Hei!
Olen 19 vuotias tyttö ja olen aivan lopen uupunut tähän maailmaan, kaikki on aivan loppu ja niin raskasta. Luulen kaiken tämän pahan olon ja itsetuhousuuden alkaneen /johtuvan siitä kun menetin poikaystäväni viime vuoden alussa, en käynyt terapiassa en kä osannut puhua kenellekkään ja halusin vain olla yksin ja en pystynyt näyttämään tunteitani. Olin ammattikoulussa ja kun en pystynyt menemään tapahtuneen jälkeen muutamaan vk kouluun niin tuli erotodistus postissa. Silloin viimein tunsin itseni turhaksi ja mtn tekemättömäksi ja samalla surin niin paljon kun vain ikinä voi kuvitella edemennyttä poikakaveria, olin suoraan sanottuna itsemurhan partailla ja aloin jo miettimään miten sen teen ja pääsisin rakkaan luokse taivaaseen.

No jotenkin ihmeem kaupalla siitä ajasta selvisin kun syyskuun 2007 sain kuulla ystäväni kuolleen se oli myös liikenne onnettomuus, menin shokkiin että taasko miten pitäisi reakoida jotenkin heräsin siitä ikuisesta unesta ja omasta elämästä ei ollut mtn päivämääriä eikä aikoja eikä niistä tietoakaan olin vain kun piti elää aivan turhaa ja turtana..enkä muista ajasta mtn kunnes kuulin tämän kaverini kuolleen. Siitä alkoi varsinainen tuska ja kipu henkisesti. Olin varma että mikään muu ei enää auta kuin kuolema. Töitä tein kuin hullu ja kun ei ollut vaihto ehtoja. Uuvuin lopullisesti henkisesti. Kävin vain töissä ja nukuin ei mtn sosiaalisia tilanteita no sitten työn antajakin jo huomasi kun menin niin huonoon kuntoon että jokin on pielessä no joudun pakolla kertomaan mitä oli tapahtunut ja sain 3 päivää sairaslomaa, sen ajan vain itkin ja podin kaipuuta menneistä ajoista ja edesmenneistä ihmisistä.

Olen aina ollut varautunut miehien suhteen ja silloin tuli niitti. Olin tapaillut muutamia kk yhtä poikaa(tunsin siitäkin suurta syyllisyyttä kun tapailin toista ihan kaverina ja poikakaverini oli vasta lentänyt poissa ja minä vaan kaveraan täällä) no se vaan jatkui jotenki hakiin turvaa ja jotain ystävää kun olin niin yksin ja tämä henkilö tuntui hyvin siihen sopimaan siihen asti kun kaikki muuttui.

Eräänä iltana hän sanoi tulevansa käymään luonani kun olin puhelimessa kuulostanut niin itsetuhoiselta ja halusi tulla vain katsomaan että kaikki oli ok, mietin hetken ja sanoin että voit tulla, nooh päästin hänet sisään ja istuttiin siinä sohvalla vierekkäin ja katsottiin tv ja vöhön juteltiin ja selvitin ajatuksiani hänelle kun hän halusi tulla kuuntelemaan joka oli kyllä vaikeaa minulle en koskaan ole osannut puhua asioistani varsinkaan näin aroista. No se ilta siitä jatkoi hän vain jäi pidemmäksi ajaksi.

Minua väsytti todella, sanoin meneväni lepäämään hetkeksi hän kysyi haluanko että hänkin tulee seuraksi sanoin että voin mennä yksinkin että katso vain tv, noh satuin nukahtamaan hetkeksi ja kun heräsin hän oli vieressä ja koskettelemassa minua,.olin aivan shokissa en tiennyt mitä sanoisin hän vain yritti ja yritti en pärjännyt hänelle voimissa sanoin ei hän vain jatkoi kunnes koko homma meni niin pitkälle että hän alkoi uhkailemaan väkivalloin itkin vain ja en käsittänyt hän vain piti seinää vasten ja kuristi. Hän sai raahattua minut sänkyyn, ja loput arvaaatte miten siinä käy kun ei vain voimilla pysty pistämään vastaan, huuskin ja riehuin viimesillä voimilla, mutten pärjännyt.Hän raiskasi minut, vähintäänkin käytti väkivalloin hyväksi😭

Nyt tästä on jotain muutama kk kulunut ja olen yrittänyt olla sekoamatta lopullisesti. Sekä olen yrittänyt kerätä voimia mennä poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta en ole pystynyt. Pelkään häntä, että hän tulee uudelleen kotiini taikka töihini riehumaan. Pelkään kulkea ulkona sekä kokoajan on olo että jokin seuraa minua.

Yhtä aikaa olen aivan lopussa ja uupunut. Pettynyt itseeni kun päästin hänet sisään minun syyni kun olin niin sinisilmäinen että antoin hänen tulla luulin että hän halusi todella auttaa ja olla tukena.

Ainut mihin pystyn on käydä töissä että pystyn ruokkimaan itseni ja koirani.
Tällä hetkellä olen varma että tulen tekemään itselleni jotain. tämä tuska ei helpota koskaan, enkä kykene menemään lääkärille saatisitten hakemaan muuta apua, olen pohjalla, olen varmaan niin pohjalla ettei ole muuta tehtävissäkuin kuolema.
Kirjoitin viimesillä voimillani tämän, kiitos siitä mahdollisuudesta.’
en tiedä miten selvitä tästä, olisin kiitollinen jos joku voisi antaa edes yhden neuvon miten päästä elämään kiinni. tämä aika on ajanut minut masennuksen partaille enkä usko että tulen ikinä saamaan elämääni edes kohtuu hyvänä takaisin se on riistetty minulta ja sitä en tule koskaan enää saamaan takaisin, se on kurja tosiasia.eikö?😞

Olen jo laskeskellut valmiiksi ison määrään lääkkeitä että jokun päivä kun niitä on tarpeeksi pääsen rakkaani luokse taivaaseen täältä kaikelta pahalta.
Ihmiset tietenkin ajattelevat että olen itsekäs, mutta minusta on itksekästä elää muiden vuoksi ja tuntea kaipuuta ja tuskaa niin paljon että ei pysty edes sängystä nousemaan, en todella tiedä mitä tehdä, auttakaa hyvät ihmiset jos on enää mtn tehtävissä.😞