Masennus,syömishäiriöt,itsetunto-ongelmat..

Masennus,syömishäiriöt,itsetunto-ongelmat..

Käyttäjä Angelah aloittanut aikaan 20.06.2004 klo 15:17 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Angelah kirjoittanut 20.06.2004 klo 15:17

Oma tarinani on varmaankin monelle tuttu..Mutta kerron näin tiivistetysti ja olis kiva kuulla muidenkin ajatuksia..

Kuudennella luokalla kehitin itselleni syömishäiriön,anoreksian..ja samoihin aikoihin menetin kaikki ystäväni ja koulukiusaus alkoi.Olin yksin,ongelmieni kanssa.

Vuotta myöhemmin asiat tuntuivat hetkeksi paranevan,mutta sitten koulukiusaus alkoi uudelleen.. 😭 Sen jälkeen olen aina vihannut omaa kuvaani ja itseäni.

Kasilla panostin täysillä kouluun..Halusin olla kaikessa paras,myös laihduttamisessa.Uskoin olevani onnellinen.Olihan minulla kaikki mitä onneen mielestäni tarvittiin.Koulu sujui hyvin,olin laiha,seurustelin ja oli peräti yksi kaverikin.Mutta sitten tilanne romahti.Oma rakas poikäystäväni raiskasi minut ja siitä alkoi usein toistuva lyöminen.Maailma romahti.Ainut jonka olisi ainakin pitänyt välittää,näytti teoillaan,että kaikki oli rakentunut valheelle. 🤕

Ysiluokan alkaessa en enää välittänyt mistään.Istuin koulussa jos sattui huvittamaan,viiltelin käsiäni,vedin viinaa ja lääkkeitä sekaisin.Millään ei yksinkertaisesti ollut väliä.Halusin vain hitaasti tuhota itseni..Pikku hiljaa maailma alkoi muuttua täysin mustaksi.Tuntui,ettei tilanteeseen ollut mitään ratkaisua tai mahdollisuutta parempaan.Menetin myös ainoan kaverini.

Sain uusia,joista yksi muodostui erittäin tärkeäksi.Sonjan kanssa suunniteltiin yhdessä itsaria ja tuhottiin itseämme.

Yritinkin tappaa itseni mutta epäonnistuin.Jouduin hoitoon,kerran viikossa psykologilla.Ja se jatkuu edelleen.Lukiossa ensimmäinen vuosi on takana.Todistusta vihaan katsoa, epäonnistuin täysin,olisin pystynyt parempaankin.Käteni ovat arpiset,mutta sisälläni on paljon isommat arvet.

Elämä tuntuu vieläkin niin tuskaiselta.Ja toivottomalta.En halua enää elää syksyyn asti.En halua kokea enää yhtäkään painajaismaista vuotta.Haluan herätä tästä painajaisesta,paeta sitä oman käden kautta.Ennen syksyä.Vielä en tiedä koska,mutta en vain jaksa enää taistella.Joskus ne voimat vain loppuvat kesken. ☹️

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 20.04.2005 klo 16:53

miks sä ny niin teit?! =/ tuntuu vähä et ihmiset saa mut tuntee viälä huanommaks ja rumemmaks mitä oon.. *istuu maanvaivan sylii* oon viillelly lyijärillä koulus mutta en nii et tulis mitää jälkii.. mut menee hermot joskus ku ollaan nii veemäisii toista kohtaa että iha oksettaa.. ku kukaan ei tee mitää ja haastetaa vaa riitaa =( ja ärsytetää aina toisia iha ilkeyttään.. kunnes sitte menee hermot. toiv. kualisin ettei tarvis kestää tällästä ****** 😭 mitä pikemmin sen parempi.

Käyttäjä Angelah kirjoittanut 20.04.2005 klo 18:51

niin maanvaiva,siitä sähköhoidosta.
se tehdään kevyessä nukutuksessa,aivojen läpi johdetaan lievää sähkövirtaa.sen pitäisi vaikuttaa aivoihin niin,että masennus helpottaa.kun 2/3 hyötyy masennuslääkkeestä,mutta mullakin on monia lääkkeitä kokeiltu,muttei tunnu tulevan mitään tehoa. sähköhoitoa voidaan käyttää,jos on katatoninen skitsofrenia,vaikea mania tai hidastanut/kiihtynyt masennus.ilmeisesti sen pitäisi tehota hyvin,mutta saa nyt nähdä.
mennyt vaan makoillessa jokunen päivä,en vaan oo jaksanut olla ylhäällä.väsyttää.olossa nyt ei muutenkaan oo kehumista.
voimia ujom86 ja maanvaiva.
jasu,ei siihen tuskaan tosiaan ole lääkettä.jos olisi,niin eiköhän kaikki niitä söis.masennuslääkkeet ja muutkin psyyken lääkkeet lähinnä auttaa selviämään jokapäiväisistä jutuista.että pääsee aamulla ylös yms.ei ne lääkkeet ketään onnelliseksi tee.valitettavasti.

