Ujom86
Vastaus on kestänyt.En ole koneella käynyt.
Sen tekstin idea oli se,että masentuneena ei välttämättä tajua,että kuolema on todellakin lopullista.Jos hyppäät auton alle, voit jäädä henkiin ja olla pyörätuolissa loppuelämäsi tai voit tosiaan kuolla.Siihen loppuu kaikki.Ei ole enää yhtäkään päivää elettävänä,et herääkään sairaalasta ihmisiä ympärilläsi jakamassa kipuasi.Kuoleman jälkeen et ole enää olemassa. Suurin osa itsemurhista ja yrityksistä tehdään hetken mielijohteesta,asiaa on todennäköisesti suunniteltu jo aiemmin,mutta jokin, ehkä pienikin asia sysää reunan yli.Ihminen ei halua tuhota itseään,vaan tappaa oman kipunsa.Moni toivoo voivansa jatkaa parempaa elämää.Mutta kuinka moni todella tahtoo tappaa itsensä päästäkseen tuskasta eroon?Eikö olisi mahtavaa joku aamu todeta: "Ehkä tämä onkin ihan hyvä päivä.Oikeastaan elämä on suurimmaksi osaksi mukavaa."E ikö olisi hienoa muutaman vuoden päästä miettiä tätä aikaa ja todeta,että on ainakin vahvempi ihminen ja oppinut paljon elämästä.Jos pystyy nousemaan vakavan masennuksen suosta, on äärettömän vahva ja ymmärtäväinen ihminen.Monet mielenterveystyötä tekevät ovat itsekin sairastaneet jotain psyykkisesti ja siitä on herännyt vahva halu auttaa muita.Olisi hienoa olla tukemassa jotakuta toista vaikeuksissa.Kukaan muu ei sinua voi parantaa,mutta voi olla mukana matkalla elämisen arvoiseen elämään.
Tämä oli myös Angelahille ja maanvaivalle.

En vielä kirjoita omista jutuistani, koska ne ovat niin vaikeita, että kirjoittelen niistä tuon tukihenkilön kanssa ensin. En ajattele itsemurhaakaan koskaan, haluan elää vaikka onkin raskasta. Äitini vasta kuoli. Haluaisin tietää miten saatte rahaa, kun elätte omassa asunnossa. Olen 17v poika lukiossa. Saan jossain vaiheessa varmaan eläkettä mutta en tiedä mitä summaa. Nyt asun isän kanssa.
Mulla on tyhmä nimi, kun isä huusi juuri mua tuomaan asperiinia ja sitten vahingossa sen kirjoitin. Voisitte sanoa mua Jasuksi.

Lost Soul!! asia on näi ettet sä voi auttaa mua eikä kukaa muukaan.. mun suurin unelma ois jos pääsis soittaa johonki lavalle ei tarvii olla iso tai mitää.. kuhan pääsis johonki muuallekkin ku kouluu.. eikä tarvis antaa mitää siitä, koska musta ois tosi kivaa. ku ei musta proota tuu =( joten siinäki menee yks unelma iha hevon ***** et sillee.. kaikki unelmat aina särkyy 😥 sellasta tää mun elämä on ollu.. mitää ei saa toteutettua.. ja tuskinpa kukaa välittää jos näi ruma poika lapsi jäis auton alle tai jotain sellasta. mä tiädän tosi hyvän tavan pästä hengestä mutta sitä en kerro täällä, ku joku vois kokeilla.

En jaksanut ihan koko keskustelua lukea, mutta huomasin etten ollutkaan tänne vielä kirjottanut. Taisin sitten kirjottaa jonnekin noista "huonot sosiaaliset taidot" keskusteluun. Jouduin kaikenlisäks rekisteröityy tännekin uudestaan, kun unohdin salasanan vanhasta. :/ Eli olen entinen Niina-Maria jos joku tietää...

Tänään on ollut aika kamala päivä. :/ Lauantaina oli kyllä tosi kivaa, kun olin yhdellä keikalla mitä olin odottanut tosi pitkään. 🙂 Mutta yleensä siinä käykin sitten niin, että jos on hyviä päiviä välissä, niin tulee sitten vielä huonompia päiviä. :/ Kuten tänäänkin jaksoin vaivoin nousta ylös vasta joskus kahdelta ja yritin tossa äsken jotain syödäkin muttei siitä mitään tullut. ☹️ Tai sain mie jotain vähäsen alas, mutta sen enempää ei sitten huvittanutkaan syödä.

Ja minuu oikeesti ahdistaa, ku ei oo ketään kelle kertoa oikeesti tästä olosta. :/ Ei ketään kuitenkaan oikeesti kiinnostais. Tai oon mie muutamalle yrittänyt kertoo masennuksesta, mutta en ees oikein tiedä mistä se johtuu. 😐 Joten en oikein vielä voi kenellekään siitä erityisesti kertoa, kun en tiedä mitä kertoisin.. Mutta tahtoisin jollekin tästä kertoa.. Ahdistaa vaan, kun ei huvita syödä ruokaa ja usein vaan makoilen sängyssä ja oon loppu ajan sitten netissä. Pitäs yliopiston pääsykokeisiinkin jaksaa lukea, mutta ei oikein kiinnosta juuri nyt.😟 Eipä kyllä paljon muukaan jaksa nyt kiinnostaa. 😭

