Älä pelkää, ei niitä kiinnosta sinun vahingoittaminen tai henkesi.

Minä uskon saamelaisten staaloihin.

"Staalo muistuttaa ihmistä. Se asustelee maan Staalopäällä harmaassa hirsituvassaan, mutta saattaapa asustaa tähdissäkin. Staalo on isokokoinen, tyhmänpuoleinen, ahne ja pahantahtoinen haltija.

Tuo ilkeä ahmatti syö metsänhaltijoita, ja mikä pahinta, se saattaa syödä myös ihmisen. Onneksi ihminen on staaloa viisaampi ja yleensä kekseliäisyydellä ja oveluudella selviää mokomasta otuksesta. " saamelaisten lasten sivuilta

Mie en pelkää staaloja enkä kummituksiaan.
Ei niitä kannata pelätä, pitää vaan yleensä olla kekseliäämpi ja ovelampi kuin ne.

Mää en oikeestaan pelkää henkeni puolesta vaan mielenterveyteni puolesta. Pelkään että nään jonku sellasen ja sitte oon hullu loppuikäni.
Tuo ajattelutapa olis hyvä, maanvaiva, mutten minä oo nokkela. Enkä mää kummituksia kauheesti pelkääkään. Se kummitus jonka mää oon tavannu ei oo koskaan tehny mitään kellekkään. Ei edes näyttäytynyt kun yhen kerran ja sillonki ne ihmiset oli talon ulkopuolella aika kaukana jotka sen näki. Pitää varmaan yrittää kehittää noita aivoja nokkelammaksi niin pärjään niille...

Minua oikeastaan kiinnostaa kaikki henkimaailman jutut mutta minäkin pelkään tulevani hulluksi, jos niistä liikaa luen. Olen jopa opiskellut muinaisuskoja mutta tänä syksynä lopetin ja otin sivuaineeksi ravintotieteen. Vaikka kyllä sekin näyttää siltä, että hulluksi tuon tiedon kanssa tulee eikä kohta mitään uskalla syödä.
Miksihän muuten pelkään tulevani hulluksi. Koska olen sitä ollut ja siitähän voi parantua oikealla hoidolla. Tai omasta mielestä olen parantunut.

Vampyyrejä voi poistaa valkosipulla tai ristillä. Millähän kummituksia pelottelisi? Sanomalla mee pois, ei sua oikeesti ole olemassa, ehkä. Mutta, kun tietää että on niitä olemassa, mitä sitten tekee? Panee päälle lakanan ja sanoo etten sua pelkää, olen itsekin kummitus.

Olen lukenut monta kummituskirjaa. esim pikku kummitus lapanen
"Pikku kummitus Lapanen asuu perheensä kanssa Hyvänhuomenen -linnan kellarissa. Lapanen on erilainen kuin muut kummitukset, sillä hän on maailman kiltein kummitus eikä osaa lainkaan kummitella. Lapanen yrittää kaikkensa oppiakseen yhtä pelottavaksi kummitukseksi kuin isä, äiti ja pikkusisko Lapaniina. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa, koska Pikku kummitus Lapanen pelkää pimeää."

Kirjoja Lapasesta löytyy lasten osastolta. Miksihän ne siellä on, pitäisi olla tiedeosastolla.
Mutta ei sitä kummituksillakaan ole helppoa.

On kyllä pakko tähän vielä vastata vaikka en muuten jaksakaan ajatella nyt.

Mulla myös kiinnostaa, ja juttelin ja luin monesti kaikkea tietoa joskus yläasteella. Sillon en vielä pelännyt niin paljon. Sitten yläasteen jälkeen rupesin pelkäämään. Ja varmaan pelko on kasvattanut lisää pelkoa jne.

Kyllä minä ymmärrän ettei kummituksilla oo helppoa. Sekin täytyy jo olla vaikea asia että on joutunu jäämään kummittelemaan eikä oo päässy jonnekin minne pitäs päästä. Reppanat. Ja voi niillä olla paljon muitakin vaikeita asioita. Ja sama, en ymmärrä yhtään että joku kummituksilla voi olla lasten tai nuorten osastolla kirjastossa. Tietysti ihan fiktiiviset, mutta joku missä on kummitusjuttuja jotka ovat tosia" Mitä ne kirjastonhoitajat ajattelee?

