Masennus, Ahdistuneisuus ja jännittyneisyys.
Olen siis 16 vuotta täyttänyt tyttö jolla on ollut nyt 5 vuoden sisällä elämä yhtä helvettiä.. Minua on koulukiusattu, syrjitty, minulta on kuollut monta läheistä ihmistä ja sitten teini-ikä… Vuonna 2007 minulta kuoli täti ja masennuin sen takia ihan täysin. Sitten alkoi juominen ja tupakan poltto. pääsin siitä vähäksi aikaa eroon, mutta masennus tuntui pahentuvan koko ajan.. Kun olin ylä asteella niin kävin terveydenhoitajalla(en tosin omasta tahdosta), mutta valehtelin hänelle päin naamaa, että kaikki on hyvin, koska en uskaltanut silloin vielä kertoa, että miten paha minun on olla.. Jouduin toisenkin kerran ja sanoin taas ”kaikki on ihan hyvin!” .. Vaikka niin ei taaskaan tosiaan ollut. Ylä asteella minulla jo oli seuraavanlaisia oireita: jännitin KAIKKEA, viilteleminen, itkin meilkein joka ilta ja oli koko ajan mieli ihan maassa, kädet vapisivat/hikoilivat, huimasi ja kaikki ahdisti yms!
Nyt olen lukiossa ja samat jutut jatkuvat edelleen.. Minua niin ärsyttää, kun en pysty olemaan NORMAALI ihminen.. tunnun, että eroan muiden joukosta ja koska minua masentaa niin olen todella hiljainen ja pelkään ja jännitän kouluun menemistä, joten usein olen jäänyt vain kotiin nukkumaan, koska pelottaa mennä kouluun ja ajattelen, että mitäpä minä siellä, koska panikoisin vain kaiken aikaa.. Minulle on monesti tullut kaikkialla sellainen tunne, että kuulen ja tunnen ns. oman sydämen tykytykseni ja pulssi kiihtyy.. Ja muitakin ahdistuneisuuden tunteita on.. Ja pelkään/ jännitän elämän perus asioitakin..
Välillä minulla on sellainen ilta, että en välitä mistään ja otan terävän esineen käteeni ja viiltelen sillä.. satutan itseäni aika usein, mutta tuntuu, että en pääse siitä myöskään enään eroon..
TÄmä kaikki ahdistuneisuus, jännitys ja masennus tuntuu menevän ylikierroksilla ja nyt vihdoin päätin, että menen käymään koululla ja menen suoraan terkkarille puhumaan asiasta..Jos uskallan ☹️ Olen niin monesti lykännyt tätä asiaa, koska minua pelottaa ja jännittää mennä sinne.. Mikä tähän kaikkeen voisi auttaa!! koska en jaksa enää tälläistä masentavaa ja pelokasta elämää! Ja saako terveydenhoitajalta reseptiä/tai muuta masennus lääkkeisiin tai muihin lääkkeisiin? vai olisiko helpointa mennä suoraan lääkärin juttusille? :/ HALUAISIN VIHDOIN JA VIIMEIN JOLLAIN TAVOIN SAADA NORMAALIN ELÄMÄN ;<<
``nyt vihdoin päätin, että menen käymään koululla ja menen suoraan terkkarille puhumaan asiasta..Jos uskallan ``
Päätöksesi on hyvä ja toivon sydämestäni että sen pidät. Avun saamisen ehtona on yleensä vain se että sitä osaa pyytää, ja tuon päätöksesi toteuttamalla saat asiasi rullaamaan. Asiallinen terkkari osaa varmasti pohtia kanssasi jatkotoimenpiteitä (lääkäriä tms.), ja olen aivan varma ettet ole ensimmäinen joka on vastaavanlaisessa tilanteessa hänen puoleensa kääntynyt. Kerro kuulumisia.
Jones53 // Yritän pitää lupaukseni, että menisin sinne terveydenhoitajalle, mutta saatan jänistää siinä oikeassa tilanteessa, kun pitäisi mennä.. :/ Onneksi minulta löytyy sentään edes yksi ystävä, joka sanoi, että hän voi tulla minut saattelemaan sinne terkkarille! : p Kirjoittelen tänne sitten, kun olen päässyt käymään siellä terkkarilla! ( :
Hyvä juttu että sulla on tuo ystävä, joka varmaan lisäksi tietää tilanteestasi. Sovi ystäväsi kanssa että hän saattaa/raahaa sinut vaikka pikku pakolla sinne terkkarille... 😉
Tulipa käytyä yhden äitin tutun tai siis jonkun hoitajan luona juttelemassa ja ois torstaille sitten ihan lääkärille aika varattuna ihan siihen tarkoitukseen, että katotaan millanen lääkitys tulee :/ Mutta se hoitaja sano, että alustavasti ahdistukseen aika voimakas lääkitys, että pystyn koulussa ees olemaan ja muualla. ja sitten mielialalääkkeet myös.. Onhan se ehkä ärsyttävää, kun joutuu syömään tollei lääkkeitä ja muita, mutta koitan hokee itelleni, että se on kuitenki mun omaks parhaaks(: Että jospa mä tästä vielä joku päivä pystyisin olemaan se iloinen ja ihana itseni! :--) ... Ainakin toivon niin :/
No joo, lääkityksestä on monia mielipiteitä, mutta minun mielestä lääkäri osaa ammattitaidollaan ratkaista sen tarpeen joten on mainiota että sulla on se lääkäriaika. Muutama vuosi sitten oman tyttäreni (taisi muuten olla just 16 v. silloin) koulunkäyntiin ensisijaisesti liittyvä ahdistus kipusi niin kovaksi, että kävimme nuorten tukikeskuksessa lääkärin pakeilla ja tyttö sai lääkityksen. Tämän avulla ahdistukset ajallaan lieventyivät ja poistuivat ja lääkityksenkin pystyi sittemmin lopettamaan. Tosin tyttäreni sai käydä tuolla tukikeskuksella nuorisopsykologin juttusilla, mikä oli myös hyvä asia. Kirjoittele kuulumisia.