Mutta kai se on parempi että edes lääkkeiden avulla on helpompi olla. Kokeile joskus myöhemmin jos pärjäät ilman, älä nyt turhaan keskeytä kun on vähän helpompi olla.

Mä odotan jotain tietoa siitä, meenko maanantaina uudestaan kurssille vai en. Siis sama kuntoutuskurssi jolla olin ennen joulua. Hiukka stressaavaa kun se alkais maanantaina, mutta en oo saanu Kelasta mitään päätöstä vielä. Ne kuulemma päättää eka uusien kurssilaisten kohdalla ja vasta sitte käsittele jo kurssilla olleiden hakemukset. Ihan sama, mutta pitäishän se päätös saada aikaan ennen kun kurssia alkaa 😠

Hiukka on stressannu kun en oo tienny oonko seuraavat kaks kuukautta niinku nyt vai oonko päivät kurssilla. Toivottavasti tänään selviää.

Mitä varten menet samalle kurssille, jossa jo olit? siis samaan paikkaanko. Mulla on aina paikat vaihtunut ja asiakin on aina ollut eri. Joskus ollut vaikka nimi sosiaalisen kanssakäyminen, heitettiin pellolle sieltä. mutta olen aikeissa mennä diabetes-nuorten leirille hiihtolomalla, voisin siellä olla niinku päästäni normaali ja olisin ruumissairas. Ootan sitä päätöstä myös Kelalta. Lisäksi haluaisin mennä nuorten seksikurssille tai ei sen nimi nyt tuo ole mutta oli yhdessä autismi-lehdessä esittelyä, että semmoiselle tuettaisiin rohkeutta nuorten (niin, että en muista mihin tuetaan ei kai n.....seen sentäs mutta johonkin).

Jos mie olisin tässä kunnossa hetken aikaa niin voisin hieman keskittyä hoitamaan itsestäni koko ruumista.

Siks kun jäi jotkut asiat kesken. Mulla menee niin kauan ennen kun totun johonki uuteen ja opin ees vähän luottamaan niihin ihmisiin, eli tässä tapauksessa siihen, että vetäjä hoitaa hommansa, että meni puolet kurssista vaan totuttelemiseen. Mä en tiedä mitä muita juttuja olis mihin voisin hakea. Vaikka nyt mulla onki tekemistä muutenkin, siis omia harrastuksia, ni olis silti varmaan parempi kun kävisin jossain. Aina sieltä voi jotain tarttua käteen. Maanantaina pitää mennä Kelaan kysymään, mutta en usko että pääsen sinne kun oli kuulemma paljon hakijoita.

Voi tuhannen tulimmaista ja sataseiskytyhdeksän lisää!!! *hakkaa päätä seinään* Mikä ihmeen kumma tässä oikein mättää, sitä ajatuksillaan peittoaa kaiken muun. Vaikka kuinka olen ilonen ja ulospäin suuntautunut ja hymyilevä ja positiivinen ja aargh 😠 Miks sitä silti talloo tieten tahtoen negatiivisilla asioilla kaiken mahdollisen positiivisuuden?

Nyt kaatuu seinät niskaan, kaiken kukkuraks kai vielä kattokin. Ihan kun hommat luisuis kokonaan käsistä. Mikään, mikä viikko sitten tuntui vähän mahdolliselta on nyt täysin kaoottisen mahdotonta! Murphyn laki, täytyy todeta, pitää täysin paikkansa. Kun tulis se Murphy vastaan, ni pieksisin siitä kaik lait huitin hittoon. 😋

Ja nuo riivatun lääkkeetkin on vaan pelkkää rahastusta..on se kumma...pitäisköhän pyytää päästä osastolle 24/7 pimpelipompeli lääkitykseen. Sit ei ainakaan mikään potkis päähän. 😟 Raivostuttaa, ja sit raivostuttaa sekin, kun raivostuttaa. Selkokielellä min oon ihan hakoteillä!!!

Juu, kyllä minäkin olen niin positiivisesti varautunut ja iloinen ihminen ettääh. Nyt juuri tällähetkellä pohdin, että pitäisikö käydä oksentamassa ulos juuri syöty ruoka ja suklaa. Huono olo tuli kun mietin että tässä sitä yritetään laihduttaa ja sit vedetään jotain suklaata pahaan oloon. Sain tänään tietää että paras ystäväni on nuoriso-osastolla psykiatrisessa sairaalassa, koska yritti tappaa itsensä yliannostuksella lääkkeitä. Suututtaa ja surettaa niin helvetisti yhtä aikaa. En näe itsemurhaa ratkaisuna muiden ongelmiin, vaikka itse sitä suunnittelenkin. Hieman naurettavaa,eikö? Kai sitä uskoo että muissa on enemmän voimaa kuin itsessä, että ne jaksais yrittää vielä. Ite en jaksa. Ja loppujen lopuksi kaikilla olisi vähemmän huolia kun minua ei olisi. Mutta! Nyt täytyy yrittää ryhdistäytyä ystäväni vuoksi. Mites muilla menee?