Masennus ja paino-ongelmat

Masennus ja paino-ongelmat

Käyttäjä wei aloittanut aikaan 25.08.2006 klo 11:11 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä wei kirjoittanut 25.08.2006 klo 11:11

Hei kaikille!ūüôā
Tuli tässä mieleen, että olisi mukava kuulla teiltä muilta masennuksesta kärsineiltä/kärsiviltä, onko teillä ollut jonkinlaisia painoon liittyviä ongelmia masennuksen aikana/sen jälkeen? Esim.Oletteko laihtuneet tai lihoneet kovasti? Minkälainen suhteenne on/on ollut ruokaan? Oletteko kenties kärsineet jopa jostain syömishäiriöstä? jne.

Itse lihoin sellaiset n.15kg masennukseni aikana, ja se osaltaan vaikutti negatiivisesti masennuksesta toipumiseen ja itsetuntooniūüėě!
Olen tosin taistellut muutenkin painoni kanssa jo usemman vuoden ajan, kuin vuoristoradassa olisi ollut. Suhteeni ruokaan on ollut v√§hint√§√§ yht√§ kauan aika ns.intohimoinenūüėČ‚ėĻÔłŹ Se ei ole moittinut tai syyllist√§nyt, vaan antanut sit√§ hetkellist√§ hyv√§n olon tunnetta! Minulla oli liev√§√§ sy√∂mish√§iri√∂t√§ tuossa muutama vuosi sitten, joten, mitenk√§√§n kevyesti/v√§linpit√§m√§tt√∂m√§sti en ole painooni osannut pitk√§√§n aikaan suhtautua! Koska olen t√§ll√§inen perfektinismiin taipuvainen ja itse√§ni kohtaan aika s√§√§lim√§t√∂n ihminen, masennuksen aikainen painon nousu tuntui hirve√§n h√§pe√§lliselt√§, ja minusta tuntuu edelleenkin, etten pysty aloittamaan oikein mit√§√§n (esim. t√∂ihin hakua), enk√§ n√§kem√§√§n kavereitani (erit.poikia) ennen kuin painoni on taas normaaleissa uomissaan!

Nyt olen tosin saanut pitk√§st√§ aikaa itseni taas kunnolla liikkelle, ja yrit√§n nyt vaihteeksi terveellisell√§ tavalla pudottaa ylim√§√§r√§iset kiloni, ja pit√§√§ sek√§ liikunnan, ett√§ sy√∂misen kanssa kohtuutta yll√§! Helppoa se ei ole, mutta t√§rke√§√§ itseni ja parantumiseni kannalta! ūüôāūüĎć

Käyttäjä Mariah85 kirjoittanut 25.08.2006 klo 21:31

Itselläni paino on sahannut elämäntilanteen mukaan. Laihduin kun kun muutin pois vanhempien luolta..pysyin hoikkana kun olin rakastanut. Laihduin lisää, kun minut jätettiin. Sairastelin koko sen vuoden myös paljon. Luulen, että vastustuskykyäni laski juuri masennus ja alhainen paino (joka varmasti johtui huonosta ruokavaliosta). Kun tapasin nykyisen mieheni, alkoi paino nousta. Nousi 5kg. Saimme lapsen vuosi sitten. En lihonnut raskauden aikana. Mutta synnytyksen jälkeen painoa on tullut 10kg ja tuntuu että sitä tulee kokoajan lisää. Tekosyitä en ala loruilemaan. Itse olen kiloni kerännyt, niin kuin me kaikki. Mutta luulen siihen vaikuttaneen, se ei että aikani on nyt ollut rajallista lapsen kanssa, toinen häiritsevä tekiä on astma, joka on pahentunut viime aikoina ja liikunta tuntuu pahalta sen takia, kolmas syy on juuri tunneperäistä. Miehen kanssa menee huonosti, suhde on kaatumaisillaan..Mies joskus kommentoi lihoamistani (joka ei tosiaan auta oloani tai saa minua laihduttamaan). Tiedän, että jos suhteemme "parantuisi", tuntisin itseni jälleen tärkeäksi ja arvostetuksi ja itsetunto kaiken puolin nousisi, olisi minulla paljon enemmän energiaa liikkua ja syödä terveellisesti.

