Sinun kannattaisi mennä oposi juttusille, eiköhän hän auta sinut alkuun opiskelusi kanssa kun kerron että sinulla on ongelmia🙂👍

Lukio on hankalaa, itsekkään en meinaa jaksaa, ja menin myös lukioon myöhemmin kuin muut koska en päässyt ammattikouluun, joten alussa olin ihan eksyksissä. Nopesti kaikki kuitenkin selvisi kyselemällä, muista että tyhmiä kysymyksiä ei ole 🙂

Mä ole kauppiksessa ekaa vuotta ja se on tuskaa. Siis vaikka koulussa on sillai helppoo et jakson viimesellä viikolla on kokeet eikä sieltä tule läksyjä, mut silti se ahdistaa. Mun luokalla on vaan poikia, olen ainut tyttö. Seurustelen yhden meijän luokkalaisen kans. Se on tosi mukava ja sen avulla jaksankin jotenkin aamulla nousta ja lähtee bussiin.

Puhu vaikka omalle opettajalle (ryhmän ohjaaja?) jos hirveästi ahdistaa. Itse oon ainakin puhunu tosi paljon, koska sen avulla saan helpotettua omaa olooni koulussa. 🙂

Tsemppii. 🙂

Mä oon lukios ekaa vuotta ja ihan pulassa. Alku meni hyvin, mut sit mul tuli ongelmii fyysisen sairauden kaa ja huonon kielipääni kaa. En päässy ees ekasta enkusta läpi. Ja maikka oli vaan et miks sä et opiskele. Onks sul joku ongelma, kun sä et osaa. No joo on ongelma, asiat ei jää päähän. Onks kellään muulla sitä ongelmaa ja onks löytyny vastausta?

Koralli,

mä olen myös lukiossa ja mullakin on ongelmia enkun kanssa. Mulle tuli jo ala-asteella hyvin selväksi se, että minä en sitä kieltä opi edes opettelemalla. Oon mä aina kuitenkin jotain yrittänyt saada päähän, mutta ei siitä oikein mitään tule. Joskus opin vähän jotain, mutta sitten jo unohdan edellisen asian. En mä osaa vielä kunnolla edes esim. aikamuotoja tai epäsäännöllisiä verbejä.
Mä olen käynyt jo lähes kaikki lukion pakolliset enkun kurssit. En mä ole juuri mitään tajunnut. Ehkä muutama uusi sana on tarttunut mieleen ja vähän kielioppia. Mä olen kaikista kokeista rimaa hipoen päässyt läpi.
Ainut neuvo, jonka mä voin antaa sulle koralli on se, että yritä parhaasi. Sen on riitettävä sulle ja myös opelle. Jos sulla ei enkku suju parhaalla mahdollisella tavalla, niin varmaan sitten jonkin muu aine sujuu paremmin. Kannattaa miettiä omia vahvuuksia ja keskittyä niihin. Mä ainakaan en jaksa yhtään stressata mistään enkusta. Ei kaikkea voi osata.
Tsemppiä! 🙂👍

Mä olen siis lukion toisella luokalla. Eka vuosi oli mulle todella vaikea. Masennus painoi päälle ja sen myötä mikään ei tuntunut onnistuvan. Tunneilla mä olin omissa ajatuksissani. Kotona saatoin tunnin istua matikan kirjan ääressä ja mietin, että pitäisiköhän se avata. Jotenkin ihmeen kautta sain kuitenkin ihan siedettäviä numeroita.
Ekalla mä myös jännitin aivan valtavasti koulua. Pahimmassa vaiheessa oksentelin aamulla kotona, kun oli niin kamala olo ennen kouluun lähtemistä. ☹️ Mä mietin koko ajan koulun jättämistä kesken, mutta päätin sinnitellä. Silloin oli myös iltalukio yksi vaihtoehto.
Mun lääkitys on saatu kohdalleen ja sen myötä olo on helpottunut. Jännittäminen on nykyisin ihan siedettävää ja pahin masennus on väistynyt. Mä jaksan paljon enemmän keskittyä opiskeluun. Kyllä mä edelleen inhoan koulua ja se tuntuu tosi vastenmieliselle. Mä olen kuitenkin päättänyt saada yo-lakin päähäni ja yritän tsempata itseäni.
Mulla ei ole kavereita, joten yksinäisyys vaikuttaa varmaan aika paljon mun mielialaan koulussa. Tänään oli paha olo, joten tein runon ja yritin purkaa omat tunteeni siihen.
Mulla ei ole tulevaisuudelle mitään suunnitelmia, mutta mä haluan pärjätä silti kohtalaisesti. Mä kirjoitan ne aineet, jotka tuntuu mulle helpoimmilta.

