mulle on tapahtunut tän viimesen vuoden aikana niin paljon kaikkee, että musta tuntuu etten pysy enään kunnolla järjissäni. Ihan oikeesti.
Lukuvuoden alussa mulla ei ollut mitään ongelmia, olin normaali, joskin vähän synkemmän näköinen nuori. Tein aina kaiken mitä piti ja vähän ylimääräistäkin. Sitten löysin parhaan ystäväni kautta nykyisen poikaystäväni, joka on onneksi säilynyt rinnallani koko ajan, vaikka välimatkaa onkin miltei tuhat kilometriä ja useita kriisejä. Rakastan häntä koko sydämestäni. No, siihen saakka elämä hymyili ja kaikki oli hyvin. Sitten alkoi alamäki.
Paras ystäväni muutti Ivaloon, emmekä ole pystyneet pitämään välejämme enään kunnossa.
Sain kuulla että poikaystäväni petti minua erään ystäväni kanssa.
Isäni alkoi juomaan entistä enemmän, ja alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti. Tämä käyttäytyminen ei kohdistunut kehenkään muuhun kuin minuun, mutta henkisestä väkivallasta kärsi jokainen perheestäni.
Sitten tuli kylmä ja armoton talvi. Vaivuin syvälle itsesääliin eikä elämä enään tuntunut miltään. Koulu alkoi mennä pieleen, opettajat huomauttelivat ja vittuilivat minulle kaikesta. Sain tietää että ystäväni on puhunut minusta selän takana paskaa, ja poikaystäväni petti minua uudestaan. Aloin lintsailla sillä kaupungilla roikkuminen oli paljon mukavampaa kuin tunneilla istuminen piikiteltävänä. Silloin aloitin viiltelemisen.
Alkukeväällä ei ollut paljoa hämminkiä, kuin isäni alkoi juomaan yhä enemmän ja oli koko ajan maistissa, mikä lisäsi agressiivisuutta. Eräs rakkaimmistani joutui laitokselle itsemurhayrityksen takia. Tutustuin erääseen uuteen ihmiseen ja lähenin hänen kanssaan.
Nyt olen kadottanut välini häneen, alussa kertomani ystävä on joutunut sairaalaan ja saanut tietää olevansa raskaana, ja itsemurhaa aiemmin yrittänyt onnistui siinä (itsemurhassa). Vanhempani saivat tietää lintsailuista ja isäni alkoi hakata minua ihan tosissaan sen takia. Kukaan ei mennyt väliin. Sain myös tietää, että poikaystäväni muuttaa toiseen maahan.
Ja koko ajan minulla on ollut käsittämättömän huono ja turtunut olo. Olen jatkanut viiltelyä, yrittänyt itsemurhaa, alkoholisoitunut ja alkanut käyttää huumeita. Olen ollut jo kuinka pitkään täysin pohjalla. Aamuisin ei ikinä jaksa nousta sängystä ja seuraava päivä tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta.
Kukaan ystävistäni ei tiedä tunteistani, koska en ole heille niitä näyttänyt. Tuntuu, kuin olisin heille kaikille vain taakka. Siksi esitänkin aina koulussa iloista ja sosiaalista ihmistä, vaikka mieleni olisi ihan muuta.
Viimeaikoina olen alkanut saamaan käsittämättömiä raivonpuuskia, ja joskus öisin herään omaan itkuuni, ja vaikka yritän, en saa sitä loppumaan. Nyt käyn koulukuraattorilla, mutten pysty kertomaan hänelle tunteistani ja elämästäni. Feikkaan siis hänellekkin, vaikka hän on ainut ihminen ketä oikeasti ehkä kiinnostaa.
Pahoittelen sekavaa tekstiä ja kirjotusvirheitä, mutten kykene nyt parempaan, olen aivan liian sekaisin tästä kaikesta..☹️
Ensinnäkin, lopeta huumeiden käyttö ! Ne lisäävät vain tuskaasi, et saa niistä kuin ehkä sen vähäksi aikaa mielihyvää, mutta siihen se sitten jääkin kun elimistösi alkaa tottumaan siihe ja janoaa lisää.
Toiseksi myös alkoholi ja viiltely!
Mene juttelemaan jollekkin psykologille tai jollekkin tuntemattomalle ! Se helpottaa todella kun ihminen on tuntematon niin hänelle on helpompi puhua, tai hakeudu jollekkin läheiselle perheenjäsenellesi turvaan isältäsi, kerro miten hän sinua kohtelee, tuo ei ole reilua sinua kohtaan.
hyvää kesää, pidä yhteyttä ! 🙂👍
Hei Faint🙂🌻
Tiedätkö että yö aikaan itketty itku -- se on sinun sisäinen pieni ihminen joka itkee ulos pahan olonsa ja se on sitä aidonta sinä itse joka purkaa ulos pahan olonsa. Eli itke ihmeessä ja älä yritä estää itkuasi koska silloin vahingoitat itse itseesi ja se ei ole sinulle hyvää.
Ole onnellinen että kykenet itkemään, moni sinun kaltaisesi ei enää osaa itkeä koska ne ovat liian särkyneitä eikä saa yhteyttää itseensä jolloin itku jää itkemättä ja silloin tunne -ja tunne-elämykset eivät enää ole koskettavissa toisiinsa.
Nyt kun on kesä eikä ole koulua missä käydä, yritä rauhoittaa itseesi olemalla tekemättä itse mitään ja ole rauhassa itseesi kanssa niin huomaat että sinulla menee paremmin kuin koskaan. Ota aikaa itsellesi ja nauti kouluvapaudesta ja menee istumaan ulos ja katselee ympäristöä ja muita ihmisiä ja yritä pitää kiinni tässä ja nyt-elämässä nimenomaan raittiina ja kehon ja mielen levätä. Itke , itke jos itkettää naura jos naurattaa ja sillä tavoin sinulla tule ja rentoutunut ja rauhallinen olotila.
Olet hyvän polun alussa kun olet alkanut käydä kuraattorissa, käy niin usein kun tunnet olevasi tarpeessa ja jos se sinulle riittää pyydä kuraattorin auttamaan sinua löytämään toisen terapian sinulle jos tunnet ettei kuraattori kykene kuuntelemaan sinun isoja tapahtumia . jatkaa sitä käyntiä terapiassa niin kauan kuin tunnet sitä tarvitsevan.
Hyvää ja rauhallista kesäloma aikaa sinulle 🙂👍🙂🌻
Hei, faint! Kertomasi mukaan olet joutunut kärsimään kohtuuttomasti. En osaa asettua tilallesi koska en ole itse joutunut koskaan väkivallan kohteeksi(No, Itseäni suojaa kaksi asiaa: Olen mies ja isokokoinen sellainen). Toivon että pystyisit kertomaan koulukuraattorille: "Kuinka paha olo sinulla on ja kuinka paljon pahaa olet joutunut kokemaan?" Olen aivan varma, että hän voi ja myös haluaa auttaa sinua. Tiedän että kaikkien kokemuksiesi jälkeen sinun on vaikea saavuttaa kenenkään kanssa luottamusta. Mutta se on mahdollista jos sinä annat sen syntyä koulukuraattorin kanssa. On vaikea neuvoa koska en näe sinua. Jo pelkkä kohtaaminen kertoisi minulle paljon... En ole kylläkään ajatustenlukija enkä noita mutta jos kohtaisin sinut niin voisin auttaa sinua paljon enemmän. Toivon rohkeutta sinulle tehdä oikeita ja hyvinvointiasi tukevia valintoja!🙂🌻🙂👍