Ja on ilmeisesti tutkimuksiakin siit√§, ett√§ jos s√∂isi terveellisesti ja paljon kasviksia ja kuitua niin olisi energiaakin enemm√§n. T√§st√§ aiheesta voisi kirjoittaa paljonkin, mutta selv√§√§ on se, ett√§ ainakin itsell√§ni lihoaminen/laihtuminen liittyy aina joko negatiiviseen tai positiiviseen muutokseen/el√§m√§ntilanteeseen esim. masennukseen. Nyt lihoan, kun olen suhteessa jossa menee huonosti. Luulen, ett√§ jos eroaisimme, en surultani jaksaisi taas sy√∂d√§..ja laihtuisin. Mutta kuten sanoit..laihtuminen sy√∂m√§tt√∂myydell√§ ei ole terveellist√§ ja sain sen kokeakin nahoissani, kun laihtumistani seurasi raju sairastelukierre. Pit√§isi saada painon jojoilu kuriin ihan oikealla ruualla ja liikunnalla. El√§m√§ntapa remontti!! ūüôāūüĎć

Käyttäjä Tizku kirjoittanut 26.08.2006 klo 12:16

Hei! Minulla on ollut masenusta ~2 vuotta, ja painoni on sin√§ aikana noussut muutaman kymmenen kiloa. Tied√§n olevani huono ihminen kaikkine sairauksieni ym. takia. El√§m√§niloni on kumminki ihan arkip√§iv√§ist√§, kun osaan iloita my√∂s pienist√§ asioista. Esim. silloin, kun kaverini muutti samalle paikkakunnalle, vaikka h√§nen piti l√§hte√§ sielt√§ lopullisesti. Olen yritt√§nyt lukuisia keinoja painoni hallintaan, mutta mik√§√§n ei ole onnistunut. √Ąiti ja is√§ ovat luvanneet minulle 100 ¬Ä kun pudotan painoani 10 kiloa. L√§ht√∂painoni oli 90 kg ja nyt painan (en√§√§) 88 kg. Yrit√§n nyt tosissani, koska minulla on koko ajan raha mieless√§, ja olen jo suunnitellut mit√§ ostaisin. Haaveenani on saada l√§pp√§puhelin.

En tiedä mitä muuta kertoisin, mutta kai tämä riittää tälläkertaa... Onnee ja voimia kaikille jotka lukevat tämän!!!

Käyttäjä wei kirjoittanut 28.08.2006 klo 11:32

Mariah85, minulle on my√∂s hyvin tuttua tuo ns.el√§m√§ntilanne-laihtuminen! Reagoin usein juuri vatsallani el√§m√§ss√§ni sill√§ hetkell√§ vaikuttaviin asioihin. Nyt tosin yrit√§n kovasti lopettaa t√§m√§n kierteen, ja laittaa nykyiset el√§m√§ntapani, jossa ruokaa ja liikuntaa on sopivassa suhteessa, pysyv√§ksi osaksi el√§m√§√§ni! T√§m√§n "kuurin" haluan kest√§v√§n aina!! ūüėČ

Itse liityin viime viikolla tuohon MTV3:sen Kevent√§j√§t-palveluun, ja se tuntuu toimivanūüėČ Nyt on vaikeampaa olla menem√§tt√§ ulos liikkumaan kuin viel√§ pari viikkoa sitten, jolloin sohvalle j√§√§minen tuntui paljon helpommalta! Eniten minua motivoi juuri se, ett√§ olen maksanut ko palvelusta, ja se, ett√§ olen nyt luvannut auttaa itse√§ni! En halua rikkoa itselleni tekem√§√§ lupausta! S√§√§lini itse√§ni kohtaan on muuttunut positiiviseksiūüôā Nyt my√∂s tuntuu paljon palkitsevammalta liikkua, ja tuntea olonsa paremmaksi, ja n√§hd√§, miten paino putoaa kuin j√§√§d√§ s√§√§lim√§√§n itse√§√§n kotiin, eik√§ tilanne parane siit√§ mitenk√§√§n! Tuntuu, ett√§ olen hyv√§ll√§ tavalla j√§√§nyt t√§h√§n koukkuunūüėČ Ilman t√§t√§ "potkua takapuoleen" en tied√§, olisinko saanut oikein mtn aikaiseksi!