Mä yritän mun viestillä sanoa, että masentuneena koulussa käyminen voi tuntua tosi raskaalle. Jos on vain vähänkin mahdollista, kannattaa yrittää sinnitellä. Ajan kanssa asiat muuttuvat varmasti parempaan suuntaan. 🙂 Kunhan vaan jaksaa yrittää tarpeeksi paljon. Kun on mieli vähän valoisampi, myös koulu alkaa tuntua mukavammalta.
Mä olen joskus opon kanssa keskustellut mun masennuksesta ja se oli tosi ymmärtäväinen. Myös joskus koulupäivien aikaan oon käynyt terkkarille juttelemassa, kun on tuntunut, että en kestä enää.

Tsemppiä kaikille! 🙂 🙂👍
Jopa minä olen selvinnyt näin pitkälle, joten kyllä kaikkien muidenkin on mahdollista selvitä, jos vain jaksaa yrittää. 🙂

Azuli kiitos, toi biesti piristi ja loi toivoa.

Mäkin totesin jo ala-asteella etten sitä englantia opi. Mutta sul on Azul hyvä, et oot päässy kursseist läpi, siihen mäkin pyrin. Oon käynnyt jo kaksi puolikasta tuki kurssia. Ja lisää on tulossa, en tiedä onko niistä mitään hyötyä, mutta ainakin opettajat näkee, että yritän. Pitäisi varmaan keskittyä matikkaan, kun se on aina sujunut suht hyvin,mutta tässä jaksossa en ole kirjaa jaksanut avatakkaan.

Mulla on se hyvä, että tykkään käydä koulussa, ainakin alku oli tosi valoisa, kun kukaan ei murehtinut koulusta ja sai uusia ystäviä ja vanhoja näki kesän jälkeen. Sitten ihmiset alkoivat murehtia koulusta ja se tarttui muhunkin. Mutta nyt päätin, että alan tsempata, eikä sille sitten mitään voi, jos ei tuu hyviä numeroita. Pitää etsiä sitten ammatti jossa ei tarvitse kieliä. Olen aina tykännyt käytännön työstä, joten sitten kun lukio on ohi suuntaan johonkin sellaiseen.

Koralli, ihanaa jos mä onnistuin vähän sua piristämään. 🙂 Kerrankin mä saan edes ihan vähän jotain hyvää aikaan. Jippii!

Huoh.. mulla alkaa kohta koeviikko. Nyt muutama päivän mieliala on ollut vähän normaalia matalampi ja sen myötä on motivaatio kadonnut. Miten ihmeessä mä saan itseni kirjan ääreen? Kokeet tuntuu niin mitättömiltä, kun itselläni ei ole kaikki kunnossa. Tänään on ollut koko päivän tarkoitus tehdä jotain koulujuttuja, mutta en ole saanut mitään aikaan. Mä koen syyllisyyttä siitä.
Toivottavasti kohta tämä kausi menee ohi.

Enkun koetta mä en jaksa edes miettiä. Mä olen aika varma, että en siitä pääse läpi. Kaipa on turha edes lukea siihen kokeeseen. En kuitenkaan osaa. ☹️

Meiläkin on just koeviikko. Päätin jättää englannin suoraan uusintaan ja keskittyy muihin, mut sit se enkun koe ois olluki helppo, jos vähän ois sanoi osannu, ni ois varmaan päässy läpi. Mul oli yhen lajin kisat viikonloppuna se onneks piristi, toivottavasti jaksaisin nyt ees kahteen vikaan kokeeseen tsempata.

Terveystiedonkoe on ainut joka tuntuu menneen ees jotenkin hyvin. Oli kaikkee mist jo ties, masenuksest ja tommosest. Jotain hyötyy tästäkin. Ja sit oli ihanan rentouttavaa lukee siihen kokeeseen, kun hypin tylsien yli, ni ei tuntunu yhtään kokeisiin luvulta. Välil sammutin valot,makoilin sängyl ja tuijottelin vaan kattoon ja ulos. Kannattaa kokeilla. mua se autto.

