Lukio-opiskelun turhautuma?
Olen nyt ollut lukiossa yhden vuoden ja toinen on menossa. Opiskelen sen 4 vuoteen, koska sähläsin sen alun. En peruskoulusta lähtyäni ole osannut sanoa yuhtään mitään mitä haluaisin opiskella.
Lukion kurssit ovat menneen joten kuten, mutta en oikeasti osaa mitään lukion asioita. En edes tiedä, mitä haluan kijroittaa ja miten tärkeää olisi kirjoittaa mitäkin. Minullle ei ikinä ole pidetty opo-tuokioita, koska tulin lukioon myöhemmin kuin muut. Minä tarvitsisin siihen apua. Olen vain kierinyt omassa pahassa olossa ja tuijottanut seinää. On vaikea edes yrittää tehdä mitään, kun minulla ei ole lukiossa hyvää ystävää tukena ja auttamassa. Minulla on niin paha olla, etten pysty edes keskittymään pikkuruiseen puuhaan, mikä voisi olla kivaa. Eli olen ollut onneton. Hyvä kun osaan hymyillä enää. Minä minun pitäisi tehdä, että osaisin nauttia asioista taas? Minusta tuntuu, että tuhlaan vain aikaa. Pelkään, että jään työttömäksi ihmiseksi, jolla ei ole yhtään ystävää joka on vain päivästä toiseen itsekseen miettien milloin olisi hyvä hetki kuolla.
Mulla vähän sama. Sressaan kursseja ja en tiedä mitä kursseja pitäisi ottaa jnejne. Lisäksi mulla ei ole koulussa juurikaan hyviä kavereita ja oon vähän yksin. Muutenkin turhauttaa koko koulunkäynti ja haluisin vaa yo-lakin päähän ja sanoa auf wiedershenit koko rakennukselle.
Sori en oikee osannun paremmin auttaa..
Lindsay: vertaisten ihmisten löytäminen helpottaa itseäni ainakin yhtä paljon kuin neuvojen antaminen. Itselläni on hyvinkin sama fiilis,että haluan vain yo-lakin päähän ja jättää lukion taakseni. Haluan siirtyä eteen päin.
Lukuloman alettua oli suorastaan eräänlainen helpotus kun pääsin luokkalaisistani eroon. En ole tuntenut ryhmäämme koulussa niin tärkeäksi mitä jotkut muut. Yhteenkuuluvaisuus on vain puuttunut ja olen kokenut olevani hyvin ulkopuolinen. Huono itsetuntoni ei ole helpottanut yo-kirjoituksista selviytymistä .Saapa nähdä mitä kevät tuo tullessaan. Mahdollinen tuleva anoppini lohdutti ja sanoi,että useinhan niin käy että lukiotodistus ei vastaa yksi yhteen yo todistuksen kanssa. Tarvittaessa niitä yo-arvosanoja voi korottaa jos välttämättä haluaa. Lisäksi on mahdollisuus kirjoittaa lisää aineita halutessa. Silti harmittaa alisuoriutumiseni tärkeissä aineissa. Silti oloni on huomattavasti helpottanut kun jotkut henkilöt ympäristössäni ovat osoittaneet eräänlaista myötätuntoa itseäni kohtaan. se on lisäksi lievittänyt hetkeksi älytöntä perfektionismiani. Paljon on vielä tehtävää,mutta silti olen ymmärtänyt, että paljon olen jo tehnyt.