Kysymyksiin vastauksia, kiitos

Kysymyksiin vastauksia, kiitos

Käyttäjä zy aloittanut aikaan 10.04.2014 klo 22:48 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä zy kirjoittanut 10.04.2014 klo 22:48

Voisiko joku kertoa ihan rehellisesti muutaman asian:
1. Miksi itsetuhoisuus on niin älyttömän paha asia?
2. Miksi ei saisi muka tehdä itsemurhaa?
3. Mikä on syy elämiseen?
4. Onko kukaan IKINÄ parantunut vakavasta masennuksesta?

Nämä ovat kaikki kysymyksiä joille ei vain saa vastausta. Olen hakenut apua, mutta ne ei selitä mitään, ne vaan laittaa aivot täyteen aineita ja käskee piristyä. Olen jo viidenellä eri lääkkeellä eikä vieläkään auta. Tässä ei ole mitään järkeä.

Ja jos joku on siis niin kiltti, että vastaa näihin kysymyksiin, niin olisitteko vielä niin kiltti että, ETTE käytä hymiöitä kymmenen tuhatta kertaa, koska mua_ei_naurata. Mulle tulee vaan se olo, että te nautitte mun ongelmista ja otatte nää asiat kevyesti.

Käyttäjä kirjoittanut 11.04.2014 klo 13:19

En osaa vastata kaikkiin mutta

2. tietenkin saat tehdä itsemurhan, kuka sen voisi kieltää tai estää. Jos omaiset suuttuvat, ei se sua haittaa koska olet kuollut. On täysin harhaluuloja ettei itsaria saisi tehdä.'

Mutta, jos et halua kuolla, puhu itsarista ja sitten se yritetään estää.
Sun pitää päättää kumpaa haluat, kuolla vai elää. Ja oikeaan itsemurhaan kuolee, eikä se ole kuin sarjakuva jossa kohta jatketaan elämistä.

Käyttäjä zy kirjoittanut 11.04.2014 klo 13:41

maanvaiva kirjoitti 11.4.2014 13:19

En osaa vastata kaikkiin mutta

2. tietenkin saat tehdä itsemurhan, kuka sen voisi kieltää tai estää. Jos omaiset suuttuvat, ei se sua haittaa koska olet kuollut. On täysin harhaluuloja ettei itsaria saisi tehdä.'

Mutta, jos et halua kuolla, puhu itsarista ja sitten se yritetään estää.
Sun pitää päättää kumpaa haluat, kuolla vai elää. Ja oikeaan itsemurhaan kuolee, eikä se ole kuin sarjakuva jossa kohta jatketaan elämistä.

Kiitos vastauksesta~ Mua vaan mietyttää, että miksi ihmiset edes yrittää auttaa ihmisiä tekemästä itsaria? Eikä itsemurhaa saa tehtyä avustuksella tai kenenkään siunauksella. Naisilla varsinkin itsemurha on näköjään vaikee toteuttaa kuolemaan asti, niin jos lääkärit olisi kilttejä, niin antaisi jonkun aineen, jolla kuolee varmasti. Sitä paitsi jos epäonnistuu yrityksessä, niin on miljoona vuotta suurennuslasin alla, että ei varmasti tee sitä uudestaan. Miksi? Kaikki kuollaan muutenkin ja masentuneista ei oo muuta, kuin haittaa valtiolle ja läheisille.

Käyttäjä kirjoittanut 11.04.2014 klo 14:02

Jatkanpa, koska olen vielä koneella.
Minusta on itsekästä pyytää toista auttamaan itsemurhassa. Kyllä sen osaa tehdä itsekin, jos on vaan tarpeeksi suuri halu kuolla. Siinä pilaa vaan toisen elämän, jos vaatii avustamaan. Itse pääsee pois ja avustaja joutuu ehkä vankilaan tai ainakin miettii ehkä koko ikänsä miksi avusti. Hyvin itsekästä.

Itsariyritys, mikä on aika kulunut sana jo, katsotaan avunpyynnöksi ja sen vuoksi joutuu tarkkailuun. Miksei voi suoraan pyytää apua, vaan pitää pelleillä jollain itsarilla, sitä en tajua?
Itsariyrityksestä on netin ansiosta tullut muoti-ilmiö ja sille helposti saa huomion itseensä.
On hienoa kertoa kuinka yritin itsaria, kun oli niin paha olla.
Minusta voisi enempi palata aikaan jolloin puhuttiin että nyt mua vasta vituttaakin suuresti tämä elämä ja toiset kysyisi mikä sua vituttaa.
Mutta eikö pitää olla niin kilttejä ettei voi asiaa suoraan sanoa vaan mielummin tehdään netti-itsari ja toiset sanoo että älä tee.