Koita Azul jaksaa,sit on parempi olo kokeen jälkeen ku saa hyvii numeroit.ja jos koittaa ottaa asenteel et lukeminen ei oo rankkaa, vaan tekee siit jotenkin mielenkiintosta. Mä maalasin ruotsin sanoja, kun koitin opetella niit. Välil ajatukset kyl karkas ja aloin maalailee jotain muuta. Mut koittaa kuitenkin yhdistää työn ja huvin. Tai muuttaa työn huviks 😉

Itselläni lukioajasta on jo 3 vuotta, mutta muistan elävästi sen tunteen kun aloitin lukion. Kun murehdit tuota ettet tiedä mitä kirjoitat ja mitä haluat lukea. Minun neuvoni: Lue niin hyvin kuin jaksat pakolliset opinnot ja valitse kursseja sen mukaan mikä sinua kiinnostaa. Ihanteellisintahan olisi jos alusta asti tietäisi mitä lukiossa haluaa tehdä, mutta suoraan sanottuna, minä mietin vielä kolmosvuoden alussakin mitä haluan kirjoittaa ja mihin haluan opiskelemaan. Enkä silti keksinyt, vaan minun täytyi "pitää välivuosi": menin opiskelemaan minua kiinnostavaa aihetta eräänlaiseen kansanopistoon yliopiston valmennuskurssille.

Sinulla on paljon aikaa. Älä turhaan stressaa sitä jos et nyt jo tiedä mitä lukio-opiskeluiltasi haluat. Tutkiskele, mieti, voit kysellä ihmisiltä millaista mikin työ on. Oman alan löytämisessä voi kestää vuosia, mutta kyllä se sieltä vielä löytyy.

🙂 Tsemppiä valinnoille.

Hei!

Mitä haluaisit opiskella lukion jälkeen? miksi halusit lukioon? Oma kokemukseni on se, että ystäväni äiti sai minut houkuteltua lukioon ja sitten sinne menin kun en ollut muutenkaan tietoinen siitä, mitä haluaisin opiskella enkä siitä, mikä minua kiinnostaa. Enkä usko muutenkaan olleeni valmis tuolloin menemään ammattikouluun kun lukio sopi muutenkin paremmin kun oli kavereitakin siellä. Sittemmin olen huomannut että lukio oli oikeastaan aivan turha omalla kohdallani. En halua enkä ole koskaan ajatellutkaan meneväni yliopistoon ja nyttemmin opiskelen ammattikorkeakoulussa viimoista vuotta, opparia vaille olen valmis. Kuitenkin huomaan ettei tämäkään ole se minun juttuni. Voi olla että tämän jälkeen kouluttaudun uuteen ammattiin kenties oppisopimuksella. Tosin sitä ennen haluan myös perheen ja lapsia ja kotiäitinä olen muutaman vuoden jos vain pääsen opiskelemaan. En siis nyttemmin näe mitään syytä miksi olin lukiossa, muuta kuin kaverit. Lukion selvitin todella helposti ja opin helposti jos vain tunneilla seuraan, eli itse kokeisiin en koskaan juurikaan lue. Kirjoituksiin luin puolisen tuntia saksaa (pitkänä kirjoitin) ja sain siitäkin B:n. Muut olivat tasoa MMCC. Eli ei kovin huonosti edes. Mutten siltikään koe että siitä mitään hyötyä oli.

Mieti siis onko lukio sinulle edes välttämätön, entä jos menisit ammattikouluun? Kenen vuoksi olet lukiossa, omasta halustasi vai toisten miellyttämisen vuoksi? Ketä palvelet sillä että käyt lukion? Voimia sinulle ja mieti mitä elämältäsi haluat. Voisiko oppisopimus esim olla hyväkin vaihtoehto sinulle? Nykypäivänä ei tarvita lukiota kuten joskus muinoin, jotta etenisi korkeallekin jos sitä toivot. Iloisuutta elämääsi!🙂🌻🙂👍

Ilosilmä iloisena 🙂

Hei!

oon lukenu täällä vaan näitä keskusteluja, ja nyt vasta itekin aloin kirjoittamaan. Oon ite lukion kolmannella nyt. Ja pakko myöntää et pelottaa ... ahdistaa ku kaikki hokee kevään ylioppilasjuhlista. Mitkä juhlat? mä toivon hartaasti että juhlat tulee, mutta paineet kasaantuu vaan päälle, ku kaikki oottaa liian suuria saavutuksia multa.
Niinku monet tääl on jutellu siitä ,että ei oo menestyny enkussa. Mä liityn teihin. Oon istunu nyt onneks pakolliset kurssit englannista. Mun energia kulu siihen et pelkäsin koska mun pitää sanoo jotain siel tunnilla. Se oli iha hirveetä!

