Masennus tuhoaa minut

Masennus tuhoaa minut

Käyttäjä Jpg aloittanut aikaan 14.03.2016 klo 21:01 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Jpg kirjoittanut 14.03.2016 klo 21:01

Hei
Olen 18-vuotias poika. Olen ollut vakavasti masentunut 6kuukautta. Kaikki elämässä pitäisi olla hyvin. Tyttöystävä on ja muuten terve olen. Pelkään, että en kelpaa kellekkään, vihaan itseäni ja minulla on itsetunto-ongelmia. Tää vie mun kaikki voimat enkä kohta jaksa enää. Miten saisin lopetettua yliajattelemisen ja kaiken epäoleellisen. Kaksi kertaa olen viilellyt itseäni. Itsemurha on ollut suhkot lähellä. Sitä en kumminkaa ainakaan vielä tee. Katsotaan kuinka syvälle vajoan. Tarvin apua😢 psykologi on ja kaverit, mutta tuntuu että oon yksin. En nauti enää oikein mistään muusta kuin tyttöystävän kanssa olemisesta, mutta hän on niin kiireinen, että ehtii nähdä kerran kaksi viikkoon.

Käyttäjä villikettu kirjoittanut 15.03.2016 klo 09:10

Hei.

Ootko pystynyt puhumaan psykologille siitä, että sulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia, viiltelyä ja noita riittämättömyyden kokemuksia? Silloin hänkin voi auttaa sua parhaiten. Masennus ei toki riipu siitä, miten elämässä ulkoisesti menee. Yksinäisyyttä voi kokea myös suuressa ihmisjoukossa.

Älä tapa äläkä vahingoita itseäsi. Viiltelystä voi päästä eroon ja itsetuhoiset ajatukset voivat jäädä vähemmälle. Hienoa että sulla on tyttöystävä, jonka seurassa viihdyt. Ehkä myös kavereiden kanssa oleminen voi vähän helpottaa oloa. Jos sulla on myös jotain mukavia juttuja tai harrastuksia, mitä tykkäät tehdä (tai mitä aiemmin tykkäsit tehdä), voi niillä saada vähennettyä juuri sitä yliajattelemista.

Kelpaat varmasti ihmisille sellaisena kuin olet! Aivan yhtä lailla kelpaat tyttöystävällesi, kavereillesi kuin muillekin läheisillesi. Olet tärkeä ja arvokas ihminen, ja ainoa laatuasi. Se on masennuksen ääni, joka sanoo ettei ihminen kelpaa eikä riitä. Todellisuudessa jokainen ihminen on mittaamattoman arvokas juuri sellaisena kuin on, ja kelpaa varmasti. 🙂

Tsemppiä ja halauksia! Jaksamista tähän päivään ☺️❤️

Käyttäjä Jpg kirjoittanut 15.03.2016 klo 10:35

Kiitos! Olen puhunut itsetunto-ongelmista, mutta en ole uskaltanut viiltelystä puhua. Syksyllä lopetin sen kuitenkin eikä mielessä ole tehdä uudestaan, vaikka haluaisin. Jättävät ne kumminkin arvet

Käyttäjä villikettu kirjoittanut 16.03.2016 klo 18:20

Se on jo paljon, että olet puhunut itsetunnostasi. Itseinhosta ja kelpaamattomuuteen liittyvistä ajatuksista voi vähitellen päästä eroon. Jokainen ihminen kelpaa sellaisena kuin on. Ihmiset ovat erilaisia, mutta kukin on yksilönä arvokas. Niin sinäkin. Sun elämää ei kukaan muu ole elänyt eikä tule myöhemmin elämään. Olo parantuu varmasti vielä jonain päivänä ja elämä tuntuu omastakin mielestä mielekkäältä ja arvokkaalta 🙂

Tärkeintähän viiltelyn osalta on, että olet sen saanut lopetettua. Se on todella hienoa. Ethän viiltele uudestaan tai muutenkaan vahingoita itseäsi. Jos löydät jotain sulle sopivia ja toimivia tapoja purkaa pahaa oloa (kuten musiikki, liikunta tai mukava tekeminen, myös nukkuminen voi auttaa), voi viiltelyhalutkin vähentyä.

