Maailma on pelottava sekamelska
Tänään kävin eräällä keskustelupalstalla, jossa joku oli tehnyt keskustelun ”kamalasta videosta”. Tiesin jo valmiiksi, että video olisi liian raskas minulle, joten päätin vain avata keskustelun ja lukea kommenteista vihjeitä siitä, mitä videossa tulisi tapahtumaan.
Avasin siis keskustelun, ja arvatenkin tarjolla oli linkki jonka saattoi avata halutessaan nähdä videon. En avannut sitä, en halunnut katsoa sitä. Olin kuitenkin niin utelias, että halusin tietää, mitä videossa tapahtuu. Ajattelin, että joku kertoisi pian, sillä alueelle oli tullut muitakin kommentteja (”kertokaa mitä siinä tapahtuu, en halua nähdä mutta haluan kuulla!” yms.) ja aloin selata kommentteja alaspäin.
Ja eräässä kommentissa joku kertoikin parilla lauseella, mitä videossa tapahtuu. Olin osannut odottaakin jotain niin kauheaa – ja olin osannut odottaa, että minulle tulisi raskas olo kun tietäisin, mitä videossa tapahtuu. Näin kävi.
Kommentoija nimittäin kertoi, että videossa tapahtui todella väkivaltaisia tekoja. En halua kertoa siitä tarkemmin, ja uskon että ymmärrätte, että kyseessä oli järkyttävää tietoa.
Mitä ajatuksia minulle sitten heräsi? Ensinnäkin mietin, miten raaka paikka netti on – täällä on hirveästi järkyttäviä asioita, järkyttäviä keskustelijoita – todella järkyttävää materiaalia. Eihän sitä toki tarvitse etsimällä etsiä, mutta joskus ne vain sattuvat silmään yllättävilläkin sivustoilla, jotka oli kuvitellut turvallisiksi, mutta mitä ne eivät olleet…
Ajattelin, miten raakoja jotkut ihmiset ovat. Miten hirveästi tapahtuu kaikkea pahaa. Ajattelin, että entä jos minuun tai läheiseeni kohdistettaisiin kyseenomaisen videon näyttämää väkivaltaa? Entä jos näkisin, miten läheistäni kohdeltaisiin niin väärin?
Ajattelin, miten on mahdollista, että ihminen on sellainen kuin on? Miksi ihmisestä on tehty niin herkkä – niin herkkä, että omat kokemukset voivat saada mielen niin sekaisin, että ihminen alkaa tehdä väkivaltaa? Varsinkin niin pahaa väkivaltaa? Ja miten joku voi kuvata tekemänsä väkivallan kameralle?
Mietin, miten avuttomalta sitä tuntee itsensä, kun ei voi auttaa ihmisiä. En voi pelastaa maailmaa. On kamalaa olla niin avuton.
Ihmiset ovat niin avuttomia… Rupesin miettimään, miten jotkut voivat pahoin kotona, mutteivät pysty muuttamaan pois, sillä rahaa ei ole, tukea ei ole, työtä ei saa…. Kukaan ei voi valita perhettäänkään.
Tunnen myötätuntoa sekä itseäni että hyvin monia muitakin ihmisiä kohtaan. Olen kai liian tasa-arvoinen – jos olisin kovempi, elämäni olisi helpompaa…
Mietin, miten pelottava maailma onkaan – on niin paljon ihmisiä, jotka kohtelevat toisia väärin. On niin paljon vääryyttä.
Maailma on pelottava sekamelska….