Käyttäjä kirjoittanut 21.04.2005 klo 19:08

istut syliin?, mie istun sun syliin vuorostani ja halaan. ei me varmaan kuolla koskaan, ne keksii pillerin, että eletään 200v.
mie en oikeastaan tajua,että miten mie olinkin yksi päivä Hesassa,noin vaan kävi, on totta. sitten aloin tajuun mutta huomasin, että onkin kiva lomailla ihan yksin enkä soittanut kotiin. kävin yhellä kaljalla ja pitsalla. sitten ajettelin, että nyt sitten haisen kaljalle, että ei voi soittaa kotiin. sitten hyppäsin junaan ja join toisen kaljan, sitten jo nukuin. ei olisi kannattanut, nyt en pääse leville vappubileisiin.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 21.04.2005 klo 21:15

en tiiä kuuluuko tää tänne.. jostain kumman syystä n. 2 vkon ajan on itkettäny melkeen joka päivä. Koulussa kukaa ei lohruta.. ja yleensä annan sitte periks ja jätän ne kotii.. mut joskkus tuntuu nii pahalta ettei muuta voi.

eilen illallaki itkin ku yritin mennä nukkuu..

Käyttäjä Balafre kirjoittanut 22.04.2005 klo 14:55

Minäkin olen uusi täällä.Tuntuu hiukan oudolta alkaa purkamaan oloaan, kun sen on oppinut pitämään sisällään, jo vuosien ajan. Kai tämä kierre lähti liikkeelle kolmisen vuotta sitten, en enää ole jaksanut laskea.

Olen aina ollut isin ja äidin kiltti pikkutyttö. Olen aina elänyt heidän pillinsä mukaan.
Ainoa asia mitä itse saatoin kontrolloida, oli syöminen.
Sairastuin syömishäiriöön neljäntoista vanhana. Tuntuu ikuisuudelta.
Selvisin siitä, tosin pienoinen pakkomielle ruokaa kohtaan jäi.
On kausia etten syö mitään, ja on taas niitä hetkiä kun syö ja syön, ja inhoan itseäni sen takia.

Olen masentunut, tietämättä miksi. Mikään ei kiinnosta, menetin ystäväni, yksitellen. En vain enää jaksanut kiinnostua heidän asioistaan, tahdon olla vain yksin.
Jätin kaikki harrastukseni, kun en jaksa käydä niissä. Tahtoisin vain nukkua.

Harkitsin jopa itsemurhaa, yritinkin jopa. Veljeni teki itsemurhan kuusi vuotta sitten. Kun en jaksa enää elää itseni takia, kai minun on jaksettava muiden ihmisten takia.
En tahtoisi satuttaa läheisiäni. Olen oppinut salaamaan masennukseni hyvin. Osaan leikkiä iloista, olla sellainen kuin he haluavat.
Siihen se jää. Omassa asunnossani vain nukun, katson idioottimaisia tv-sarjoja päivästä toiseen, jaksamatta keskittyä mihinkään.
Koulujuttuihin en ole jaksanut kajota sitten lukion alettua. Muistini ansioista olen toistaiseksi läpäissyt kokeet.

Tämä loputon väsymys ja paha olo satuttaa mua. Tiedän että monet läheisistäni tietävät ongelmistani, mutta heiltäkin puuttuu uskallus puuttua tähän. Usein tuntuu että olen yksin, vihaan itseäni ja ryven itsesäälissä. Tai, olenhan minä säälittävä.
Itse tämän aiheutin, siis kai tästä suosta pitäisi ylöskin päästä. Se vaan ei ole helppoa, päinvastoin, se on hel**tin vaikeaa. Tahtoisin apua, ja minun tekisi kovasti mieli mennä puhumaan tästä jollekin.
Kertoa miten paha olo minulla on. Mutta en kehtaa, en voi myöntää olevani masentunut.
En varmaan osaisi edes pukea tunteitani sanoiksi, aukoisin vain suutani kuin kala. Typerä sellainen.

