Ehkä onkin niin, etteivät pulmasi pelkällä tahdonvoimalla ratkea... Jos niiden takana on fysiologisia tekijöitä, lääkkeet ovat tarpeellisia. Paha olosi on voinut vieraannuttaa sinut itsestäsi, mutta lääkkeiden voimalla voit olla enemmän oma itsesi. Älä turhaan häpeä äläkä pelkää lääkärikäyntiä; niin monenlaisia asioita lääkärit työssään kohtaavat. Psyykelääkkeiden käytössä ei ole mitään sen kummallisempaa kuin vaikkapa diabeteslääkkeiden käytössä. Diabeetikolle voisi olla todella kohtalokasta, jos hän kieltäytyisi hoidoista. Ethän sinäkään kieltäydy!

Kai se on mulle harvinaisen selväksi tullu että pitää mennä lääkärin juttusille, mutta ei onnistu. Jos joskus jostain syystä tulee päähän ajatus että perkele nythän mä pakotan itteni lääkäriin, niin sitten tulee monta muuta syytä miksi en menisi, tai ei oikeastaan montaa syytä mutta jostain syystä en saa mitään aikaseksi, en "jaksa" mennä sairaalaan, tai ottaa selvää mihin numeroon pitää soittaa tai muutenvaan mietin että ei kiinnosta, tai sitten ei ole mitään syytä en vain jostain syystä mene sinne puhumaan vaikka itsekkään en tiedä miksi, tai en uskalla...

Eikä se masennus ole välttämättä se pahin asia, se minkälainen olen etten puhu jne. aiheuttaa sitä pahaa oloa, ja muutenkin monet tilanteet mitä tulevat vastaan ovat niin vastenmielisiä ja ärsyttäviä etten kestä niitä, ja tuntuu siltä että vaikka mitä lääkkeitä söisin niin ajatusmaailmani ja käyttäytymiseni ei muuttuisi miksikään ja nehän ovat ne minun ongelmani, mitkä aiheuttavat lisää ongelmia esim. masennuksen.. Tosin en voi varmaksi sanoa mitään, mutta tältä vaan tuntuu..

Itseasiassa ne vastenmieliset ja ärsyttävät tilanteet ovat vähentyneet.. Olen oppinut olemaan välittämättä niistä niinkuin kaikesta muustakin. Nytkin olisi paljon kerrottavaa tähän liittyen mutta en tiedä miten sanoisin sen.

Hiljainenn, älä vielä luokittele itseäsi toivottomaksi tapaukseksi! Masentunut mielesi valehtelee sinulle, sillä lääketiede ei tunne diagnoosia "toivoton tapaus". 🙂

Ehkä sinun on helpompi purkaa asioitasi, jos me puolestamme esitämme kysymyksiä? Kirjoitit ärsyttävistä ja ahdistavista tilanteista sekä siitä, että stressaat omaa käytöstäsi. Oletko ajatellut, onko sinulla ehkä sosiaalista ahdistusta?

Pulmiensa kohtaaminen tuottaa aina jonkintason pahaa oloa. Lääkärikäynnitkään eivät alkuun ole miellyttäviä kokemuksia. Tarvitsisitko henkistä tukea lääkärin vastaanotolla? Olisiko elämässäsi edes joku niin läheinen ja luotettava henkilö, että voisit ottaa hänet tueksesi lääkärikäynnillesi? Eräällä ystävälläni on vaikeita psyykkisiä ongelmia. Ellei joku olisi lähtenyt hänen mukaansa ensimmäiselle lääkärikäynnille, ei hän ehkä vieläkään olisi hakenut itselleen apua. Missä hän tällöin olisikaan? Sitä en uskalla ajatellakaan.

En mä muuten pystyisi kirjottamaan ellei minulta kysyttäisi kysymyksiä.
Olen ajatellut ja tiedän että minulla on sosiaalista ahdistusta, taisin puhua siitä jo aiemmin.

Ja en tunne ketään kenet mitenkään voisin kuvitella ottavani mukaan lääkärikäynnille, tutuille puhuminen on vielä vaikeampaa kuin lääkärille. Jos tuntusin jonkun luotettavan ihmisen kenelle pystyisin muutenkin puhumaan ja kenen seurassa voisin olla oma itseni niin varmasti avautuisin ja kertoisin kaikista huolistani mutta en tunne sellaista ihmistä.