Suosittelen, että haette apua paino-ongelmaanne jostain kodin ulkopuolelta! Ammattilaisten apu, ja vertaistuki voivat olla oikea ratkaisu, jos tuntuu, ettei itse tiedä, mitä tehdä, ja mistä aloittaa! Täytyy vain päättää, että lopettaa sen liiallisen säälimisen, ja ottaa ensimmäisen askeleen! Se askel voi olla parasta, mitä on itselleen koskaan tehnyt!
Tsemppi√§ ja Voimia Mariah85:llle ja muille paino-ongelmaisilleūüôāūüĆĽ!!

Käyttäjä Annie~ kirjoittanut 28.08.2006 klo 18:15

Joo, tutulta kuulostaa tuo painon kanssa tappelu. Itsell√§ni ollut aina jokin pakkomielle sy√∂misen ja painon kanssa, jotenki tuntuu oudolta, ett√§ jo kahdentoista ik√§isen√§ ajattelin itseni ylipainoisena, muiden vihjausten ja katseiden takia. Esim. uiminen koulun kanssa oli t√§ytt√§ tuskaa, tunsin olevani norsu lasikaapissa...ūüėě

Nykyään voin huonosti kun syön, joskus en syö mitään, joskus taas liikaa kerralla ja sitten on hirveän huono omatunto. En ole oksennellut koskaan omasta tahdostani, mutta huono olo on inhottava. Varsinkin aamuisin syöminen ei tule kuuloonkaan. Olen kaikkien tietojeni mukaan normaalipainoinen, mutta silti vaatteiden osto tuntuu nololta, kun toiset kantavat xs-kokoisia vaatteita sovitettavaksi ja valittavat, kun nykyään vaatteet on niin isoja. Kierrän jotku tietyt kaupat kaukaa, koska olen tullut siihen tulokseen, että en vain yksinkertaisesti näytä hyvältä liikkeen vaatteissa, ja ja ne "pulleat" kohdat vain korostuvat.

On muutenkin rasittavaa, kun ei voi olla n√§in nuorena tyytyv√§inen itseens√§, joka paikka tyrkytt√§√§ tietynlaista ihmiskuvaa, niin itsens√§ hyv√§ksyminen on vaikeaa.‚ėĻÔłŹ

Mutta aurinkoisia elokuun p√§ivi√§ kaikille ūüėČ

Käyttäjä wei kirjoittanut 29.08.2006 klo 11:50

Moikka Annie, ja muut ihanat ihmisetūüôā!

Itse olen viime aikoina kokenut hirve√§n vaikeaksi tavata niit√§ l√§heisimpi√§ yst√§vi√§ni (joita en ole n√§hnyt aikoihin), koska viimeksi, kun he ovat n√§hneet minut olen ollut normaali painoinen, ja siten pelk√§√§n jtk heid√§n ajatuksiaan minusta...ūüėě Haluaisin toki n√§hd√§ heit√§, ja olen jutellut joidenkin kanssa puhelimitse, mutta se n√§keminen... Tied√§n, ettei minulla olisi syyt√§ "pel√§t√§" heit√§, mutta en mahda sille mtn! Murr...

Annie, tuli tuosta mieleeni, kun sanoit, ett√§ olet jo 12v:sta asti taistellut painosi kanssa... Oli surullista kuulla eilen, miten pienet ala-aste-ik√§iset tyt√∂t keskustelivat omista painoistaan, ja naureskelivat joillekin tuntemilleen ihmisille, ja heid√§n painolleen jne. Min√§ en tuon ik√§isen√§ muista ikin√§ edes ajatelleeni omaa tai kenenk√§√§n muunkaan painoa! El√§m√§ oli silloin kyll√§ viel√§ ihan toisenlaista, kun min√§ olin pieni! Silloin sai viel√§ olla lapsi lapsena, leikki√§ p√§iv√§t pitk√§t (koulussa ja koulun j√§lkeen). 6lk:llakin k√§ytin viel√§ mielell√§ni talvella toppahousuja, ja t√§rkeint√§ oli, ett√§ oli vain jotain, mit√§ p√§√§lleen laittaa!! Vasta 8lk:lla aloin ajatella n√§it√§ paino-juttuja, v√§h√§n liikaakin... Mutta sain kuitenkin olla lapsi hyv√§n ajan, ja nauttia siit√§. Muistelen l√§mm√∂ll√§ niit√§ aikoja, kun t√§ll√§isill√§ jokseenkin aika typerill√§kin ulkon√§k√∂-asioilla ei ollut merkityst√§‚ėļÔłŹ!

