Kuinka päädyinkään tähän?

Kuinka päädyinkään tähän?

Käyttäjä istuin aloittanut aikaan 01.05.2012 klo 16:29 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä istuin kirjoittanut 01.05.2012 klo 16:29

Hei,

en ole aiemmin kirjoittanut tämäntyyliselle foorumille. Yleensä kun olen kokenut ahdistusta, olen koittanut selvitä siitä yksin, mutta nyt ahdistus on sietämätöntä ja haluan jakaa vähän kokemuksiani ja ajatuksiani.

Viime yönä olin vapputorilla ja puhuin tuntemani tytön ja paremmin tuntemani pojan kanssa. Meillä oli ihan mukavat keskustelut ja minä olin, myönnettäköön, melkoisessa kännissä. En kuitenkaan käyttäytynyt riehuvasti tai ollut epänormaalin äänekäs. Se oli sellaista rentoa kännikeskustelua ulkona pöydän ääressä.
Yllättäen tytön eksä tuli ja pyysi mua sivummalle. Se varoitti, että en sais jutella tälle tytölle, koska joku sen tytön nykyinen senssi oli siinä lähistöllä ja katteli mua pahasti. Se ehdotti et mun olis parempi vaa mennä pois. Päätin ottaa ohjeesta vaarin, vaikka mielestäni ei ole oikein, etten saisi keskustella ystävilleni. No en kuitenkaan päässyt lähtemään, kun tämän tytön senssi ja sen kaverit tulivat ympärilleni isona laumana ja luultavasti se senssi (en ole varma kuka se niistä oli) kaatoi mut helposti maahan. Olin niin kännissä, että hädin tuskin pysyin pystyssä muutenkaan ja tämä poika huusi mulle ja kaatoi kahdesti ennen kuin päätin ottaa juoksuaskelia heti maasta noustuani.
Ne kaikki pojat naureskeli mun perään ja haukku pelkuriks ym. ja sitten mun arviointikyky meni hetkeks pois päältä, tunsin epäreiluks, että iso porukka tulee tönimään täs kunnos olevaa ihmistä ilman mitään kunnon syytä ja haukkuu viel pelkuriks. Mä käännyin ja flippasin niille keskareita koko sydämeni edestä.
Sekunti tulevaisuuteen ja koko porukka oli mun kannoilla. Juoksin henkeni edestä melkoisen matkan, mutta kunto alkoi loppua. Tässä kunnossa mulla ei ollut yhtään voimaa juosta tai taistella. Mun kaverit oli hengailemas yhes talos melko lähellä mutta sinne oli liian pitkä matka. Tajusin, että olin juossu täysin väärään suuntaan, kun huomasin olevani melko pimeällä alueella, eikä ihmisiä näkyny missään; toisin sanoen se oli täydellinen paikka mulle tulla hakatuks. Juoksin siihen suuntaan vaan, koska kaveri asu siellä päin. Tunsin itteni tyhmäksi, kun mun oli pitäny saada vielä viimeinen sana ja nyt väistämätön oli lähellä. En jaksanu enää juosta, vaan kävelin ja hölkkäsin vuorotellen. Yhdessä vaiheessa luulin niiden jo luovuttaneen, mutta taakse katsottuani näin poikia juoksemassa jonkin näköisten esineiden kanssa. Myöhemmin selvisi, että nämä esineet olivat pesäpallomailoja… Ylitin tien ja saavuin metsään. Tännekkö mut tapettais? Pelotti ehkä enemmän kuin koskaan ja ahdistus kävi sietämättömäksi. ”Miksen saanut yli-inhimillistä juoksukuntoa, vaikka olin näin suuressa vaarassa” muistan miettineeni.
Metsässä oli kaksi parikymppistä miestä ja kolme naista. Menin hädässäni heidän luo ja toivon parasta kertoessani heille, että mua jahdataan isolla porukalla. Ja selitin nopeasti kaiken tiivistetysti.
Pian mua jahdanneet tyypit tuli siihen ja toinen niistä parikymppisistä miehistä sano: ”Joo, tästä juoksi tuonne suuntaan ihan hullun lujaa joku poika.”
Mä olin selin niihin mun jahtaajiin, koitin näyttää siltä etten olis hengästynyt ja toivoin vaan, etten sais pesäpallomailasta ohimoon yhtäkkiä. Mun onneks ne jahtaajat ei jostain ihme syystä tunnistanu mua takaapäin, josta olin hyvin kummastunu, mutta myös ÄÄRETTÖMÄN helpottunu.
Ne jahtaajat lähti sitte jonneki huituntuuttiin, mutta sitten tuli vielä lisää jahtaajia eli ne oli kutsunu näköjää lisää kavereita! Outoa, että yhtä kaatokännistä tyyppiä pitää lähteä hakkaamaan 20 ihmisen voimin. Yks siitä kakkosdivisioonasta oli nähnyt mut jossain ja kätteli ystävällisesti mun kaa. Ne ei siis tienny todellakaan ketä ne oli jahtaamas.
No, se sama kakskymppinen taas huijas niitä ja ne lähti samaan suuntaan ku ne ekat. Lopulta menin pitkää kiertotietä pitkin kotiin.
Mulla oli suhteellisen kevyt krapula. Lähinnäkin tämä jatkuva ahdistus painaa sydäntä. En uskalla enää juurikaan mennä ulkona, varsinkaan yksin. En oo kertonu tästä vielä kenellekkään. Oon aikeis kertoa mutsille, mutta en vaan pysty. Oon aatellu, et ehkä tästä pitäis tehdä poliisiasia, mutta toisaalta, ne ei saanu tehtyä mulle _vielä_ mitään fyysistä vahinkoa, niin mistä ne vois joutua vastuuseen?
Todennäköisesti ne alkaa levittää musta paskaa kilokaupalla, enkä voi kulkea enää julkisesti yhtään missään.
Tuntuu siltä kuin olis häkkieläimenä täällä.☹️