Me kerran vahingossa kutsuttiin yksi kummitus. Oltiin naisporukalla mökillä viikonloppu ja koko lauantain kaikki heitti läppää jostain miehestä joka oli siellä kuollut vastikään. Joku taisi ihan kutsua että "Huhuu! (Keksitty nimi) Olliii!" Kukaan ei tosissaan uskonut että joku kuulisi. Sitten seuraavana yönä kaks naisista oli herännyt ja nähnyt tumman hahmon vuoteensa vieressä. Sillon koetettiin löytää järkiselitys, ja kaikki jäimme siihen uskoon että se oli joku kummallinen varjo, vähän epäröiden kylläkin. Sitten rupesi kuulumaan askelia, oven avauksia yms, vaikkei kukaan oikeasti siellä kävellyt. Ja sillon saimme kuulla että samaisesta paikassa oli papan lapsuudessa puhuttu että siellä kummittelee ja olimme ilmeisesti kutsuneet sen kummituksen esiin. Sitä ennen mökillä ei moneen vuoteen ollut kummittellut. Se kummitus ilmestyy yleensä silloin kun siitä siellä puhutaan. Jos kukaan ei puhu mitään, ei myös kuulu eikä näy mitään. Yhden kerran se on myös nähty. Koskaan ensimmäistä kertaa lukuunottamatta se ei ole näyttäytynyt tai kuulunut samassa huoneessa ihmisten kanssa.
Ja näitä tarinoita on varmasti paljon eri paikoista. Sitä ennen olin kahden vaiheilla että uskonko kumkituksiin vai enkö, mutta nykyisin uskon satasella.

Tuo spiritismi ja sen maailman henkiolennot ovat minun mielestäni paljon pelottavampia. Mutta jos on pahoja henkiä niin on myös enkeleitä. Koetan uskoa niin, ja kun pelottaa rukoilen enkeleitä avuksi ja uskon että he pitävät pahat henget pois minun luota. Tiiän että tää kuulostaa monesta tosi oudolta, myös minusta itestäni mutta pelot ovat usein järjettömiä.

Mulla oli ihan samanlaisia pelkoja kun olin yläasteikäinen! Kotona yksin oleminen oli ihan kamalaa ja varsinkin yöt oli tosi pelottavia.

Tosin pääsin noista peloista yli kun lopetin kauhuleffojen kattomisen ja muistutin ittelleni että oon ihan NAURETTAVA jos pelkään jotain tollasia olemattommia asioita. "Et oo enää mikään lapsi, ja jos jotain henkiolentoja oliskin, niitä ei varmaan vähempää vois kiinnostaa sun tekemiset!" 😀

Minäkin oon osaksi päässyt eroon, onneksi nykyään. Ja tuollon vaikka siinä huoneessa olis nukkunu kaks kuutaki ihmistä, saatoin olla aivan paniikissa. Joskus vaan tulee sellasia hetkiä että oon ihan paniikissa. Nykyään tosiaan asun yksin niin on vähän pakko sietää..
Erona sun pelkoihin en oo koskaan kattonu ainuttakaan kauhuleffaa, enkä lukenut kauhukirjaa. En yhtään. Koska tiedän että se jää mun mieleen peloksi. Silti vaan on tullut pelkoja. Mutta toivon että elämä opettaa ja joskus vielä opin olemaan pelkäämättä. 🙂👍

Minä muistaakseni olen katsonut yhden kauhuleffan, nimeä en kyllä muista mutta siinä joku kahjo kulki moottorisahalla tappamassa ihmisiä. Sen jälkeen en niitä ole uskaltanut katsoa.
En minä kyllä katso Harry Potteriakaan vaikka siinä on niitä maahisia ja muuta henkimaailman juttuja, kai. Mutta ne eivät ole sellaisia miksi ne mielessäni kuvittelen.

Enkeliä minä en koskaan pyydä avukseni vaikka niihin uskonkin. Minua ei ole koskaan lapsuudestani opetettu siihen, että enkeli suojelisi tai, että minusta tulisi enkeli kun kuolen.
Vaan, että enkelit luotiin ensin ja sitten vasta ihmiset.
On monenlaisia enkeleitä, ainakin ortodoksisissa uskonnossa ja heillä on eri tehtäviä.
Enkeleilläkin on arvojärjestys sen mukaan miten lähellä he ovat Jumalaa.

Nyt en innostu selittämään enempi enkeleistä vaikka se onkin mielenkiintoinen asia.

Kummituskirjallisuutta ja muuta aineistoa aiheesta on paljon, koska selittämättömät ja yliluonnolliset ilmiöt ovat kiehtoneet ihmisiä aina. Tässä tiivistetysti muutama oma ajatuksen aiheesta.

