Minulla on ongelma, jonka nimi on alemmuudentunne. Tuntuu, että syystä tai toisesta minua ei vain kunnioiteta tai oteta vakavasti. Erityisesti pojat tuntuvat joskus pitävän minua vain jonain säälittävänä pikku hölmönä, jonka kiltteyttä voi käyttää hyväkseen.

Nytkin teimme jotain parityötä saksan tunneilla, tein sitä erään pojan kanssa. Puolet työstä teimme yhdessä, mutta kun aika ei riittänyt, sitä olisi pitänyt jatkaa vapaa-ajalla. Jotenkin tyyppi sai homman tyrkättyä minulle yksin tehtäväksi niin, etten edes tajunnut sitä. Nokkela veto.

Tämä ei toki ollut ainoa tapaus, eivätkä ”syylliset” aina ole olleet poikia. Tuntuu, että minua pidetään liian heikkona pitämään puoliani, tai edes tajuamaan tekemään sitä. Olen liian kiltti sanoakseni kunnolla vastaan, ja siksi minusta on helppo tehdä pelle.😞 Kaipa sitten olen liian kiltti. Olen kyllä opetellut sanomaan välillä EI, mutta minusta on jo luotu tietty käsitys. Ja vieläkin tuntuu, että kaikkein helpointa on vain yrittää miellyttää kaikkia ja antaa heidän tehdä mitä tekevät.

Tämä saisi kyllä jo loppua. En halua tanssia muiden pillien mukaan. Mutta kun sanon johonkin ei, tuntuu, että ääneni on pelkkää piipitystä, ja jo se huvittaa kaikkia. Mitä ihmettä teen? Onko jollain samantyyppisiä ongelmia?😯🗯️