On kyll√§ inhottavaa, miten nyky√§√§n koko ajan, pienten lasteen silmillekin, tyrkytet√§√§n aivan kohtuuttoman paljon ulkon√§k√∂√∂n ja omaan seksuaalisuuteen liittyvi√§ asioitaūüôĄ!! Viikonloppunakin, kun oltiin elokuvissa siskojen kanssa, minusta oli jokseenkin vastenmielist√§ ja t√∂rke√§√§ esitt√§√§ ennen elokuvaa mainos, jossa esiintyy puolialastomia naisia ja miehi√§, vaikka kyse olikin alusvaatemainoksesta!! Elokuvan ik√§raja oli kuitenkin vain 11v ūüėź! Ei sen ik√§isille tarvitse viel√§ tyrkytt√§√§ kauniita ja seksikk√§it√§ alusvaatteita! Ja ne "t√§ydellisen" n√§k√∂iset miehet ja naiset pikku hepeneiss√§√§n, eiv√§t v√§ltt√§m√§tt√§ ole paras kuva ns. normaalista ihmisest√§ ja normaalista vartalosta!! Ihmek√∂s, jos nyky√§√§n mielenterveys-ongelmat koskettavat yh√§ enenev√§ss√§ m√§√§rin jo pieni√§ lapsiakin,kun yhteiskunta sallii pienten lastenkin silmille tuotavan viesti√§ ja kuvaa siit√§, mink√§lainen on T√ĄLLE MAAILMALLE JA YHTEISKUNNALLE kelvollinen, ja rakastettava ihminen: sinun on oltava sen ja sen n√§k√∂inen, suoritettava niin ja niin monta tutkintoa (JA NOPEASTI!!), hoidettava ja kasvatettava siin√§ ohessa t√§ydellisi√§, mallikelpoisia kansalaisia jne. Ja samaan aikaan kouluja lakkautetaan, opiskelijoiden taloudellista tilannetta ei tueta, lapsiperheiden tukia v√§hennet√§√§n (tai ei ainakaan vahingossakaan nosteta!), terveydehuollosta tingit√§√§n yms....
Hyv√§ siin√§ on sitten odottaa innolla tulevaisuutta, ja aikuisuutta, jo pienen√§ lapsena hirve√§t paineet kasattuna harteilleūüėě...
Surullisen t√∂rke√§√§....‚ėĻÔłŹūüė†

Käyttäjä Mimmi^ kirjoittanut 31.08.2006 klo 11:47

Olin tottunut olemaan pieni ja hoikka tyttö, kunnes viime vuoden lopussa aloitin masennuslääkkeitten syönnin. Painoa tuli yli kymmenen kiloa lisää, joka on paljon kun ottaa huomioon että olen alle 160cm. Painon nousu on hankaloittanut kaikkea, en halua enää käydä ulkona tai nähdä vanhoja tuttuja, pelkään että kaikki kuitenkin huomauttelisivat asiasta. Ennen kun oltiin tottuneita siihen, että minä olin se joukon pienin, joka ei millään lihonnut. Hävettää olla pallero, vaikka tiedän hyvin sen totuuden, että en edelleenkään ole pahasti ylipainoinen. Mutta on vaikea tottua tähän, kun aikaisemmin olin se XS-koon tyttö, jota muut kadehtivat. Lihoaminen oli helposti huomattavissa, kun vaatteet tulivat pesusta, ne eivät enää mahtuneet minulle. Se oli shokki, josta en vieläkään ole päässyt yli.
Terapeutti, psykiatri ja äiti ovat yrittäneet vaikuutella, että eihän tässä muusta ole kyse kuin siitä, että olen kasvamassa aikuiseksi. Tuohon en usko, koska painon nousu alkoi samaan aikaan kun lääkkeiden syönti.

Käyttäjä lasia kirjoittanut 26.09.2006 klo 11:22

Olen painoindeksien ja muiden arvionnin mukaan normaalipainoinen, mutta omistan suuremmatr silmät ja syömishäiriön.
Olen sairastanut noin 5vuotta anoreksian ja bulimian sekoitusta, painoni on vaihdellut 50kilosta65kiloon. Olen 166 senttiä pitkä.
Minulla on tosi huono käsitys itsestäni, käännän usein positiiviset kehtu negatiiviseksi ja joskus voin kyllä ottaa negatiivisetkin hyvinä, jos on hyvä kausi..