Sori muuten, mie taas paasaan.
Mutta etkö nyt voi suoraan sanoa mikä sua vituttaa ja unohtaa tuon netti-itsarin?

Käyttäjä Mersedes kirjoittanut 11.04.2014 klo 15:39

Itsemurha ei ole ratkaisu, vaan pelkuruutta kun ei uskalla kohdata ongelmiansa. Oma setäni teki itsemurhan, ja sen jäljet näkyvät yhä suvussa, vaikka siitä on jo yli 16 vuotta. On itsekästä ajatella vain omaa etuansa, ja leikkiä muiden tunteilla asiassa. On ymmärrettävää olla ahdistunut ja ajatella itsemurhaa, olen minäkin niin tehnyt. Kuitenkin heti tajusin etten halua tehdä sitä, ihan vain muiden vuoksi. Vaikka etenkin näin keväällä itsemurha on taas huhuillut mielessä, en halua toteuttaa sitä.

Miten itsemurha vaikuttaa jälkeesi? Moni ajattelee että kuollessaan ikään kuin haihtuu ilmaan, ja että kukaan ei ole muistavinaankaan. Väärin. Kuten sanottua, yhä 16 vuoden jälkeen setänikin itsemurha on muiden mielessä, päivästä toiseen. Kun itse yritin itsemurhaa, oma isäni oli lähellä murtumista ja sanoi, että hän on menettänyt jo veljen, eikä hän halua menettää enää tytärtä. Isovanhempani olivat samalla kannalla. Etenkin heihin oman lapsen menetys oli kamala isku. Ei vanhempien kuuluisi haudata omaa lastaan.

Itsemurhaa ei voi kieltää, eikä sitä voi estää jos sen haluaa tehdä. Mutta pitäisi ajatella vähän pidemmälle. Oliko tämä tosiaan se elämä minkä halusi kokea? Haluaako oikeasti pahoittaa jokaisen ihmisen mielen näin pahanpäiväisesti? Haluaako oikeasti että muut syyttävät itseään elämänsä loppuun asti? Haluaako tosiaan jättää itsestään sellaisen kuvan muille, että oli itsekäs ja halusi satuttaa muita?

Mä itse olen käynyt nää kipeät kysymykset läpi, ja tullut tulokseen että itsemurha tuntuu ratkaisulta, mutta on vain tapa satuttaa muita.

Käyttäjä Salaatti kirjoittanut 11.04.2014 klo 15:50

Moikka zy!

1. Miksi itsetuhoisuus on niin älyttömän paha asia?
En oo varma tarkoitatko itsensä satuttamista vai itsemurhan suunnittelua. Itsensä satuttaminen hajottaa minuutta todella paljon. Ite huomasin sen sen jälkeen ku pystyin lopettamaan itteni satuttamisen. Mun minuus eheytyi vähän jo siitä lopettamisesta pelkästään. Ja minä ite oon sitä mieltä että kaikki ihmiset on niin arvokkaita ja niin tärkeitä että toivoisin ettei kukaan tekis itelleen pahaa. Mun mielestä se on niin surullista että jollain on niin paha olo että täytyy tehä itelleen pahaa.

2. Miksi ei saisi muka tehdä itsemurhaa?
Periaatteessa se on niin ku maanvaiva sanoi, että saahan sen tehä jos haluaa. Mutta siihen loppuu kaikki. Ihan kaikki. Kyllä, huonot asiat loppuu siihen. Mutta sillon myös riistät iteltäni mahdollisuuden kaikkeen hyvään, ja ehkä myös joltain toiselta ihmiseltä, joka on tarkoitettu sun elämään ehkä vasta joskus myöhemmin. Jätät kaikki läheiset kysymysten äärelle, ehkä myös itsesyytösten äärelle. Mutta eihän se sitten enää kosketa sua kun olet kuollut. Mun mielestä ei myöskään ole oikein pyytää toista ihmistä tappamaan sua. Se jää varmasti vaivaamaan sitä ihmistä. Jos se täytyy tehä niin se on parempi tehä ite. Keinoja kyllä löytyy, mutta aina ei voi tietää onnistuuko se. Jos ei onnistu, voi loukkaantua vakavasti loppuelämäkseen, riippuu tietysti keinoista.
Masentuneista voi ehkä just sillä hetkellä olla haittaa valtiolle, mutta myös masentuneista ihmisistä voi tulla vielä vaikka mitä. Vaikka kuinka tärkeitä ihmisiä valtiolle. Siksi heitä on tärkeä auttaa. Ja vaikka ei tulisikaan. Jokainen ihmiselämä on arvokas.

