Hei,

Niin, se epätietoisuus on monesti pahinta. Hienoa on joka tapauksessa, että iskäsi pääsi kotiin. Toivotaan parasta. 🙂

Veljellesi puhuminen on jo paljon, eihän sun tietenkään tarvitse kaikille puhua. Monesti yhdelle ihmiselle puhuminenkin vaatii jo veronsa, mutta on usein kyllä sen arvoista.

Jos susta yhtään tuntuisi siltä, että nyt menee järki, niin siitä kannattaa heti kertoa jollekin auttajalle. Sellaisella hetkellä ei pidä jäädä yksin. Omasta voinnistaan huolehtiminen voi vähän myös suojella sellaisilta hetkiltä. Stressin ja ahdistuksen lievittäminen vähäksikin aikaa voi auttaa jaksamaan.

Sä selviät kyllä. Halauksia ja jaksamista ☺️❤️

Isi pääsi kotiin.. Toisaalta pitäis olla onnellinen että on hengissä, toisaalta vain itken kun näen sen, koitan piilottaa sen.

Mä en tiedä mitä ajattelen. Puolison kanssa eilen oli kaikki hvin, mut nyt se suuttu mulle. Välttelee mua. Oikeesti miten naurettavaa, tuntuu että kukaan ei tajua miten MINÄ jaksan. Ainakaan tässä talossa. Kuskaan ja käyn kaupassa, olen KILTTTI. Ja mitä minä tästä saan? En mä jaksa enää kuunnella muiden murheita. Luulis että pitää olla tyhmä että tajuu sen.

Minä täällä loppujen lopuksi joudun olemaan. Oikeesti mitä vittua....

Hei.
Jäin taas kirjoittaminen vähemmälle.
Miksi miehesi suuttui? Kyllä muiden pitäisi tajuta, että isäsi sairastaminen on ollut sullekkin rankkaa.
Tsemppiä

Oot kyllä varmasti tehnyt paljon teidän kaikkien eteen, ja on ilkeää että joudut kaiken lisäksi sietämään sellaista kohtelua. Oletko pystynyt puhumaan iskäsi kanssa? Kyllähän se varmasti herättää monenlaisia tunteita, kun hän pääsi kotiin.

Sulla on todellakin oikeus olla rauhassa ja tehdä myös omia asioitasi. Silloin jaksaa paremmin auttaa muitakin, vaikka on se muutenkin tärkeää. Sä olet todella jaksanut hyvin. Välillä on ihan paikallaan myös levätä.

Tsemppiä ja halauksia joka hetkeen! ☺️❤️