Hei. Ensinnäkin todella paljon voimia hankalaan tilanteeseen.

Kirjoitit aiemmin että haluaisit kertoa isällesi hänen olevan sinulle tärkeä mutta et pysty. Ehdotan että kirjoita kirje, ihan oikeasti. Voit siinä sanoa kaiken mitä kasvotusten et uskalla, voit muistella vanhoja ja kertoa itsestäsi jotain mitä olet aina halunnut kertoa. Sinä tulet menettämään isän, mutta myös hän tulee menettämään sinut. Varmasti hänkin pelkää, miten sinä pärjäät. Joten kirjoita, kerro että välität, kerro jos pelkäät, kerro mitä haluat omalta elämältäsi. Kaikki mitä vaan haluat kertoa. Hän ehtii lukea sen vielä monesti.

Paljon halauksia.

Onko päiväkirjan pitäminen auttanut yhtään? Kuulostaa siltä, että joissain asioissa on mennyt paremin.
Elämä on vaikeaa, mutta myös arvokasta. Hyvä, että et ole edes ajatellut itsesi vahingoittamista.
Tsemppiä!🙂🌻

Isä joutui taas sairaalaan

Mä en tajua miks mulla on niin vaikeaa. Oonko niin viallinen? Välillä mietin että en puhu mitään.. Aattelen vaan että sittenkun se kuolee niin syytän kaikesta itteäni
En tunne enää mitään

Itken vain
Mietin että miten elämä voi jatkua
Sittenkun isö kuolee

Mietin toisaalta että miksi murehdin
Isön nähden olin vahva.. Tai oikeastaan enää mikään ei yllätä
En jaksa

Oon nyt kotina ja meen huomenna isää katsomaan toivoen ettei mitän satu
Mite. Tyhmää on kuvitella ja jättää sanomatta kaikki...
Siinäpä sitten ikuisesti kannan näitä asioitq mukanani

Mitä minä teen😭

Kai luulen että saisin tän jotenkin paremmaks.. Mut en saa.
Siis että se olis ok tai valmistautuisin pahimpaan
Sen sijaan hukkaan aikaa murehtimiseen

Kumpi oisi parempi? Käydä asiat läpi vai yrittää olla miettimättä?

Hei hopeful23,

Oot todellakin mun ajatuksissani nyt. Luitko tuon aiemman kirjoittajan idean kirjeen kirjoittamisesta? Sitä kannattaisi varmaan harkita. Siihen voi laittaa paljon sellaistakin, mitä ei uskaltaisi ääneen sanoa.

Sun ei tarvitse syyttää itseäsi. Oot ollut aivan valtavan vahva. Moni ei kestäisi niin kuin sä oot kestänyt. Mutta pystyisitkö silti puhumaan iskällesi? Se vaatii varmasti rohkeutta, mutta voisi olla sen arvoista.

Voimia ja halauksia jokaiseen hetkeen ☺️❤️

Oon lukenu kuolevan ihmisen oireista ja osa täsmää isään 😭 😭 😭

Alan olla tosi väsynyt vaikken "mitään" teekkään.

Isän vierellä on hyvä mutta tulin kotiin
Puoliso vetäytyi omaam huoneeseem, mietin onko se käynyt kaupassa ostamassa viinaa
Ryyppääköhän se?
Sit mietin et eikä oo parempaa tekemistä ku kuunnella ku se puhuu

Epäilen välillä voiko siihen luottaa
Entä jos se ratkeaa ryyppäämään

Mä makaan kotona sängyllä enkä tiedä mitä tekis
Aloitin kirjoittamaan kirjettä isälle mutta en sitä antanut
Itkin liikaa

Tsemppasin isää tänään

Mutta oon taas tuon googlettamisen aloittanut
En uskalla kellekkään kertoa.. Että isän oireet täsmää kuolevan oireisiin osaksi
Muuten kyllä sanoin mun siskolle tästä että masentaa

Elän omissa maailmoissani. Tänäänkin aloin unelmoimaan
Kunnes taas tuli takapakkia

En enää oikein mitään tinne tai en jaksa ajatella
Olen väsynyt
Kirjoitin hieman tänään

Toivon ettei mitääb satu idälle kun elämä on niin lyhyt
Pelkään jo itsekin että oon sairas

En oo jaksanu ilmottaa ku muutamalle et isä on sairaalas

Miksi mulle annetaan toivia ja se viedään pois?

Tuo isän puoliso on niin tyhmä... Ei se mulle edes puhu kun isä ei oo täällä
Mietin vaan kostoksi että sentään minä oon nuori ja nätti... Elämä edessä vaikka siltä ei tunnu

Puhumattakaan siitä, et jos mietin mitä isä miettii
😭

Viha..
Mun ystäviä kohtaan
Jotka reissaa ja elää helppoa elämää
Eivät tiedä mitä käym läpu

On aika ennen syöpää ja syövän toteamisen jälkeem
Ikävöin aikaa ennen syöpää
En halua et isä kuolee

En halua
En halua
En halua😭😭

Hopeful23,

Otetaan nyt ihan rauhassa. Pystytkö puhumaan iskällesi? Tai kirjoittamaan hänelle kirjeen? Jos ei tunnu omalta, niin jaksatko olla hänen kanssaan?

