Kun tuntuu olevan kaikki asiat aina huonosti, eikä uskalla hakea apua tai kertoa kellekkään.
Oon uus ”käyttäjä” täällä ja etin netistä jotain tuki/apu sivustoja missä voisi esim. Keskustella ihmisten kanssa jollai saattaisi olla samanlailla asiat tai kysyä apua elämiseen sun muuhun. Tää tuntu loistavalta ! Kuhan joku vastaisi kysymykseeni !
Eli oon seiskaluokkalaine tyttö eli 13vuotta. Mulla on poikaystävä, meidän luokalta ja se on mun kaikkeni ! Mulla ei oo kavereita koulun ulkopuolella, enkä vietä koulukavereiden kanssa vapaa-ajalla aikaa. Harrastan ringetteä ja sieltä on pari kaveria, mutta en niidenkään kanssa vietä aikaa. Ennen olin tosi sosiaalinen, mutta en näköjään enään. En tunnu saavan mistään uusia kavereita, koska suhtaudun nykyään kaikkeen niin negatiivisesti. Ennen mulla oli Paaaaljon kavereita, mutta tiedän että en oo menettäny niitä poikaystäväni takia, vaan esim. Entinen paras kaverini ei ole enään samalla luokalla kanssani, ja on saanut uusia kavereita, niin ei riitä aikaa mulle.
Kotona asiat on aika huonosti.. Riitelen jatkuvasti äitini kanssa ja isäni aina kun oon hänen luonaan (vanhempani ovat siis eronneet, ja asun äidin luona) mulla on pikkuveli joka saa kaiken huomion. Istun nykyään iltaisin omassa huoneessa silittelemässä kaniani.. Eikä äitini ees huomaa että oon olemassa. Ennen se huus aina että ”tuu tänne alas meijän kaa” nykyään aina ootan sitä.. Mutta ei ..
Mulla ei tunnu koskaan olevan hyvä olo.. Paitsi aina kuk oon poikaystäväni kanssa.. Joka on hauska ja voin sille avautuu aina <3 mutta en osaa oikee kertoo huolista ja murheista sillekkään..
Vähän aikaa sitten kun en ollut vielä nykyisen poikaystäväni kanssa yhdessä.. Yritin itsemurhaa .. Mulla ei sillon ollut kavereita ja en jaksanut enää vanhempiani.. Olin masentunut ja halusin aina vaan nukkua.. Mikään ei kiinnostanut.. Pelottaa että tulee joskus samanlainen olo kun silloin.. Ahisti,pelotti,olin surullinen… Join suruun.. Ja lopulta yritin itsemurhaa .. Nyt lähiaikoina vasta tajusin kuin vakavaa se oli .. Ei joka ihminen itsemurhaa yritä… Paria kertaa.. Söin yhteenaikaan lääkkeitä paljon.. En tiennyt yhtään mitä ne oli, mutta olin jäänyt koukkuun.. Pääsin siitä eroon, kun kerran olin yksin kotona ja join ja otin paljon lääkkeitä mitä ekana käteen sattui.. Sydämmeni alkoi lyödä hitaampaa kuin normaalisti ja hengitys väheni .. Pelästyin .. Sen jälkeen en ole niin paljoa syönyt lääkkeitä .. Nyt tunnen olevani yksinäinen ja aina surullinen … En haluu enää itkee itteeni joka yö uneen ! Enkä tuntea tälläistä kipua ! 😯🗯️
Voi sinua. Sä oot kokenu paljon. Ja se että sua ei huomata, ei todellakaan ole sun vika. Monesti vaan käy niin että nuorempi saa vaan enempi huomiota. Pystytkö kysymään äidiltäsi että miksei se kutsu sua enää alas ja miksei se huomioi sua enää niin paljoa ?
Ja jos vielä käytät "turhaan" niitä lääkkeitä niin lopeta heti. Niihin ei kannata turvautua ja osa lääkkeistä on vaarallisia ja väärinkäyttö voi koitua kohtaloksi.
Ihanaa että sulla on sun poikaystävä, pidä siitä kiinni ja turvaudu siihen kun on paha olla. Ja tietenkin tänne voit kirjoittaa pahasta olostasi.
Tsemppiä ☺️❤️
Hei!
Muista, että olet todella nuori vielä, joten moni asia ehtii muuttumaan sinunkin elämässäsi parempaan jo lähivuosina.
Alkoholia (lääkkeistä puhumattakaan) ei kannata käyttää, koska se vain syventää pahaa oloa ja masentuneisuutta (kokemusta löytyy).
Kaikilla ihmisillä (myös omilla vanhemmillasi) on omat huolensa ja ongelmansa, joten edes omille lapsille ei aina löydy riittävästi aikaa ja huomiota. Tämä on tietysti todella surullista, koska itse koen että perheessä pitäisi ensisijaisesti pyrkiä siihen, että kaikki huomioivat toisiaan tasapuolisesti ja kaikilla on hyvä olla.
Mutta kuten sanottua, emme elä täydellisessä ideaalimaailmassa. Aikuisetkin ihmiset ovat monilta sosiaalisilta ym. taidoiltaan vajavaisia.
Lisäksi itsestäni tuntuu, että nykymaailmassa (ehkei ennenkään asiat olleet sen paremmin) ihmisiä vaivaa minä-minä-kaikki-mulle-heti-mentaliteetti. Eli aika vähän ollaan kiinnostuneita muiden ihmisten kuulumisista ja vouhotetaan vain omista asioista suuna päänä.
Uskon kuitenkin, että "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa". Jos itse käyttäytyy hyvin ja on ystävällinen muita kohtaan onnistuu myös ennen pikää saamaan kavereita, jotka arvostavat sinua ja ystävyyttä kanssasi.
Muista että apukeinoja pahaan oloon kyllä löytyy kun vain haet apua sitkeästi. Omassa teini-iässä ei nettiä vielä ollutkaan, joten anonyyminä avun etsiminen oli ujolle persoonalle todella vaikeaa, kun suunsa avaaminen kasvotusten varsinkin vaikeista asioista on ollut minulle perinteisesti kammotuksen paikka.