3. Mikä on syy elämiseen?
Jos suunnittelee itsemurhaa, yleensä kantaa todella suurta tuskaa sisällään. Se voi johtua monenlaisista asioista. Mutta tietkö, se hetki antaa jo syyn elää, se hetki joka voi sunkin tulevaisuudessa olla jos alat käsittelemään niitä vaikeita asioita. Se hetki kun koet kaiken sen tuskan voittavaa iloa siitä että olet olemassa ja että sinä oot sinä. Mää en osaa tätä kuvata kunnolla. Kun ite tajusin sen niin itkin ilosta. Kauan. Se oli niin voimakas onnen kokemus niin pitkän synkän ajan jälkeen. Sen voi kokea, jos vain elää. Muita syitä elää on läheiset, sellaiset ihmiset ja tapahtumat jotka ei vielä ole sun elämässä, mutta sun tulevaisuudessa on yms. Syitä elää ON. Aina niitä ei vain ite näe. Ja sillon tarvii apua.

4. Onko kukaan IKINÄ parantunut vakavasta masennuksesta?
Kyllä.

Hienoa että oot hakenu apua. Toivottavasti ne nyt ymmärtäis ihan oikeesti kuunnella sua ja sun asioita eikä vain pumppais suhun lääkkeitä. Voitko pyytää sitä heiltä? Ja jos sulle tulee tilanne että tuntuu että on pakko tehä jotain, on niin synkkä olo ettei vaan voi enää jaksaa elää, ahdistaa niin paljon että on pakko tehä jotain, sillon sano siitä olosta jollekin. Sano että teet kohta jotain ihan epätoivoista, pyydä jotain soittamaan sun puolesta ambulanssi. Jos sulla ei ole ihmisiä lähellä niin soita se ite. Ihan oikeesti älä tee itelles pahaa. Oot ainutlaatuinen ja sun elämällä on PALJON väliä.

Vaikka itsariyrityksestä tai siitä puhumisesta oliskin tullut "muoti-ilmiö" (ite oon kyllä sitä mieltä että se on nykyään yleisempää vain siksi että pahaa oloa sisällään kantavat ihmiset ottaa helposti toisistaan mallia) niin uskon että jokainen joka edes puhuu tekevänsä itsemurhan, on todella ahdistunut ja voi huonosti. Siksi he tarvitsevat apua. On tärkeää että siitäkin saa puhua. On tietenki tärkeää että puhutaan myös siitä mikä asian taustalla on, mikä ärsyttää tai ahdistaa. Mutta mun mielestä myös siitä itsetuhoisuudesta saa ja pitää puhua, myös täällä.

Musta ei oo hienoa että yritin itsaria. Mutta nyt jonkun ajan päästä osaan jo olla onnellinen siitä että sain toisen mahdollisuuden.

Mutta niin. Zy, mikä sut on ajanut tähän tilanteeseen, miettimään itsemurhaa? Mun puolesta voit kertoa myös itsetuhoisista ajatuksistasi, jos susta tuntuu tärkeältä puhua niistä, mutta olis hyvä jos myös koettaisit löytää itsestäsi syitä siihen pahaan oloon. Vain niin sen voi saada pois itsestään.
Voimia<3

Käyttäjä zy kirjoittanut 11.04.2014 klo 18:47

En tiiä miksi se siltä vaikuttaa, mutta en oo todellakaan tekemässä mitään itsaria. Jos haluisin luuletko, että jaksaisin kommunikoida toisen ihmisen kanssa tälleen? Mietin vaan uteliaisuuttani, että MIKSI sille ei voi antaa siunausta, jos oikeesti ei jaksa enää elää? Miksi se on niin tabu aihe? Miksi ihmiset yrittää estää ihmistä, josta ei oo muuta kuin haittaa, kuolemasta oman käden kautta? Miksi mikä tahansa ihmis henki muka on niin arvokas? En ymmärrä, koska mulle ei oo opetettu näitä asioita, niin voisko joku valasta?