Ensinnäkin, kirjastoihin hankitaan aineistoa tarjonnan mukaan asiakkaiden mieltymykset huomioiden. Kummitukset ja muut henkimaailman hahmot ovat suosittuja aiheita populaarifiktiossa ja etäännytyksen kautta on mahdollista käsitellä monia nuorten kasvuun ja identiteetin muotoutumiseen liittyviä ongelmia. Fantasia myy hyvin, parhaimpina esimerkkinä tietysti Harry Potter-kirjat sekä Taru sormusten herrasta. Tähän on useita syitä, mutta tämä palstatila ei riitä ihan kaikkeen. Kirjallisuutta aiheesta löytyy kyllä.

Toiseksi, oman kokemukseni mukaan kuvaamasi pelot liittyvät monenlaisiin angsteihin, jotka ovat yleisiä nuoruudessa. Itse muistan pelänneeni 15-vuotiaana todella helvettiin joutumista. Pelko haihtui vasta kun vaihdoin maisemia ja tuli niin paljon uutta, että helvetti unohtui. Taustalla oli kaikenlaista muuta kuten mm. isäni kuolema vähän aiemmin. Ajattelenkin, että noiden yliluonnollista kohtaan tunnettujen pelkojen takana on etenkin nuoruudessa usein muuta ahdistusta ja käsittelemättömiä tunteita.

Kolmanneksi, oman teosofisen elämänymmärrykseni mukaan henkimaailma on olemassa, ja siellä vallitsevat aika lailla toisenlaiset säännöt, mutta mitään pelättävää ei meillä tavallisilla ihmisillä ole. Kummitusten kohdalla on kyse ns. eetterisestä kaksoispuolesta, joka yleensä hajoaa fyysisen ruumiin myötä vähitellen kuoleman jälkeen, mutta hieman hitaammin. Jotkut ihmiset ovat olleet niin nauliutuneita omaan vihaansa ja koston ajatuksiin, että he eivät kykene jatkamaan matkaansa korkeammille tasoille, vaan jäävät pidemmäksi aikaa eetteriseen muotoonsa, ja näitä kuoria nimitetään juuri kummituksiksi.

Ne ovat yleensä aina pahantahtoisia ja saattavat viipyillä juuri hautausmaiden läheisyydessä, jos ruumiin jäännökset on haudattu arkkuihin. Jotkut herkät ihmiset ovat sitten nähneet niitä. Samat eetterikuoret esiintyvät myös spiritistisissä istunnoissa ja ihmiset pitävät näiltä saatuja viestejä omaisiltaan tulleina. Kyse on kuitenkin vain eräänlaisista vainajien muistijäljistä. Uskokoon ken tahtoo. Teosofit eivät arvosta spiritistejä. Kuolleet tulisi jättää omaan rauhaansa.

Summa summarum: ota rennosti. Jos olet herkkä, vältä zombileffoja ja muita vastaavia. Jos ahdistaa, yritä hakea apua. 🙂👍

Eli kummitusko on katkeroitunut ihminen?
Kummassanko terapeutissa on vika, jos näen kummituksen? Kummituksen terapeutissa ehkä kun ei osannut ihmisen eläessä hoitaa hänen traumojaan eikä hän päässyt rauhassa kuolemaan.

Entäs, jos olisi kummituksille oma terapeutti? Se saisi jatkaa terapiaansa vaikka on kuollut.
Ei kai niin katkeraa ihmistä voi ollakaan tässä maailmassa ettei joskus olisi kaiken kostanut ja
voisi kuolla rauhassa.
Samalla loppuisi muiden ihmisten kummituspelko.

Etsijällä on kyllä aika jännä teoria noista kummituksista 😮
Mää en varmaan ite oikeen osaa uskoa ihan tuohon. Mutta niinhän se on että ei me voida tietää mikä on totuus ja jokainen saa uskoa sellaisin kummituksiin ko haluaa.

Minä taidan olla herkkä. Tai oikeestaan en ennen ollut. Yläasteellakin vielä olin aika rohkea. Olin monesti kaveriporukan rohkein. Sitten joku tais mennä vinoon ja yhtäkkiän pelkäsin ihan kaikkea. Silti oon ihan aina vältelly kaikkea liian pelottavaa mutta nykyään vielä enemmän.

Musta lähinnä normaali pelko tuo yliluonnollisen pelko. Eikö se juuri ole merkki siitä, että sinussa on paljonkni tervettä. Eihän sellaista kuulukaa miettiä . Yksinkertainen neuvo. Älä mieti sellaista. Lähde vaikka lenkille ja keskity itsesi hoitoon. Ei kerkeä oikein miettiä tuollaista kun pitää keskittyä liikumiseen.

