen täytyy aktiivisesti tehdä töitä, lievä masennus saattaa helpottaa jopa ilman ammattiapua.
Kirjoittele tänne,miten tilanne etenee,jos vain voimia riittää. 🙂🌻
Itsellä masennus on helpottanut.Syöminen vie kaiken energian ja lenkillä,uimassa ja pyöräilemässä käyn ahkerasti. Ravintoterapeutille pitää mennä ja ruokapäiväkirjaa pitää kirjoittaa.Eipä siinä paljon ole kirjoittamista. 🙄
Päiväosastoa on enää viikko jäljellä.Sitten tajuaa paremmin,että aika yksin on kaiken tämän keskellä.
Kävin Karkussa tutustumassa lukiomahdollisuuteen.Oon miettinyt viime päivät,että voisin lähteä sinne,saisin aloittaa tavallaan alusta.Ei täällä ole juuri mitään miksi jäädä.Ja saman psykologin kanssa voisin jatkaa,pääsisin perjantaisin lähtemään jo 12..
Voimia vanhoille ja myöskin uusille tutuille.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 23.05.2005 klo 18:56

no tyttäret (angelah, maanvaiva) mikäs ny on ku noi surkeena ootte =/ no kiältämättä oli vähä hauskaa ku menee hermot ku pullat menee pipariks. pipariks pullat 😀 *nauraa* tsennasitteks? pullat pipariks 😀D no okei oli ehkä vähä ilkeetä. *silittää hivuksia* mä en enää ees jaksa yrittää mitään ku tiätäisin miten helppoo se ois mut jotenki näyttää olevan ettei oo sen aika (viälä) 😉 tänään näin ku pikku oravasta tuli entinen orava =( ku ei se **** autoilija kattonu eteensä nii siinä meni pikku oravan henki ☹️ joskus oon pelänny pulujenki kanssa ku ei nekään kato mihinkä menee.. enivei.

Käyttäjä kirjoittanut 27.05.2005 klo 12:32

Miksi te hiljaa olette? mie pääsin viikonlopuksi kotia, sitten maantaina menen täällä sairaalaan, mutta saan joka päivä olla kotona muutaman tunnin. kuntoutus keskeytettiin vähäksi aikaa, kun en jaksa sitä. tai se oli mulle väärä paikka.
meille on vähän kauhiat tulvat, ootte vissin nähneet tv;ssä. hieman pelottavaa, kun joki meneekin nyt ihan rappusten eestä. pääsis uimaan suoraan keittiön ikkunasta.