Täällä taas.Ahdistaa.Tuntuu seinät kaatuvan päälle.Ei jaksaisi millään elää.Haluaisi vain tappaa tän järjettömän tuskan, mutta tuntuu,että ainut keino on itsemurha.Psykologi painostaa puhumaan vanhoista jutuista.Asioista,jotka eniten haluaa unohtaa. En halua mennä sinne ja puhua,sitten on niin pitkään hirveä olo.Ja sitä ei osaa käsitellä ja tekee jotain epätoivoista.Ja en halua hetken mielijohteesta yrittää itsaria,mä en kestäisi enää epäonnistumista.Kotona kukaan ei ole perillä todellisesta tilanteesta, ne tietää,että oon huonossa kunnossa..mutta ei sitä,kuinka toivoton olo mulla on.Enkä halua niiden tietävän.Jatkuva esittäminen väsyttää,tuntuu,ettei pysy kasassa.
Päiväosastolla käyn edelleen.Mutta niin,psykologi tahtoisi mut täyspäiväisesti osastolle.Että voisin käsitellä asioitani ja olisin paremmin turvassa itseltäni.Sitten pitäisi alkaa selittää ventovieraille ihmisille,miksi oon tässä pisteessä.Ja en millään jaksaisi. Kai mä vaan yritän pitää kulissit kasassa ja sitten joskus tulee se romahdus. 🤔

paljonkos vanha olit, kun isä kuoli? mie olin 10v. kyllä mie haluan tietää isästä kaikkia juttuja. katson sen kuvaa aika usein ja aattelen, että minkälaista olisi jos se eläisi. meillä ainaskin olisi ravintola, kun isä oli kokki. ja asuttaisiin varmaan etelässä. olisinkohan mie sitten onnellisempi.
koulussa pienenä oli hankala, kun piti tehdä isänpäiväkortti, ope pakotti. sitten aina kirjoitin siihen, että hyvää isänpäivää, äiti.

ai, onko sulla noin helppoa, että jollein vaan lupaat olla viiltelemättä ja sitten lopetat? etkä ees ajattele itsemurhaa, niinkö?
mitäs sitten Angelah kuuluu.

ja ps. mie en ole noussut tänään sängystä ylös, ei huvittanut vaan.

no laske siitä et isukki kuali 87 ja mä synnyin 86.no ei se helppoo, mut lupasin kullalle etten tee enää nii... mut aina neiti jaksaa väittää ettei oo mitään syytä, itelläki sillä on masennus ja on lääkkeet siihe ja jotain muuta ihme juttuja. en oikeesti uskonu et mulle tulee hirvee ikävä ihmistä jota ei oikee tunne muute ku mailien välityksellä. et sillee... mut sä sentään jotenki tiiät minkälainen sun isukki oli, mäku en muista siitä mitään... kuva on kyllä kirjahyllyssä. kävi meinaa laivaston.

mulla ei aina sytytä kaikki asiat, siis en hoksannut, että olit sanonut aikasemmin, että isäs kuoli 87. tai en muistanu kun tein kysymyksen.
jaa sullako siis on hellu? on mullakin se portugilainen, tavallaan. kirjoittellaan vaan ja pääsiäisenä se oli täällä, näki eka kerran elämässään lunta ja opetteli lasketteleen.
etkö sie ja se sun kaveri sitten yhessä voi kaikkii asioita puhua?
sulla on sentään äiti ja mummo vielä elossa?

Perjantai meni vain maatessa,ei vaan jaksanut nousta ylös.En mä tiedä miksi sitä nytkään raahasi itsensä ylös.Tuntuu taas hengittäminen raskaalta.Jokseenkin sekava olo.Tuntuu ettei ole olemassa.

Valitettavan tuttua juttua myös omalla kohdalla. Mulla oli 2 vko mieli maassa,kevätaurinko ei innostanut,ei tehnyt mieli urheilla,elämä pyöri vanhojen epäonnistuneiden asioiden ympärillä ja sen seurauksena ei uskaltanut tehdä mitään uutta "kun se menee kuitenkin pieleen". Nukuin päivisin,aamuyöt meni valvoessa. Kaikki oli kuin sammakonkutua,tahmeaa
ja möykkyistä. Mulla on ollut jo vuosia masennuslääkitys,josta olin jättänyt aamulääkkeen pois sen voimakkaan väsyttävän vaikutuksen takia.
Soitto hoitavalle lääkärille auttoi:hän kehoitti palaamaan takaisin entiseen annokseen,mutta kehoitti ottamaan koko lääkeannoksen illalla,
jolloin kuulemma uni ja sen laatu paranisi yön aikana ja päivän viretila nousisi. Oli totta joka sana. Itsesyytökset ja itseinho helpottivat ja toimintatarmo palasi noin viikon kuluttua lääkeannoksen
nostamisesta. Mikä parasta,yöuni palasi myös aamuyöhön ja päivällä ei ole nukkumisen tarvetta.
Tällä viestilläni haluan rohkaista masennuksesta kärsiviä ottamaan yhteyttä lääkäriin tai mielenterv.toimistoon,koska vaiva ei yleensä itsestään helpotu. Parempi on rohkeasti soittaa ja varata aika,kuin odottaa sitä hetkeä,jolloin ranteiden auki vetäminen tuntuu enää ainoalta mahdollisuudelta saada pakkoajatuksilta tai itseinholta rauha.
Älä hilloa asioita yksin,hae apua,sitä on tarjolla!!!