Käyttäjä zy kirjoittanut 12.04.2014 klo 09:55

Mersedes kirjoitti 11.4.2014 15:39

Itsemurha ei ole ratkaisu, vaan pelkuruutta kun ei uskalla kohdata ongelmiansa. Oma setäni teki itsemurhan, ja sen jäljet näkyvät yhä suvussa, vaikka siitä on jo yli 16 vuotta. On itsekästä ajatella vain omaa etuansa, ja leikkiä muiden tunteilla asiassa.

Perheet ja ihmiset voi valitettavasti olla niin niin erilaisia. Aina ei oo tällästä perhettä, että ne oikeesti välitti jostakin. Sitä paitsi ihmiset kuolee muutenkin aikanaan, joten... Mitä väliä?
Entä itsemurha silloin, kun ei oikeesti ole ratkaisua ongelmiin ja voimat on ihan lopussa?
Hullua kyllä, mutta... joillakin on oikeesti muitakin ongelmia, kuin turhat teini ongelmat.

Käyttäjä kirjoittanut 12.04.2014 klo 10:17

zy kirjoitti 11.4.2014 18:47

En tiiä miksi se siltä vaikuttaa, mutta en oo todellakaan tekemässä mitään itsaria. Jos haluisin luuletko, että jaksaisin kommunikoida toisen ihmisen kanssa tälleen? Mietin vaan uteliaisuuttani, että MIKSI sille ei voi antaa siunausta, jos oikeesti ei jaksa enää elää? Miksi se on niin tabu aihe? Miksi ihmiset yrittää estää ihmistä, josta ei oo muuta kuin haittaa, kuolemasta oman käden kautta? Miksi mikä tahansa ihmis henki muka on niin arvokas? En ymmärrä, koska mulle ei oo opetettu näitä asioita, niin voisko joku valasta?

Kiitos tästä viestistäsi. Minä en uskaltanut ajatella ihan noin pitkälle vaikka usein kyllä käy mielessä miten itsensä tappava muka jaksaisi avata koneen, kirjautua sisään ja aloittaa ketjun itsensä tappamisesta. Jos tuon sanoo tai kirjoittaa, niin sehän voi olla ihan hirveä loukkaus, kun ei anneta rauhassa kirjoittaa viimisiään sanoja.
Mutta, nyt sen sinä sanoit ensin.

Mun äitini on siis tehnyt itsarin, sitä sinä et varmaan tiennyt, kun olet uusi. Paskalta se on tuntunut usein mutta olen antanut hänelle siunauksen jo asiasta eli hyväksynyt, että tappoi itsensä. Koska mut adoptoitiin, pääsin uuteen kotiin, sain paljon apua, niin olen jopa usein kiittänyt äitiäni ettei ainakaan mun tähden yrittänyt jaksaa elää. Vaan meille molemmille oli hyvä asia, että hän teki itsarin. Meillä molemmilla on asiat nyt hyvin.

Vastasin nyt sun kysymykseesi eli ettei kaikkien henki ole niin arvokas, kun annetaan ymmärtää. Jotkut ihmiset ovat arvokkaampia ja tärkeämpiä kuolleina, kuten mun biologinen äitini on.

Käyttäjä Pussynator kirjoittanut 14.04.2014 klo 11:12

1. Miksi itsetuhoisuus on niin älyttömän paha asia?
- Koska ihminen ei saisi itse päättää elämästään. Se vaan on meidän kulttuurissa väärin. Sen lisäksi se, että ihminen ottaa elämänsä omiin käsiin ja kieltää selviytymisen on tabu.
2. Miksi ei saisi muka tehdä itsemurhaa?
- Koska itsemurhahan on raukkamainen teko ja aina joku toinen kärsii. Olet hyvä ihminen jos säästät henkesi ja kärsit loppuelämäsi kuin se että joku toinen kärsii takiasi. Sinä saat surra, muut ei.
3. Mikä on syy elämiseen?
- Elämiseen ei ole syytä. Elämän (jokaisen lajin) tarkoitushan on yksinkertaisesti lisääntyä ja säilyä. Toisaalta olemme jo ylikansoittaneet maan joten itsemurha on vain positiivinen asia.
4. Onko kukaan IKINÄ parantunut vakavasta masennuksesta?
- Tunnen monta masentunutta, mutta en yhtään täysin parantunutta. Toki he ovat siitä lääkärien mukaan muka "parantuneet", mutta masennus tulee yleensä kausina joten jonkin ajan päästä he ovat taas pohjalla.