Onhan se osaksi näinkin White princess2, mutta aina ei vain pysty olemaan ajattelematta kun pelottaa niin paljo. Kyllä nuo mun pelot varmaan nykyään on normaaleja, mutta jossakin välissä (ja joskus vieläkin) haittasivat arkielämää. Sillon ne ei kait oo normaaleja?

Minulla on erikoinen suhde yliluonnolliseen:
se antaa turvaa, se kiehtoo, se tuntuu epämukavalta ja se kauhistuttaa.

Olen pelännyt muunmuassa helvettiä luettuani muslimien Koraania ja olen pelännyt uudestisyntymää luettuani itämaisia kirjoja. Mutta olen päässyt osittain eroon peloista ajattelemalla rationaalisesta, jota kehoitan myös sinulle, oi Salaatti.
Mieti tätä:
Koskaan ei tervejärkinen ihminen ole törmännyt pahoihin olentoihin, mikäli eivät ole olleet huumeiden, alkoholin tai lääkkeiden vaikutuksen alaisina. Sitten on myös aivojen sekoittaminen turhalla ajattelulla: ilman päihteitäkin saattaa saada kokemuksia jostain yliluonnollisesta pahasta, mikäli on A) Liikaa sisällä ja ajattelee jatkuvasti yliluonnollisia, jolloin ajatusten ja todellisuuden raja hälvenee B) Saa jatkuvaa henkistä pommitusta esimerkiksi eri uskontojen edustajilta tai uskonnollisista teoksista.
Koskaan tunnetussa historiassa ei ole kyetty todistamaan pahojen henkien olevan muuta kuin ihmisten mielikuvitusten tuotetta, eikä historia tunne yhtäkään tapausta, jossa jokin selittämätön olisi vahingoittanut ihmistä.

Pelottava kokemus saattaa johtaa itsensä vahingoittamiseen (esimerkiksi muslimitradition mukaan Muhammad pelästyi saamiaan ilmestyksiä niin, että yritti tappaa itsensä. Hän oli ollut pitkään rukoilemassa luolissa tapansa mukaan. On luonnollista, että todellisuudentaju menee sekaisin luolissa rukoillessa, meditoidessa ja paastotessa), mutta mikään yliluonnollinen paha ei omaa valtaa ihmiseen ja mikäli muistaa sen, että ainoa vihollinen on oma mielikuvitus, niin hätää ei ole. Mieti tätä:
Jos maailmassa olisi jokin voimakas yliluonnollinen paha, joka haluaisi vahingoittaa ja kykenisi vahingoittamaan ihmisiä, niin eikö silloin ihmisiä kuolisi jatkuvasti sen toimesta?
Miksi luulet sen keskittyvän juuri sinuun, kun se olettamasi paha ei ole koskaan tehnyt kenellekään yhtään mitään?

Mene usein ulos, urheile, vältä turhaa miettimistä ja tee tietoisesti raja mielikuvituksen ja todellisuuden välille, ja olet good to go 🙂
En minä voi sinulle luvata, ettei jotain yliluonnollista pahaa ole, mutta en minä voi luvata sitäkään, ettei liiloja yksisarvisia ole Savossa 🙂 Eli äärettömän epätodennäköistä, että mikään otus tai olio haluaa sinulle mitään pahaa. Älä huoli.

Oikeassa olet.
Jos "tyhmä" (en siis halua pilkata, että älä ymmärrä väärin) pelko haittaa suuresti arkielämää, niin se on fobia.
Esimerkki tyhmästä pelosta on juuri yliluonnollisten pelkääminen, kun niiden pelkoon ei ole oikeita perusteita. Tyhmien pelkojen omaaminen ei tee sinusta suinkaan tyhmää, mutta pelkosi on tyhmä. Huomaathan eron 🙂

Tunteet ottavat herkillä ihmisillä älystä vallan ja me olemme herkkiä molemmat.
Pelko, viha ja kiima ovat suurimmat älyn turruttavat tunteet;
pelokas ihminen ei näe epätodennäköisyyttä kuun tippumiseen, vihan vallassa toimiva ei kykene ajattelemaan muuta kuin toisen satuttamista ja kiimainen henkilö helposti jättää käyttämättä kondomia yhden illan jutuissa.

Et siis missään nimessä ole tyhmä, olet vain herkkä.