Mut toisaalta, niinku joku sanoikin et jos ei enkussa pärjää, on toisessa aineessa parempi. 🙂 Mä lohdutan itteeni aina tolla. Mutta, vaikka kurssit oon vetäny rimaa hipoen , muutaman nelosenkin saaneena , ni mä oon silti menossa kirjottamaan englantia , ja kaiken lisäksi A-kielenä. Miten te muut meiaatte tehdä kirjottamisen kanssa?

Lisäks et pitäs jaksaa keskittyy kouluun, kirjoihin ja oppimiseen..mä oon ollu hirveen masentunu. Mun syksy oli kamala, ja se et tuntuu et jää yksin kaiken keskelle tuntuu viel enemmän vievän voimii ja kiinnostatusta ei oo enää mitään kohtaan. Sit kaikki vaa valittaa etten yritä tarpeeks. -Ai en? jos en yrittäs , ni en todellakaa ees raahautuis sinne koulun penkille. Koulu on ainut paikka ja keksintö mikä pitää mut kasassa..en mä muute jaksais. Nyt hieman epäilyttää ku se päättyy, et miten mun käy. pitäs saada ittensä johki muottiin ja kuriin et jaksais lukea vaan. kuinka te muut jaksatte opiskella ja nauttii viel lisäks muusta elämästä? sen taidon mäki voisin opiskella.

Onnea opintoihin !!

Huoh... Mä en voi sanoin kuvailla mun pettymystä. Mulla oli vähän aikaa sitten koeviikko ja sain tänään pari koetta takaisin. Meni todella huonosti. 😭 Mä vielä näin niin paljon vaivaa opiskeluun. Sitten en osannutkaan yhtään mitään. Kaiken lisäksi luulin olevani hyvä niissä aineissa. En halua saada loppuja kokeita takaisin. Ei nekään kuitenkaan onnistuneet.
Tässä on vielä kaiken maailman penkkareita ja vanhojen tansseja. Mulla on paska fiilis. Mä tunnen olevani todella huono ja tarpeeton. En tiedä, mitä tekisin itseni kanssa. Miksi aina mulle käy näin?

Mua huolestuttaa kirjoitukset. En mä kuitenkaan mitään osaa! En mä edes kurssikokeissa pärjää tarpeeksi hyvin. Mä kirjoitan ainakin äikän, pitkän matikan, ruotsin ja maantieteen. Ehkä jotain muutakin... En tiedä.
Mulla on vielä reilu vuosi aikaa ekaan yo-kokeeseen, mutta mä stressaan jo nyt. En ole yhtään varma saanko valkolakkia päähäni.

Moi!!
Azul...

Mä uskon et lukios kaikil tulee joskus just toi sama tunne. Mä oon itekin kahlannu läpi vaa jotku kurssit, itku kurkussa ja ajatellen, et ei täst kuitenkaa mitää tuu. Mut tässä sitä ollaan. No ei ihan loisto todistuksen kaa, mut ollaanpa kuitenkin. Mä juhlin just ite penkkarini ja nyt ois se pahin loma , mitä kukaa tuskin oikeesti oottaa; lukuloma. Huoh*

Enkä mä usko et oot huono, jos sä kirjotat pitkän matskunki! Mä ainaki nostan hattua sulle!! 🙂 musta ei ollu pitkäään matikkaan. Mut löysin psykologian ja uskonnon omiksi aineiksi. Välillä tosin niidenki kans kiristelin hampaitani, mut hyvin ne kai on menny silti.

Tosin hissa on yks jota kans ite luin ku hullu, ja luulin jopa osaavani hyvin ja menin luottavasin mielin kokeeseen. Sit paperille pamahtaa sellasii kysymyksii et tulee sellane fiilis et tekis mieli lähtee luokast vaa menee ja jättää tyhjä paperi.

Muistan iteki kuinka stressasin vuos sit, et mitä kirjotan ja mitä haluun. et saanks koskaa tätä tutkintoo ees suoritettuu? Mut kyl se siit hiljalleen aukee. Voin luvata et ens vuonna ei oo enää tätä ongelmaa vaa ongelma mitä seuraavaks pänttäämään. Tää kaikki kuuluu lukioon..ja tähän , tän hetkiseen elämään. Tai niin mä oon vaa todennu, pitäs vaa koittaa jaksaa.