maanvaiva: joo on valitettavasti elossa. et arvaa kuinka paljo raivostuttaa ku joittenki ihmisten miälestä on nii ***vetin hauskaa ku on muijafrendi 22 vuatta vanhempi, mut eihän ny sillä iällä oo nii väliä. eiks pääasia oo et tykkää toisesta ja haluu olla sen kanssa? ja minkä sille voin jos ei mun ikäset tytöt tykkää musta. ja luakkakaveritki on sellasii **vetin möläyttäjiä ku ei osata mitää pitää omana asiana, vaa kaikki pitää prkle kertoo muille... ***tana!!!! 😠 mut sit ku aattelee näi, nii mua ei paljoo liikuta mitä muut sanoo, koska tiiän ettei oo kyse niitten miälipiteistä eikä paljoo kyl se liikutakkaan. mut sehän on ihmeellisintä ku ne ei oikeesti tajuu et ihmissuhteet on muutaki ku äs ee koo äs ii ää.. eiks näi oo?

Ujom86, seurusteletko niinku vakituisen 22v vanhemman naisen kanssa, vai onko se nettituttu? ei tuo mua haittaa, jos teillä menee hyvin, sitten se on kai hyvä juttu. tässä maailmassa jos jotain eriä tekee kuin valtaväestö, niin aivan varmasti siitä sitten herjataan. mulla on luonnostaan mustat hiukset, silloin mua haukuttiin h***aksi. sitten vaalensin ne ja leikkasin lyhyeksi, nyt mua haukutaan tyhmäksi blondiksi. Toisaalta haukutaan taas pikku-neroksi. Aina joku aihe löytyy mistä herjata.

2suuntanen. mie ainakin käyn hoidossa vaikka kuinka paljon. Mitään auta, olen ollut tällainen vuosia. Nytkin olin pari päivää sairaalassa tiputuksessa, kun en jaksanu ees syödä. Tänään olin jo vähän ulkona, muuten vaan nukun.

Ex soitti kaverinsa puhelimesta,kysyi lähtisinkö leffaan ja syömään.Ja mun olisi tietysti pitänyt maksaa.Ja samalla ottaa turpiin siltä ja maata sen kanssa. 😟 Eilen polttelin vähän muutakin kuin tupakkaa. Mielenkiintoista sähläystä.
Välillä yrittää keskittyä vaan syömiseen,että unohtaisi edes hetkeksi oman kipunsa.Mutta ei onnistu.Sattuu.

joo ihan vakituisesti!!! =) *rutistaa Angelahin ja maanvaivaa TOSI kovaa* mä en tajuu mikä susta tekee sellasen tytön. ja miks ihmeessä aina yhdistetää tyhmyys ja vaaleus (plondit) mä oon aina tykänny plondeista 😉 ja tiätenki aidoista sellasista. no mikäs ny Angelahin maailmaa synkentää?! =/

isompi halaus takaisin ujom86, mitä sun perhe sanoo sun hellusta?
niin mikä sulla on Angelah, tai mitä tuota kysyy kun samaa varmaan kuin mulla. ootko vielä siellä päiväosastolla, mie lensin pellolle mun hoitopaikasta, kun olenkin liian vanha. huomenna meen tutustuun johonkin toiseen paikkaan. hautausmaa olisi sopiva paikka. tänään taas sänkypäivä.

Elämän tuskaa.Tahtoisi vaan olla nimi hautakivessä.
Ujom86 halaus takaisin ja ei rakkaus katso ikää.
Päiväosastolla edelleen.Välillä makaa vaan.Ja välillä on hetken ylhäällä.Osastolle ne mut tahtoisi laittaa,avohoidossa ei voida auttaa.Mutta,mä en mitenkään innolla oo osastolle menossa.Päiväosaston kestän,kun sinne ei oo edes pakko mennä jos ei huvita.Ja saa liikkua vapaasti.Eli käydä tupakalla.

*tökkii maanvaivan massuu* =/ eihän se niitä liikuta mun hellut!!! ja sitä paitsi mikä perhe? mä asun yksin oon asunu jo vuaden vähä yli. ja en oo kertonu niille eikä kukaa muukaan, ja varmaa tulis hirveet huudot =(

Mistä saat rahaa elämiseen? opintotuellako. asutko jossain opiskelijakämpässä? mie tänään kävin kattomassa seimmoista nuorten tukiasuntoa, missä olisi hoitajia ja muita tukihenkilöitä. mun kaa asuisi samassa kerroksessa pari huumeiden käyttäjää ja muutama alkoholisti, niiden kanssa samassa keittiössä pitäis olla ja kylppärissä käydä ja varmaan jotain puhuakin. tänään aloin taas suunnitteleen itsemurhaa, mie en enää kestä että koskaan ei missään saa olla rauhassa.

🙂🌻 sulle ja mulle😝, Angelah oletko vielä siellä päiväosastolla, mitä siellä tehdään.

Nyt on taas puhuttu,ettei avohoito riitä.Että tarvisin tiiviimpää hoitoa.Mä en vaan oo innokas menemään mihinkään.
Miettii vain itsemurhaa,mutta ei jaksa toteuttaa.Vaatii liikaa.
Lääkkeitä vaan nostetaan,kai ne pahimman tuskan turruttaa.Viitsi edes ajatella millainen olo olisi ilman.Huomenna psykologi. Pitäisi puhua vanhoista jutuista.Muistella kaikkea,mikä eniten satuttaa.Ei tunnu mistään tulevan mitään. *huoh*