Täällä on aina mukavaa lukea ihmisten tekstejä, koska huomaa sitten ettei ole ainoa tässä maailmassa jota masentaa. 🙂 Voimia teille kaikille!🙂🌻

Niin ja sitten se, että yleensä nykyään tulee valvottua johonkin neljään-kuuteen aamusin ennen kuin saan unta.. Mutta ei vaan tuu nukuttua sitä ennen. ☹️ Tai ei vaan uni tuu. Sekin häiritsee minuu aika paljon. En oo varmaan tän vuoden puolella kovin montaa yötä nukkunut kauheen hyvin. 😞

Niinhän se tuntuu olevan,että kun unta tarvisi niin ei saa nukuttua.Jokainen nukuttu tuntihan on tästä kidutuksesta pois.
Niin maanvaiva,meillä on jotain ryhmiä ja sitten keskusteluja omahoitajan kanssa päiväosastolla.On terveysryhmää, musiikki, liikunta,leivonta,kuva ja keskusteluryhmä.Ja sitten pelataan korttia tai jotain.Aika paljonhan siellä on vapaata aikaa. Mä oon usein vaan siellä musiikkihuoneessa kun en jaksa paljoo olla muiden seurassa.Kaikki vaan käskee uskomaan parempaan huomiseen,mutta usko on mennyt.Ei vaan jaksa uskoa,että voisi tulla parempi päivä.Tässä on ollut jo useampi vuosi varsinaista rämpimistä,etenkin kulunut vuosi on ollut vaan pelkkää kidutusta.Aamulla pitäisi nousta.Väsyttää koko tilanne,mutta ei saa tehtyä mitään.Perustoivoton olo.

Ujom86
Luepa tekstini uudelleen.En sanonut voivani auttaa sinua,ei kukaan voi.Jos joku sinua voi auttaa,se olet sinä itse.Muut voi olla mukana matkalla masennuksen varjoista elämisen arvoiseen elämään.Puhuminen on ainut keino ylös,lääkkeet vie pahimman tuskaisuuden pois.

miten tollaselle päiväosastolle pääsee?millasissa hoidoissa ootte olleet ja mitä mieltä ootte niistä?
voimia.🙂🌻

kuuleppas itse lost soul!!! vaari kuali viime vkon torstaina ja tätä tuskaa ei vie mikään paitsi sitte ku tulee se mustakaapune setä viikatteen kanssa..

Iso halaus ja 🙂🌻, ujom86.

mun ruumiini on sairas, en jaksa olla kauan sängystä pois, kirjoitan, kun paranen

Isooooooooooo halaus ujom86.

Vaikka nyt sun onkin vaikea uskoa, niin tuska helpottaa jossain vaiheessa.

😟
Täällä taas.Keskiviikkona juttelin mua hoitavan psykiatrin kanssa,ehdotti,että jos kokeiltais sähköhoitoa.Sitten pitäisi mennä 2 viikoksi sairaalaan. 😝
Psykologilla oon käynyt,yrittänyt selittää,mitä tunnen etc.Tuntuu,että revin vaan itseäni rikki siellä.En tiedä mistä oon tulossa ja mihin oon menossa.Hapuilen pimeässä,eksyksissä,ilman pohjaa.Ei vain jaksa oikein ajatella mitään.Tahtoisi vaan lakata hengittämästä,kadota.Jättää kaikki tää kipu taakseen.

Mitä lääkettä voi syödä tuskaan kun on äitiä ikävä. Mun pitää mennä ensi viikolla nuorisoasemalle puhuun mutta pyytäisinkö jotain lääkettä. Isällä on pillereitä mutta itkee se silti koko ajan.

*antaa viälä isomman halin maanvaivalle ja aavattomalle* =)no pakko kai sitä sitte on yrittää, ku kerta ei muutakaan voi. =/

Little Angel, mie olen ollut nuorisopsyk. osastolla pari vuotta. En ole ollut öitä mutta käynyt sen kautta sairaalakoulua. Välillä olen ollut normaalikoulussa mutta en oikein jaksa sitä juttua. olen pitänyt sairaalakoulusta , hoitajat ovat kivoja, ruoka on hyvää ja on ollut paljon vapaata oleiluu toisten nuorten kaa.
Mutta jouvuin pois sieltä, kun joku toinen tarvihe sen paikan. ensi viikolla alotan jossain kuntoutuspaikassa, olen siellä päivät, yöt kotona. mulle aletaan opettaan ihmissuhdetaitoja, että pärjäisin oikeesa koulussa. niihin paikkoihin pääsee vissiin lääkärin kautta.

Angelah, oikeestiko muka sähköhoitoa, mitä se on? voihan sitä ottaa itekin, työntää haarukan pistorasiaa ja ottaa sähköhoitoo. mitä se muka auttaa? selitä?
Asperiini, ei voi syödä tuskaan mitään lääkettä. se on vaan surtava, sun pitää puhua äidistäsi, en osaa muuta sanoo, omankaan äidin kuolemasta en ole selvinnyt vaikka siitä on kesällä 2v

ujom86, arvaa mitäs tein vähän aikaa sitten, et arvaa. mie lähin nosteleen kotoa pois ja kävin vähän joka paikassa muutaman päivän ajan. nukuin junissa ja sitten sairastuin. nyt olen jo kunnossa, odottelen tässä mitä rangaistuksia saan. toivottavasti ei mee netti pois. selviäisi viikkorahan menetyksellä