Käyttäjä Suklaamuru kirjoittanut 18.04.2014 klo 14:36

Mä oon tosi huono tälläsessä, mutta:

1. Miksi itsetuhoisuus on niin älyttömän paha asia?

Tuhoat itsesi. Toleranssi kasvaa ja lopulta haavat yms. Ovat aivan älyttömän syviä. Itsetuhoisuutta ei ehkä ajatella kovin pahana asiana, mutta voit esim. katkoa hermoja, jolloin normaalit asiat vaikeutuvat, vaikka pääsisitkin yli masennuksesta.

2. Miksi ei saisi muka tehdä itsemurhaa?

Se on itsekästä. Itsekkäimpiä tekoja, joita voit tehdä. Mieti vähän, sinä lähdet pois ja läheisesi surevat. Heille jää sinun ongelmasi. Mieti, miltä vanhemmistasi tuntuisi.

3. Mikä on syy elämiseen?

Voi, tähän ei varmasti ole yhtä ainoaa vastausta, mutta otetaanpa läheiset. Kukaan ei pärjää yksin.

4. Onko kukaan IKINÄ parantunut vakavasta masennuksesta?

Varmasti on joku joskus. Ei saa ikinä menettää toivoa!

Käyttäjä Boyle kirjoittanut 21.04.2014 klo 23:10

Tässä on mun mielestä tosi hyviä kysymyksiä, joita olen itsekin miettinyt. En kehota ketään tekemään mitään tai olemaan edes samaa mieltä, mutta suunnilleen näin mä ajattelen nyt:

1. Miksi itsetuhoisuus on niin älyttömän paha asia?
- Itsetuhoisuutta on vaikea ymmärtää. Miksi kukaan haluaisi satuttaa itseään? Voiko joku oikeasti vihata itseään niin paljon, että haluaa satuttaa itseään? Viiltely ja vastaava on mun mielestä ihan älytöntä, en ole koskaan sitä ymmärtänyt. Jotenkin ymmärrän helpommin sen, että lyödään jotain toista inhottavaa ihmistä kuin sen, että satutetaan itseä. Se, että minuun sattuu minun vuokseni nyt myös fyysisesti, se ei paranna mitään, pahentaa vain. Ja itsellä ainakin pelkästään se henkinen olo on useimmiten niin huono, ettei siihen enää fyysistä puolta tarvitakaan.

2. Miksi ei saisi muka tehdä itsemurhaa?
- Koska pitäisi ajatella muita ihmisiä. En vain ymmärrä, että mitä se muille kuuluu, jos minä haluan päättää oman elämäni. On itsekästä muiden ajatella, että "ton täytyy pysyä elossa koska minä haluan". Jos ihminen haluaa kuolla, niin hänellä pitäisi olla oikeus siihen. Tietysti ensin pitää voida yrittää auttaa. Joskus itsemurha on vain ratkaisu, kun ihminen on pyörinyt liian kauan omien ajatustensa kanssa ja koko homma kiertää kehää ja näyttää toivottomalta. Jonkun muun mielipide voi tuoda uutta näkökulmaa ja auttavat ihmiset...auttaa. Parantaa tilannetta. Mutta jos joku on päättänyt itsensä tappaa, niin sitäkin päätöstä pitää kunnioittaa. Nykymaailmassa vain ajatus on se, että kaikkien pitäisi haluta elää mahdollisimman pitkään, eikä pystytä ymmärtämään, että jotkut vain eivät halua.

3. Mikä on syy elämiseen?
- Tämä riippuu ihmisestä. Jokaisella on oma syynsä, mutta kai se pinnan alla lopulta on se "minä itse". Muiden takia eläminen on turhaa, täytyy elää koska haluaa itse elää itsenään.

4. Onko kukaan IKINÄ parantunut vakavasta masennuksesta?
- En tiedä. Minulla on joku lääkäri joskus todennut masennuksen, eikä maisema pään sisällä ole muuttunut mihinkään hoitojen ja terapioiden tai edes oman yrittämisen jälkeen. Mutta kai sellaiset ihmiset, joilla on edellytys parantua, parantuvat. Ne, jotka onnistuvat kääntämään tilanteensa paremmaksi ja haluavat ja tekevät töitä itsensä eteen. Mutta toisaalta, masentuneisuudesta voi tulla elämäntapa, ollaan vain masentuneita ja lopulta suo on liian syvä noustavaksi. Sekään ei vielä tarkoita sitä, että elämä olisi täysin perseestä tai että pitäisi tehdä itsemurha - masentuneenakin elämä voi olla ihan mukavaa ja kulkea eteenpäin.