Läheinen ystävä lähtee toiselle puolelle maapalloa,miten selviän?
Hei! Kyselisin onko muilla tälläisiä kokemuksia. Olen ollut koko peruskoulun ajan koulukiustattu ja vasta sen jälkeen lukiossa pystynyt pikkuhiljaa muodostamaan tasapainoisia ystävyyssuhteita. Kuitenkin elämäni parhaan ystävän ja tukihenkilön tapasin vuosi sitten. Nyt tämä ystävä lähtee vaihtoon (tuen häntä todella siinä) mutta samalla mietin miten itse jaksan? Hän on ollut minulle todellinen tuki ja turva ja nyt tuntuu että matto vedetään jalkojen alta 😭.. Toki ystäväni tulee takaisin kolmen kuukauden kuluttua, mutta miten jaksan sen ajan? Luulen että kaikki romahtaa taas niinkuin pari kertaa elämässäni on käynyt aikaisemminkin. Käyn terapiassa kaksi kertaa viikossa keskustelemassa, se on tukeni. Minulla on myös muita kavereita, mutta heillä on omat elämänsä ja välllä on vaikeuksia saada aikatauluja sopimaan että ehtisi juttelemaan ihan ajan kanssa. Tiedän että täytyy pitää vaan rutiineista kiinni, käydä töissä, kaupassa, ulkona jne.. Mutta jotenkin vaan ahdistaa, selviänkö tästä yksin..
Moi niddeh!
Mulla on aivan sama tilanne! Olen myös ollut kiusattuna koko peruskoulun (lukuunottamatta kolmosluokkaa ja ysillä se sitten vähän helpotti). Yksi rakkaimmista ystävistä tuki koko sen ajan, oli läsnä, kuunteli, tarjosi olkapään jota vasten itkeä.
Sitten hän heitti pommin, joka meinasi pirstaloittaa koko mun elämän.
"Lukion ekan vuoden tammikuussa lähen australiaan". Meinasin vaan kuolla siihen paikkaan. Me oltiin kaikki kurssit laitettu samoiks, että voidaan samoja aineita opiskella ja olla yhessä lukiossa (peruskoulussa oltiin eri luokilla ja eri ryhmissä). No, tietenkin mä myös häntä tuin, koska tiedän että se on hänelle todella mukava kokemus. Nyt hän on ollut siellä tämän jonkun 3kk, ja pohtii tulisiko takaisin. Enkä tiedä mitä sanoa. Kannustaakko jäämään, mikä mua satuttaa, vai sanoa, että tulee takaisin kun on ikävä ja jos siellä ei kerta ole kivaa. Mä kuitenki tiedän, että tämä ystäväni H, katuisi koko loppuelämänsä, ettei ollut Ausseissa koko vuotta, jos tulee kesken takaisin.
Oma olo on vain pahentunut tämän eron aikana. Mä kammoan eroja, enkä tiedä miten pystyn olemaan kesään asti edes, jolloin hän tulee käymään täällä suomessa (ellei sitten tule kokonaan takaisin aiemmin).
Joten... joten.. (äh, mä kadotin mun asian).. Mä kuitenki ymmärrän sua ja toivotan paljon voimia eteenpäin. Toivottavasti jaksat ja selviät, vaikka ystäväsi on kaukana/lähtee kauas. Ainahan yhteyttä voi kuitenkin pitää (mesessä, sähköpostit, puhelin, skype). Ja ei, eihän se ole ollenkaan sama, mutta.. toivottavasti sillä pärjää.
Voimia! 🙂🌻