Mut kuitenki pitäs muistaa iteki se et tekee kans sellasii asioita joist tykkää 🙂👍 Harrastaa ja näkee kavereit. 🙂 Ehdiks /ehditteks te muute harrastaa jotaki lukion ohella. Must välil tuntuu et joillaki o aikaa hirveesti siihen... mä oon ite taas joutunu luopuu joistai asioista et pärjään ees jotenki koulus .. :/

Voimia Azul ! Pidän sulle peukkuja koulumenestykseen!! 😉

Mulla on myös ollut eräälainen turhautuma tässä ylioppilaskirjoituksien alla. OLen lukulomalla,mutta minua ahdistaa niin käsittämättömän paljon nämä kaikki kouluasiat etten vain jaksa! Olen lisäksi täydellisesti alisuoriutunut kaikista ylioppilaskirjoituksissani,joissa olen nyt ollut, ettei ole intoa mennä seuraaviinkaan. Vaikka olen mielestäni lukenut,se ei riitä. Kurssiarvosanat ei kerro lainkaan totuutta ainakaan omalla kohdallani tulevista yli-oppilaskokeista. En jaksa,en jaksa ja en jaksa tässä liian kiireisessä ja tehokkaassa maailmassa. Olen ihmetellyt kuinka jotkut voi pysyä lukiossa niin selväjärkisinä. Voisitteko opettaa sen minullekin?

Ymmärrän sua. Kaiken lisäks tuntuu et tulee kauheet paineet siitä, et millasii arvosanoja on tulossa. Se ei nähtävästi riitä et sais ees sen lakin, vaan arvosanat täytyy olla niin mahtavia, et niitä kehtaa eteenpäinkin kehua. Kysynpä vaan opiskelenko sukuani vai omaa elämääni varten?

Ja niinkuin sanoit, mustki tuntuu mahottomalt et onks mahdollista pysyy selväjärkisenä lukion aikana. Mä en ainaaa oo pysyny. Ongelmat vaan kasaantuu ja ahdistus kasvaa. -mikään ei riitä ! ! ! ☹️

Oletteko saaneet luettua nyt lukulomalla paljon? mä en, olen sairaana ja ravannut lääkärissä. ..ja tästä ei masentuneisuus voi enään paremmin syvemmälle iskeä. Prin viikon pääst pitäs kirjottaa 5 ainetta , et ei varmaan kuulosta hyvältä . Onks teil kui mont rautaa tules samaan aikaan ?

Onnea kaikest huolimatta... koht tää koulu on ohi ! ! !....sen voimin.

Mullakin on tosiaan 5 ainetta(äikkä,pitkä matikka,fysiikka,ranska ja pitkä enkku).Se ei helpota oloani lainkaan. Äikässä tekstitaidon kokeessa olen alisuoriutunut(vaihteeksi:S).Ranskassa olen ollut koulumme parhaimmasta päästä kun katsotaan kouluarvosanoihin. Kirjoitin sen sitten koulumme ainoana opiskelijana ranskan ylioppilaskirjoituksissa. Loin tästä asiasta niin suuret paineet,että kuuntelu meni päin jotain. Alisuoriuduin ja nyt on jotenkin tosi vaikea kohdata opettajaani. Tuntuu sinäänsä niin epäreilulta kun kaikki muut tuntuvat tekevän parhaimpia tekstitaidon vastauksia ja muita upeita suorituksia. Minä vaan menen melkein rimaa hipoen. Olen yrittänyt opetella olla iloinen muiden suorituksista.viime syksynä siihen pystyinkin kun kirjoitin terveystiedon alisuoriutuen. Monet kirjoittivat tosi hyviä arvosanoja. Aluksi mua otti NIIIN paljon epäonnitumiseni päähän,mutta sitten olin iloinen muista. Olen nyt sitten suunnitelllut kaikenlaista muuta,mihin en niinkään noita yo-tokareita tarvita. Pystyyhän niitä korottamaan jos välttämättä haluan.

Kantsii parantaa itsensä kunnolla.Paranimisia ja tsemppiä kirjoituksiin. Tosi helpottavaa kuulla että on muitakin vastaavassa tilanteessa.