ujom86, kyllä sut varmasti huomataan. esitit vaan kysymyksen maanvaivalle, jota ei selvästi ole näkynyt täällä... musta on pelottavaa sanoa täällä ihmiselle, että sun pitäis päättää kuollako vai ei, empiminen ei oo mitään...

ehdottomasti kannattaa empiä, jos tuntuu että haluaisi kuolla! ja tarttua miten pieneen asiaan vaan tässä elämässä ja yrittää pitää kiinni hetkestä toiseen kunnes saa jonkinlaisen otteen! jos kädet väsyy, niin löytyy niitä jotka kannattelevat sen aikaa kun omat voimat on ihan loppu. tämä kaikille, jotka kuolemaa miettivät, myös sulle ujom86. kannattaa katsoa vielä seuraavan hetken taakse, jossain vaiheessa löytyy ehkä pimeydestä heikko kajastus.

ainoo asia mikä voi näkyä on musta kaapunen hahmo jolla on viikate kädessä ☹️ yskän ja nuhan kourissa oon.. ei yhtään kivaa..

Mie olen ujo86 kyllä koulussa. käyn taas vaihteeksi osan opinnoista sairaalakoulun kautta. taidan olla itseni laittanut ihan omilla ajatuksillani aikamoiseen "nesteeseen".
😝 näin koko ajan

parane pian 🙂🌻 pöydällesi

no mitenkäs ny nii? kukkia mulle? 🙂 tänk juu!!! *pusuttaa*

Ehdin taas sähläämään ja sotkemaan itseäni entistä syvemmälle.Jatkuvasti ollaan vahtimassa mitä teen.
Nyt on sitten on niin ihmeellistä kun en jaksa kertoa miten voin..Eikä kiinnosta miten muut voi.Tekis mieli vaan kadota, lakata olemasta.Miettimättä tätä kaikkea.

UJOM86

Ota kynä ja paperia.Piirrä siihen neliö,se kuvaa sun arkkua.Nimeä kantajat,mieti millainen arkku,keitä tulee jonossa arkun perässä ja missä järjestyksessä.Mieti miten esim. sun vanhemmat itkee menetettyään poikansa.Mieti millaiset kukat siinä arkun päällä on.Missä muistotilaisuus on? Sun kuvasi siinä pöydällä kynttilä palaa vieressä,ihmiset itkee. Hautajaiset menee suurimmalta osalta vieraita ohi,suunnattoman surun takia.
Isäsi ja äitisi joutuvat vastailemaan kaikille kysymyksiin oman poikansa itsemurhasta,ilmoittamaan kaikille.Kuvittele miltä niistä tuntuu.
Mä voin sanoa,että paljon pahemmalta kuin susta nyt,niin kauan kuin on elämää,on myöskin toivoa.

Mä tunnen naisen,jonka poika teki itsemurhan.Se poika oli myös mun poikaystävä,siitä on kaksi vuotta ja äiti käy terapiassa ja ei edes pysty sanomaan poikansa nimeä,ilman,että kyynel ilmaantuu silmäkulmaan.

Irrottaudu hetkeksi masennusmaailmasta ja mieti kuka voittaa jos teet itsemurhan?Ei kukaan,kaikki häviävät.

LOST SOUL pari asiaa 1 mun isukki makaa haudassa, on maannu jo vuadesta 87 B. no sen mä kyl uskon et itkee mut tuskin siällä montaa ihmistä on. ja ehkä mummi tiätää tasan miltä tuntuu ku kualee läheinen ku on kuallu omat pojat. ja kerroppas miks tollasta pitäis miättii? luulenpa et aika moni ihminen ois TOSI onnellinen ku ei tarvis katella näi ruman pojan naamaa.. ja Angelah tuttu tunne on, ja paksinta siinä on ku ei oo omia tunteita eikä ketään tai mitää kohtaa.. oisit ikäänkuin kuallu sisältä. toiv. tiiät mitä tarkotan.

Lost Soul kirjoitti 21.03.2005 klo 17:32:
UJOM86
Ota kynä ja paperia.Piirrä siihen neliö,se kuvaa sun arkkua.Nimeä kantajat,mieti millainen arkku,keitä tulee jonossa arkun perässä ja missä järjestyksessä.Mieti miten esim. sun vanhemmat itkee menetettyään poikansa.Mieti millaiset kukat siinä arkun päällä on.Missä muistotilaisuus on? Sun kuvasi siinä pöydällä kynttilä palaa vieressä,ihmiset itkee. Hautajaiset menee suurimmalta osalta vieraita ohi,suunnattoman surun takia.
Isäsi ja äitisi joutuvat vastailemaan kaikille kysymyksiin oman poikansa itsemurhasta,ilmoittamaan kaikille.Kuvittele miltä niistä tuntuu.
Mä voin sanoa,että paljon pahemmalta kuin susta nyt,niin kauan kuin on elämää,on myöskin toivoa.
Mä tunnen naisen,jonka poika teki itsemurhan.Se poika oli myös mun poikaystävä,siitä on kaksi vuotta ja äiti käy terapiassa ja ei edes pysty sanomaan poikansa nimeä,ilman,että kyynel ilmaantuu silmäkulmaan.
Irrottaudu hetkeksi masennusmaailmasta ja mieti kuka voittaa jos teet itsemurhan?Ei kukaan,kaikki häviävät.