Anteeksi vuodatukseni, toivoisin tämän vain selkiyttävän jotain, edes itselleni. Kuka tämän solmun osaisi avata, sillä minä en ainakaan osaa. 😞 😯🗯️

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 22.04.2005 klo 16:01

*halii balafreeta TOSI kovaa* tiiän mistä puhut.. mulla on samanlainen onkelma. toisten on kyllä helppo sanoo et pitää ryhdistäytyä mutta ite tiätää ettei jaksa eikä huvita tai kiinnosta. tiiän ettei tää auta mitään, ite oon huano auttaa ketää ku en osaa auttaa itteenikään.. tuntuu vaa et kaikki on vastaa teki mitä tahansa, eikä osaa mitää tehä oikee.. ja sitte suututtaa aina jonkun =( ite oon miättiny TOSI paljon et miten vois hoitaa pois päiviltä ku ei elämäst tuu mitää.. viiltely ei auta asiaa, koska tai oishan se helppoo viiltää kurkku auki tai joku. mitäs väliä sillä on ku ei kukaan siitä muutenkaa välitä, enhän mä merkkaa kellekkää mitään..

en tiiä auttoko tää mitään, mut toiv. joku osaa auttaa paremmin.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 28.04.2005 klo 21:45

että saatais jota eloa tähän sivuunki nii. no siitä vois lähtee ettei ketää oikeesti liikuta mun olemassa olo. etenkää täällä!! kouluskaa ei mua huamata ikuna. tiätääkö täällä ketää kuinka paljo lastiikkakirurki velottaa siitä et jos naamataulu laitettais uusiks? tai no pitää kai sit tyytyä köyhän miähen lastiikkakirurkiaan (naaman viiltelyy) jos maanvaiva tai joku muut tiätää minkälaista on ku ei oo minkäälaisia tunteita mut suuttuu TOSI useesti, nii sitte voin sanoo ettei oo kivaa.. toiv. joku lähipäivistä ois viimmene, ei tätä kestä elävä erkkikää.. 😭

ja se ois nii helppoo tehä tost noi vaan, mut sitte toisaalta ku aattelee et kuinka paljo se aiheuttais suruu joillekkin. mut varmaa ennemmin olis onnellisii ku oon hävinny niitten elämästä kokonaan. *itkee*

Käyttäjä kirjoittanut 28.04.2005 klo 22:07

olen suuttumisen ekspertti, nytkin olen raivonnut pari tuntia, niin, että en pääse mihinkään vappuna. oikein ees tiedä mistä suutuin, huvikseni en ainakaan. siehän voit saada turvan uudelleen muotoilun ilmaiseksi, kun sanot, että se haittaa sun elämistä, vaikka en oikein usko, että olet ruma, miehet sitä paitsi saakin olla rumia, se on miehisyyttä, aattelepa vaikka clint eastwood tai mertaranta. ne on niin rumia, että ovatkin kauniita.
hyvää vappua, mie saan vaan simaa juoda.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 29.04.2005 klo 14:50

eihän se ookkaan uskon asia kultaseni!!! viiltelimpä tos eile lyijärillä, ja kyl ihan jäljet tulee silläkin. mut veitsellä paremmat 😉 ööö taidan olla lupausten rikkoja ku en pidä mitää mitä oon sanonu =/ mutta on se hyvä ku ei ketää liikuta mun tekemiset!!! ja tuskinpa siekään maanvaiva tiiät minkälaista on ku aina ärsytetää koulus iha ilkeyttää.. mutta hirveintä on elää ku ei tunne mitään tai siis elät kyllä iha normaalisti mutta ku no tiiät varmaa mitä tarkotan? ja joskus meinaa tuntuu et oon haamu tjn ku kouluskaa ei kukaa ees huamaa jos tekisin jotain vähemmän viksua. koska ei siällä kukaa mua huamaa muutenkaa.. =(( no se on vaa hyvä nii voin jatkaa viiltelyä ja muuta =))

