No periaatteessahan mielenterveysongelmat eivät ole - tai eivät ainakaan saisi olla - este koulupaikkaan, mutta toisaalta ymmärrän myös sitäkin kantaa, että jos kärsii VAIKEISTA mielenterveysongelmista, ei oteta kouluun.

Itse olen lähihoitajaopiskelija vuodesta 2004. Kaksi ensimmäistä vuotta meni sillä tavalla, että sain kurssit suht kunnialla läpi, mutta vuodesta 2006 lähtien opiskeluni on ollut hyvin pirstaleista. Olen nyt lähes kaikki teoriaopinnot suorittanut, muutamia on vielä jäljellä - ja sitten on vielä työharjoittelut.

Olen itse miettinyt sitä, että minut potkaistaisiin pois koulusta näiden ongelmien takia, kun katsottaisiin, että minä en ole soveltuva alalle, mutta kuraattori ja ryhmänohjaaja (ja opo myös) ovat vakuuttaneet minulle, että näin ei tehdä, sillä minä - kaikesta huolimatta sovellun alalle hyvin. Nuorispsykiatrian poliklinikan lääkäri ehdotti minulle alanvaihtoa, mutta vakuutin, että tämä on sitä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä (jos en pääse opiskelemaan jo lapsuudesta lähtöisin olevaan unelma-ammattiini, mikä näyttää - ainakin tällä hetkellä hyvin, hyvin epätodennäköiseltä).

Toisaalta, jos olet nyt osastolla kirjoilla, luuletko olevasi valmis pääsykokeisiin? Tai kouluun, jos sinne sattuisit pääsemään? Tässä asiassa kannattaa edetä ihan oikeasti rauhallisesti, vaikka se välillä tuntuisikin vaikealta. Sinä kuitenkin olet vielä NUORI, ehdit opiskella vaikka kuinka monta kertaa ja silti olla mukana työelämässä pitkään. Koulu ei karkaa minnekään, tärkeintä on hoidattaa itsensä kuntoon.

Valmistun itse lähihoitajaksi nyt toukokuussa mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistuneena. Itselläni on jonkinlaisia kokemuksia hoitopaikoista, avo-sekä laitoshoidosta lähinnä masennuksen ja erilaisten testien ja tutkimusten takia. Selviydyttyäni ongelmista, hakeuduin kouluun ja pääsin opisekelemaan, pian olen alouttamassa työt psykiatrisessa sairaalassa. Enää psyykkisinä häiriöinä minua vaivaa paniikkihäiriöt, joihin minulla on lääkitys, häiriö kuitenkin pysyy hallinnassa.

Olen itse ollut sitä mieltä, että omista kokemuksista on ollut paljon hyötyä alalla. Jotkut asiat ovat tuntuneet erityisen raskailta, sillä on joutunut sivusta tai itse seuraamaan ja kokemaan joitan koulussa käsiteltyjä asioita läpi liiankin tarkkaan. Toisaalta myös koulu on näissä asioissa ollut yksi tukipilari, sen kautta olen saanut käsitellä läpi erilaisia tunteita ja muistoja, jotka edellen vaivaavat. Olen oppinut huomaamaan omiakin kokemuksia eri näkökulmasta, josta on ollut valtavasti apua kun olen käynyt psykologin luona jne.

Opiskelu kuitenkin vaatii paljon. Se vie paljon aikaa ja voimia, se on ajoittain hyvin rankkaa. Melkein suosittelisin hoitamaan itsesi kuntoon, kerää voimia ja aloita opiskelut lähihoitajaksi hieman myöhemmin? Sinusta tulee varmasti hyvä hoitaja, mutta jos ei itse ole kunnossa, ei voi hoitaa potilaitakaan samallatavoin...Työssä kuitenkin kaikki on lähtöisin omista voimavaroista.

Toivon kaikkea hyvää sinulle elämässäsi ja menestystä opiskeluihin, vaikka sitten aloittaisitkin ne myöhemmin!🙂👍