Elämä on karua ja sen totuus on hyvin kirjoitettu tässä yllä olevassa lainauksessa. Olen aikuinen ja tämän palstan ns ulkopuolinen. Mutta kuitenkin hämmästynyt yhä ja aina siitä, kuinka moni nykypäivän nuori voi huonosti ja miettii kuolemaa. Pelottavaa sinällään. Mielestäni elämä on liian lyhyt tällaiseen. Ymmärrän tai en ymmärrä sittenkään, että elämän päättämällä helpottaisi tilanteita. Ehkä se omalla kohdalla on helpotus, mutta entä muut ihmiset ? EIkö olisikin mukavempaa elää omaa elämää ja hakeutua ihmisten pariin ja hakemaan apua ? Kertomaan ne omat tuntemukset ja olot, jotka ajaa miettimään pahoja hetkiä ja lopullista tekoa.Sisimmässäni kuitenkin toivon ja elän siinä toivossa että te nuoret, jotka haudotte syvällisiä asioita ja kuolemaa, ajatelkaa - teillä on oikeus elää kuten muillakin. Teillä on oikeus kaikkeen hyvään ja samaan kuin meillä, elämän hätähuutoja on kaikilla, mutta käyttäkää apua, ottakaa selvää. Älkää luovuttako, nuorissa on tulevaisuus, teissä on voimaa jos haluatte sitä käyttää.🙂👍

Moikka.
ujom86,tiedän mitä tarkoitat.Tuntuu,ettei edes elä,kun ei tunne yhtään mitään.Välillä iskee mieletön ahdistus.Mä vaan tärisen ja tuntuu,ettei saa henkeä ja seinät kaatuu päälle.Sitten vedän jotain,tumppaan röökin käteeni tai itken.Sitten elän jonkinaikaa täysin tunteettomana ja sitten sama uudestaan.
Jokseenkin epätodellinen olo,tuntuu,että pitäisi herätä.Ettei tää voi olla mun elämää.Mä vaan katson sivusta jonkun toisen sähläämistä.
Kesään asti oon päättänyt katsoa miten käy.Jos olo ei siihen mennessä oo muuttunut ja silloinkaan ei ole halua elää, en enää ajattele kuin vain ja ainoastaan omaa helpotustani.

sie, elämä kaikille, sanot hyviä ohjeita, niitä on kiva lukea. mutta miten sun ohjeet niinkun käytännössä saa toimimaan. mie haluaisin joltain ohjeet miten elämää eletään, niin, että jaksaisi elää sen loppuun asti.

halauksia Angelah ja ujom86 (hitsi, kun sulla on vaikee nimi).

maanvaiva samaa oon miättiny itekki. mut oon huamannu et mikään maailmassa ei voi auttaa tässä asiassa. koska jos on on tunteeton ***** nii ei siihe ei auta mikään 😭

ujom86, muistatko sie sun isästä paljon juttuja. haluatko kertoa miten se kuoli?
mie teen koulun esitelmään musiikista ja mie valitsin Uriah Heep yhtyeen. tiijätkö sen? mulla on isän vanhoja levyjä niiltä, sellaisia mitä pitää neulasoittimella soittaa. itken ja kuuntelen, kun tulee vähän muistoja isästä mieleen. tämä mun uusi isäkin pitää samasta yhtyeestä, ja tietää aika tavalla siitä, tehääkin yhessä se esitelmä.

no maanvaiva miten voi muistaa ihmisestä mitään jos oli pikkulapsi? joten en muista mitään siitä ihmisestä. no sillä oli joku tauti tjn. kuten mun mummin toisellaki pojalla. ja voit uskoo miten kurjalta tuntuu sen jälkeen. joo tiiän Uria Hiipin, olin niitten keikalla jäähallista mis oli myös DEEP PURPLE =) älppäreitä meinaat kai?

Niin just älppäreitä tarkoitan, en muistanut sanaa. mulla on noin 1000 isän ja ukin vanhaa älppäriä. konserttissa oiskin ollut hauska ollut. Nykysin en ole paljon koskaa missään, kun asuuu niin syrjässä.

niin sun isästä, eikö sun mummo tai joku muu sulle kerro mitään siitä. etkö halua kuulla siitä juttuja? mie kyllä haluan. Mie kuulemma muistutan isääni, entäs sie, sanooko sulle joku, että oot jusku isäs?
koulu menee huonosti,kun en jaksa olla siellä. lopetan varmaan ja siirryn yksityisopeen.

no sanotaanko näi jos ihminen joka on ollu sun isukki nii on kuallu ajat sitte, nii mitä sä sillä tiadolla teet minkälainen on ollu tai mitä tehny? ja sukulaiset sanoo et näytän paljo isukiltani koska kuulemma liikun yhtä hiljaa ja oon ku ilmetty isäni. jotenki tuntuu oikeesti vaikeelta pitää lupauksia.. ku lupasin yhelle neidille et en viiltele tai aattele mitään itsetuhosia ajatuksia. =/