Hiljainenn, luulisin, että ongelmiesi peittely vie sinulta valtavasti energiaa!! Pelkäätkö jatkuvasti, että pelkosi jotenkin näkyisi ulospäin? Tämä voi liittyä läheisesti häpeän tunteisiisi. Ne taas voivat estää sinua hakemasta apua itsellesi. Pysähtyisitkö siis pohtimaan asennoitumistasi pulmiisi? On täysin inhimillistä hävetä vaikeuksiaan, mutta olisiko häpeästäsi ollut sinulle lähinnä haittaa?

Älä ihmeessä vertaa itseäsi muihin, sillä kaikki me olemme yksilöitä erilaisine kokemuksinemme. Jossei jollekulle sosiaalinen elämä tuota vaikeuksia, niin jokin muu asia sitten. Joskus itsevarman kuoren alta löytyykin epävarmuutta. Jännitys muita ihmisiä kohtaan on yleisempää kuin tajuatkaan. Pelkosi ei siis tee sinusta kummajaista! Käy vaikka katsomassa seuraavaa aikuisten puolella käytävää keskustelua:

https://www.secure-tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?grp=183;mid=46849

Mitä ajattelet: Helpottaisiko jonkinlaisten teosten lukeminen sinua? Tässä eräs kirja, joka mielestäni jokaisen peloista kärsivän tulisi lukea: Ben Furman: Perhosia vatsassa.
Kirjan lohdullinen viesti on se, että pelkääminen on yleisempää kuin tajuammekaan ja että pelkoihin on saatavilla apua. Moni kokee valtavan helpotuksen, kun uskaltautuu paljastamaan jollekulle jännityksensä. Hänen ei enää tarvitse stressata pelkonsa paljastumista!

Moikka hiljainenn. Ymmärrän kyllä ettei sinne lääkäriin meno ole helppoa, eikä sua sinne voi kukaan pakottaa... kuitenkin pääasia on että saat puhuttua jollekkin täällä tai sitten jossain muualla... Yksin ei kannata jäädä aioita miettimään.. Et ole kuitenkaan yksin ton aisan kans.. tääl on monii joilla on samanlaisii kokemuksii ja ymmärtää sua ton asian suhteen..

Emmä taida jaksaa kirjotella tänne enää, kaikissa viesteissä hoetaan samaa että pitää puhua jollekkin, mutta ette voi tietää kuinka vaikeata se on...
Tulee vain pahempi olo kun luen näitä juttuja ja tajuan etten voi asialleni mitään.

Ja siis enhän mä sosiaalisia tilanteita pelkää, en vain ole kovin hyvä niissä..
Olen melkein joka päivä kavereitteni kanssa mutta olen erittäin tylsää seuraa ja he ottavat minuun yhteyttä vain kun tarvitsevat jotain.. En vain keksi puhuttavaa tai mitään, päädyn istumaan hiljaa ja kuuntelemaan mitä kaverini puhuvat, eivät hekään minua jaksaisi katsoa elleivät itse hyötyisi siitä jotain..

Itsellänikin taitaa olla sosiaalista ahdistusta. Töissä ja ystävien seurassa pärjään, mutta uusien ihmissuhteiden luominen on minulle valtavan vaikeaa. Ehkä olen liian huolissani siitä, joudunko sanojeni vuoksi naurunalaiseksi. Huoleni saattaa johtua siitä, että olen joskus aiemmin ollut koulukiusattu. Alan jo päästä tämän yli, mutta kokemukseni tottakai ovat muokanneet minua.

Tunnetko, että sinä ja kaverisi olette kasvaneet erilleen toisistanne? Oletko jäänyt vain roikkumaan epätyydyttäviin ihmissuhteisiin? Oletko ajatellut, että ehkä sinulla oikeassa seurassa olisikin sanottavaa? Ehkä voisit tänä kesänä aloittaa harrastuksen, jossa tapaisit sinun henkisiäsi ihmisiä... Tiedätkö, että myös kuuntelutaito on tärkeää? Sehän kertoo kiinnostuksesta muita kohtaan!

Älä leimaa kaikkia ihmisiä kielteisten kokemustesi vuoksi. Ajattele pikemminkin, että sinulla on käynyt huono tuuri. Todelliset ystävät eivät käytä muita hyväkseen!!