Moikka.
Olen 25-vuotias nainen ja tähän ikääni mennessä kokenut ja nähnyt kaikkea kamalaa.
Olen ihan hukassa enkä tiedä mitä tehdä,kuinka jaksaa eteenpäin.
En edes tiedä miten aloittaa kertominen,kun asioita on niin paljon.
Aluksi näin pähkinänkuoressa,minulta on poistunut MONIA ystäviä ja tuttuja oman käden kautta plus onnettomuudet.Olen myös nähnyt kun kaverini kuolee silmieni edessä kun auto ajaa moottoritiellä tämän päältä.
Tää vuosi on ollut raskain,neljä ihmistä mennyt pois ja juuri viime viikolla sain kuulla että entinen kaverini oli raa´asti tappanut vaimonsa. ☹️ Se oli jollain tavalla piste iin päälle,ei olisi tästä ihmisestä uskonut koskaan. ☹️
Olen ollut hoidossa omasta tahdostani kaksi kertaa.Minulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja paniikeista kärsin myös.Tuntuu että olen myös tunnevammainen jollain tapaa.
Voin sanoa olevani alkoholisti.Pakenen asioita.En juo kuin viikonloppuisin mutta rankalla kädellä ja vielä lääkkeiden kanssa joita minulle on määrätty.(Tosin otan aina silloin ainoastaan aamulääkkeen)
Taas kerran päätin että lopetan juomisen,toivon todella että onnistun.
Minulla on paljon ystäviä ja suuri tukiverkosto,mutta mietin siltikin aina että ovatko he edes oikeita ystäviä..Kyseenalaistan paljon asioita enkä osaa luottaa täysiä vaikka niin annan ymmärtää.
Pelkään aina että joku kuolee ja murehdin jo ennen surutapahtumia.Itken maailman pahuutta ja olen ”terapeutti” jokaiselle ystävälleni ja kaverilleni joilla on ongelmia,se johtuu siitä että haluan auttaa,mutta myös ehkä siitä että pakenen muiden ongelmien taakse omiani?!
Olen halunnut tappaa itseni monesti mutta en ole koskaan pystynyt.
Nyt on taas elämänhalu hukassa ja en tiedä miten jaksaa eteenpäin.
Kun olin pieni niin koin perheväkivaltaa.
Elän avoliitossa ja minulla on koira&kissa.Rakastan heitä ylikaiken ja myös sukulaiset on minulle läheisiä,erityisesti sisko ja äidille pystyn puhumaan ihan melkein mistä tahansa.
Haluan vaan pois tästä ”SUMUSTA” ja huudan APUA!! Kaikki tuntuu mahdottomalta.
Heippa
Jätäppä se viina kokonaan pois elämästäsi ja varsinkin lääkkeiden kanssa.
Kannattaa käydä ammattiauttajan luona niin kauan kuin tarvitset apua.
Ja hyvä kun sinulla on ystäviä / vanhempiesi kanssa voitte puhua asioista
niin kyllä elämä pitäisi sujua mukavasti.
Kaunista syksyä sinulle
Se ei ole kuule yhtään niin yksinkertaista mitä luulet.Yritän kyllä.PALJON!
Ajattelin että täältä saan tukea ja kohtalontovereiden neuvoja yms.
En äitiä tahdo kuitenkaan IHAN KAIKELLA huolestuttaa,varmaan sen jokainen ymmärtää..
Ja sairaalahoitoa en kuulemma tarvitse,yritän ensisijaisesti saada apua tämän kautta.
Onko täälä ketään keillä on samanmoisia kokemuksia?
Moi!
Tiedän osittain miltä susta tuntuu. Musta tuntuu myös että kaikki lähimmäiseni/tuttavani olisivat jättämässä minut tai olisi jo jättänyt. Mulla kuoli pikkusisko, tai oikeastaan se syntyi kuolleena. siitäkin on jo monta vuotta, varmaan 4, mutta yhä kaipaan häntä. Hyvä ystäväni yritti itsemurhaa ja tunnen olevani vähän vastuussa siitä kun ystäväni laittoi viestin juuri ennen yritystään enkä mä tajunnu, vaikka mun olis pitänyt tajuta se, olinhan (ja olen edelleen) hänen hyvä ystävä. Ystävä oli teholla muistaakseni kolme päivää ja selvisi. Onneksi. Äiti oli rajussa liikenneonnettomuudessa - kännissä. Äiti siis ajoi kännissä ja auto meni ihan romuks, ihme ettei äitille käynyt kamalan pahasti. Äitillä myös alkoholi ongelma. Sitten on omat koulukiusattuna olemiset ja masennus, paniikkihäiriö, itsemurha ajatukset yms..
Mutta sen tiedän läheisen kokemuksella, että viina tai muu alkoholi ei auta, se vain pahentaa. sitä luulee että se auttaa pahaan oloon, mut oikeasti alkoholin viikonloppu käyttökin masentaa vaan entisestään (siit on oikee jotain tutkimuksii mut en puhu tutkimuksista vaan omasta kokemuksesta). Äitillä alkoholi vei parisuhteen, pilasi äidin ja tyttärien välisen suhteen, ehkä oli osasyyllinen vauvan kuolemaan/keskenmenoon, ajokortti meni hyllylle, aikuisopinnot keskeytyi ja niin edelleen. Kannustan sua lopettamaan alkoholin. Se on tie parempaan elämään. Toivo että sä ymmärrät sen ennen kun se alkoholi on syyllinen johonkin onnettomuuteen esimerkiks.. Mä itse juon harvoin. Joskus käyn baareissa mut se tapahtuu yleensä vaan kesäaikaan ehkä kerran kuussa ja talvisin vaan työporukan pikkujouluissa.. Mut silloinkin jätän lääkkeet ottamatta, tosin se lääkkeiden ottamatta jättäminen ei oo hyväksi itselle.
Mä oon ollu myös osastolla, itse asiassa pääsin noin kaks viikkoo sit pois sieltä. E vaan enää jaksanut olla siellä.
Nyt mun tietokoneen näppäimistö hajoaa, se yrittää jättää kirjaimia välistä pois, en tie painoks kissa jotain et näppäimistö sekosi, et sori kirjoitus virheet..
Huomenna mulla on aika psykologille. alkaa se kelan tukema hoitojakso.. toivottavasti saisin apua siitä.. Nyt en muista kirjoituksestasi et käytkö sä jollain terapeutilla? Onko ollu apua? Ja jos et käy, ootko harkinnu tai onko joku suositellu?
Voimia sinulle, mä lopettelen kun näppäimistö ottaa aivoon ku ei toimi knnolla.