Miten sulla sujui päivä? 🙂

Käyttäjä Jpg kirjoittanut 17.03.2016 klo 17:06

Eilen sujui ihan hyvin. Päivällä ihan hyvä normaali olo mut iltaisin tulee aina kaikki mieleen enkä saa nukuttua. Nukun 4-5h/yö ja olen tosi väsynyt. Tänään oli psykologi ja ihan hyvä oli taas käydä. Ensi viikolla uudestaan. Mielialat vaihtelee paljon, mutta yritän jaksaa. Eiköhän tää tästä ku aurinkokin alkaa paistamaan 🙂

Käyttäjä PinkkiOranssi kirjoittanut 20.03.2016 klo 02:08

Jpg kirjoitti 17.3.2016 17:6

Eilen sujui ihan hyvin. Päivällä ihan hyvä normaali olo mut iltaisin tulee aina kaikki mieleen enkä saa nukuttua. Nukun 4-5h/yö ja olen tosi väsynyt. Tänään oli psykologi ja ihan hyvä oli taas käydä. Ensi viikolla uudestaan. Mielialat vaihtelee paljon, mutta yritän jaksaa. Eiköhän tää tästä ku aurinkokin alkaa paistamaan 🙂

Nostan tuon vähäisen nukkumisen nyt tapetille, koska väsymys ei tee mitään hyvää kropalle eikä mielelle. Oletko kokeillut mitään apuja nukahtamiseen tai siihen, etteivät ikävät ajatukset tule illalla mieleen? Tässä jotain keinoja: rauhallisen musiikin kuuntelu ennen nukahtamista, kävelylenkki ennen nukkumaan menoa, melatoniini (myydään luontaistuotekaupoissa) ja huolien kirjoittaminen paperille ennen nukkumaan menoa (tässä on tärkeintä se ajatus, että kun huolet on pistetty paperille, ne on tyhjennetty päästä pois ja mieli on tyhjä). Oletko koskaan syönyt D-vitmiinilisää? Moni suomalainen kärsii D-vitamiinin puutoksesta tietämättään ja sillä on havaittu yhteys mielialan laskuun, koska D-vitamiini on kehon itse tuottamien mielialahormonien rakennusaine. D-vitamiinia myydään ihan tavallisissa marketeissa ja se on verrattain edullista.

Käyttäjä Jpg kirjoittanut 20.03.2016 klo 10:06

Hei!
Ennen söin d-vitamiini pillereitä, mutta en ole nykyään enää syönyt. Pitäisi aloittaa uudelleen ja hakea vaikka sitä melatoniinia. Välillä vaan tuntuu että ei jaksa huolehtia itsestä

Käyttäjä jennna kirjoittanut 21.03.2016 klo 11:04

Jpg kirjoitti 17.3.2016 17:6

Eilen sujui ihan hyvin. Päivällä ihan hyvä normaali olo mut iltaisin tulee aina kaikki mieleen enkä saa nukuttua. Nukun 4-5h/yö ja olen tosi väsynyt. Tänään oli psykologi ja ihan hyvä oli taas käydä. Ensi viikolla uudestaan. Mielialat vaihtelee paljon, mutta yritän jaksaa. Eiköhän tää tästä ku aurinkokin alkaa paistamaan 🙂

Tuttu homma itsellänikin että päivät saattaa mennä hyvin, mut iltasin iskee hirveet ahdistus/paniikki/pelko tilat :l

Käyttäjä Jpg kirjoittanut 21.03.2016 klo 22:10

Joo yöt on pahoja, silloin ainakin ite monesti menetän tajunnan todellisuudesta ja oon ihan vi**n sekaisin☹️ niiku pystyis tekemään itelle mitä tahansa eikä tunne fyysistä kipua,tällä viikolla oon yrittänyt mennä aikaisin nukkumaan että ei ehdi alkaa itkemään, sit ku itku tulee nii siinä menee koko yö

Käyttäjä Suvimaria kirjoittanut 30.03.2016 klo 22:17

Moi, mulla on ihan sama paitsi että oon tyttö ja 16v. Kaikki pitäis olla hyvin mutta ei silti oo. Ymmärrän miltä susta tuntuu ku mikään ei tunnu miltään paitsi tyttö/poikaystävän näkeminen ja sekään ei aina oo niin ihanaa, paitsi se eka tunti ku näkee toisen..