Muista myös oma vointisi. Vaikeista ajatuksista kannattaa kertoa luotettavalle läheiselle tai auttajalle. Se voi lievittää oloa hiukan, ja sitten voi jaksaa paremmin.

Olet ajatuksissani. Noiden oireiden täsmäämisen ei tarvitse vielä tarkoittaa mitään. Toivotaan nyt joka tapauksessa parasta ja katsotaan päivä kerrallaan. 🙂

Halauksia ja tsemppiä ☺️❤️

Oon nyt kertonu isälle että on tärkeä ja että välitän. Se vain vastaa että joo.

Olen itse aivan uupunut. Isä on kyssillä, toi ämmä ei pidä edes talosta huolta. Emme puhu mitään, tai en jaksa enää vaivautua

Olen niin väsynyt. Huomenna menen terapiaan. Sain varattua ajan
Olen vain itknyt ja ollut huolissaan itsestäni
Kerroin että mua väsyttää mun siskolle
En taja miten se jaksaa

Kai mulla on liikaa aikaa miettiä

Oon huolissani itestäni
Mikään ei kiinnosta

Hei,

Tosi kova juttu että sait kerrottua iskällesi. Vaikka se ei aina tuntuisi siltä, että se oli iso juttu, niin kyllä se on. 🙂

Hienoa että pääset terapiaan. Siellä ainakin voit puhua näistä ajatuksista, jos susta tuntuu siltä. Voihan siskollakin olla vaikeaa, mutta eri ihmiset näyttää sen eri tavalla.

Kyllä tällainen asia sattuu syvälle, vaikka olisi kädet täynnä hommiakin. Toivottavasti se puoliso osallistuu jossain vaiheessa kotitöihin, ettei sun tarvitse yksin kaikkea tehdä.

Valoa tulee kyllä vielä sunkin elämään. Älä luovuta. Tsemppiä ja halauksia ☺️❤️

Kerroin joo, tuntuu että pitäis kertoa lisää. Mä en oikeasti tiedä mitenpäin minä olisin. Mielessäni pyörii kaikkea. Mä googlailen kaikkea ja ahdistun. Isin oireet täsmää kuolevan oireisiin. Sen pitäisi vielä päästä kotiin. En mä uskalla muille kertoa. Mietin tajuaako ihmiset? Miten mä sanon tosta?
Miksi mä kidutan itteäni. Mikään ei ole hyvä ja ahdistaa. Taas mennyt viikko hukkaan koulun osalta. En minä jaksa. Toisaalta jos katon vain telkkua ja olen vain tulen hulluksi. Toisaalta mietin, että mun pitäis olla elämässä elämääni. Toisaalta en halua jättää isiä
Toisaalta, ei voi tietää onko enää huomista, toisaalta, mietin joutuuko se kauan kitumaan.

Mä en oikeasti halua menettää isää mut mietin vain. Tämän karmeampaa tilannetta ei voi olla :/

Ensiviikolla terapia mutta ajattelinpa nyt avautua itsekin tänne kun näköjää ei muuta.

Minne ihmiset menee kun ne kuolee? Onko taivas oikeasti olemassa? Mietin jo oikeasti kaikkea että miten jaksan sittenkun isä kuolee... MINÄ EN HALUA SITÄ mutta mietin just kaikkea. Mitä muut ajattelee. Muut säälii mua.. olen näin nuori
Toisaalta taas että miten jaksan.. en mä voi elää ilman isia, kotia...

Ollaanko me kaikki näin yksin tässä maailmassa? Maailma on niin karua
Tuntuu että oon jumissa kun en uskalla puhua tästä kun tietyille henkilöille.. Ahdistaa
Näytänkin ihan kamalalta, sentään olen lopettanut jokapäiväisen suklaan syönnin, en halua lihoa ihan kokonaan

Hei.

Varmaan sun kannattaa tehdä myös omia asioitasi, ja olla voimiesi mukaan iskäsi lähellä. On tärkeää huolehtia myös omasta mielestään. Se helpottaa ahdistusta, ja toisaalta antaa myös voimia auttaa ja jaksaa toisen lähellä.

Tiedätkö jotain, mikä helpottaa ahdistustasi? Pienetkin tällaiset asiat ja askeleet voi helpottaa oloa. Terapeutille kannattaa myös rauhassa puhua omista tuntemuksistaan.

Taivas on olemassa, näin minä uskon. Se lohduttaa itseäni läheisten kuoleman äärellä.

Tsemppiä ja halauksia. Kyllä sinä pääset vielä elämään kiinni ☺️❤️

Isi pääsi kotiin. Kyllähän se sairaus näkyy. Ahdistavaa epätietoisuus. Mä puhun veljelle, mutta en mä jaksa kaikille muille kertoa käänteitä. Tai ehkä mä pelkään reaktioita. Kyllähän kaikki tärkeät tietää tämän tilanteen.

Hohhoijjaa... Itkettää ja naurattaa. Kun olen yksin, valmistaudun pahimpaan, toisaalta koitan elää hetkessä...

miks elämästä on tullut näin kauheeta.

Entä jos mä sekoan?