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 09.05.2012 klo 23:46

Hei, istuin.

Herranen aika millaiseen tilanteeseen jouduit! Ja ihan vain siksi, että joku idiootti menetti hermonsa jonkin mitättömän asian takia ja päätti sitten että se oikeuttaa hänet purkamaan agressionsa toiseen ihmiseen - ja että jotkut sen idioottikaverit vielä halusivat lähteä leikkiin mukaan. Miten julma maailma voi olla! Jonkun pitäisi antaa opetus tuollaisille hulluille.

Mutta et kai sinä nyt helkkari vie jätä kertomatta asiasta ulkopuolisille vain siksi, että mietit, alkaako ne hullut levittää susta jotain perättömiä valheita? Sinä olet tärkeä ihminen ja ansaitset hyvää. Älä missään nimessä jätä puolustamatta itseäsi tuollaisen syyn vuoksi.

Toisaalta sen huolen ymmärrän, että onko järkeä tehdä asiasta poliisiasia jos kerran ei ole mitään todisteita näitä ihmisiä vastaan. Et sinä kuitenkaan tuon pelon voi antaa hallita elämääsi, sille olisi tehtävä jotain... Sinulle olisi nyt hyväksi viettää aikaa sellaisten ihmisten seurassa, jotka muistuttavat sinua siitä, että maailmassa on paljon hyvääkin, eivätkä kaikki ihmiset ole pahoja. Perheesi ja muiden läheistesi olisi hyvä tietää tästä asiasta, koska jaettu huoli on pienempi huoli.

Jos et mitenkään pysty puhumaan asiasta, niin kirjoita vaikka kirje. Kirjoita vaikka paperilapulle se, mitä kirjoitit tähän (tai kopioi se ja tulosta se), ja anna se ihmiselle, johon luotat eniten. Hän varmasti ymmärtää, miksi annat tämän tekstin sen sijaan, että kertoisit asian puhuen. Sitten voitte keskustella rauhassa hänen kanssaan tästä asiasta. Ehkä saat siihen hieman etäisyyttä.

Olisi kiva tietää, miten voit nyt. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.
IisaMari