Käyttäjä Angelah kirjoittanut 30.04.2005 klo 19:55

moikka.oon täällä muutaman sadan kilometrin päässä kotoa.tekee ihan hyvää.baariin kai mennään,vaikka ei mulla ikää oo.
balafre,tiedän hyvin sun tuntemukset.itsekin olin joskus ns.kiltti ja varsinainen "täydellisyys",mutta ajan myötä ne kulissit alkoi luhistua ja enää en niinkään jaksa peitellä.suosittelen psykologille menoa,ei siitä ainakaan haittaa oo.ja ei se saa sun vanhemmille kertoa,mitä siellä juttelet.ja on täällä porukkaa lukemassa,vaikka yrittäisit tänne kirjoittaa.
ujom86,mua ainakin liikuttaa sun asiat sen verran kuin tässä tilassa jaksaa miettiä muita.ja toivon vaan kaikkea hyvää sulle, niinkuin myös maanvaivalle ja balafrelle. 🙂🌻
itse oon taas sählännyt kaikenlaista.päiväosastolle en mennyt loppuviikolla.ja en vielä tiedä,koska täältä lähden kotiin.kännykän jätin kotiin,porukat tuskin tietää,missä oon.mä vaan halusin etäisyyttä kaikkeen.niin,pitää kai alkaa pikkuhiljaa laittautuun.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 01.05.2005 klo 20:20

maanvaiva en oo sanonu että se haittais mun elämistä, mut oon vaa huamannu ettei tota kauniimpaa sukupualta näytä miällyttävän se. Ja tänäänki oon melkee itkeny vähä väliä, ku ei oo ketää enää.. nyt taas oon yksin ja minkäs sille voi ku erakoks on synnytty näköjään... pakko on vaa yksin jatkaa eloa ku ei muutakaan voi..

joskus ku kaipais halii ei oo ketää.. *itkee* no pakko kai on vaa tottuu yksin elämiseen, ku ei ketää kiinnosta antaa olla.. *kiatoo kädet maanvaivan vyötärön ympäri* 😭

Käyttäjä asperiini kirjoittanut 02.05.2005 klo 16:48

Mulla oli tyttökaveri joka minut jätti, kun äitini kuoli. Se olisi halunnut, että muutamme yhteen asumaan. Mä en halunnut isää jättää yksin. En koskaan enää aio rakastua, kun en ymmärrä naisia. Elämä pelkästään isän kanssa oleilemalla on aika tylsää.

Käyttäjä dalbay kirjoittanut 02.05.2005 klo 22:54

voi ujom86..*halaa lujasti*
Tiedan milta tuntuu kun on halauksen tarpeessa eika sita keneltakaan saa. Nyt pitaisi kai sanoa jotain mika helpottaisi sun oloa, mutta nyt tule mitaan jarkevaa mun paasta.

Käyttäjä ujom86 kirjoittanut 04.05.2005 klo 16:25

*rutistaa dalbaytä kovempaa* =) kiva et joku ymmärtää miltä tuntuu.. no en tiiä kuuluuks tää tänne mutta tiiäks mitä meinaa asberger? siitä tuli akuutissa eile. mulla on sosiaalisissa tilanteissa onkelmia. (en tiiä onks tää tänne edellee) mut kuhan manitsen vaa asiasta, ku tuntuu et kaikki luulee et oon joku no joo tiiät varmaa? ja en saanu tota sun nm. kohralla olevaa juttuu auki joten en tiiä sun sukupualta mut eipä sil oo väliä.. mut jostain kumman syystä tuntuu ettei kukaa mua ikuna huamaa.. enkä tarkota nyt sillee et kaipaisin huamioo mut kukaa ei ees sano et no joo tiiät kai?! tuntuu et oon joku ylimääräne ihminen vähä ku notredamen kellonsoittaja. mua rupes itkettää ku siinä elokuvas sano sille muijalle: "menen pois ettei sun tarvii katella mun rumaa naamaa kun syöt" ku siitä näki jo päällepäinki ettei oo kovin hyvä itsetunto, enkä ihmettele jos aina kiusataan.. ja tiiän et se on pelkästää tarinaa.. mut mun kohalla se on valitettava tosi asia. etenki peruskoulu oli yhtä ***vettiä. ☹️

Käyttäjä kirjoittanut 04.05.2005 klo 16:37

sie et sitten ujom86 lue muita juttuja kun tämän otsikon. mie olen asperger-ihminen. mie olen pösilö mutta ei se tarkoita, että kaikki asperger-ihmiset ovat. jos luet vaikka täällä nuorten foorumissa mun aloittaman otsikon tai aikusten puolella, niin saat vähän tietoä mitä on olla asperger.

halaa sua ja sitä toistakin joka sua halasi, nimi jo unohtui. ketjuhalaus.
angelah, miekin nyt olen jollain päiväosastolla ja tulen enempi hulluksi.mitä sulle kuuluu?